Oletko joskus huomannut, että kumppanisi saa tehdä asioita, joista sinua itseäsi moitittaisiin? Tai että omat tunteesi sivuutetaan, mutta toisen huolia pidetään aina oikeutettuina?

Tällaiset tilanteet eivät ole yksittäisiä lipsahduksia, vaan merkkejä epätasapainosta. Moni päätyy suhteeseen, jossa antaa jatkuvasti enemmän kuin saa, usein huomaamattaan.

1. Omat huolesi leimataan liioitteluksi

Kun kerrot olevasi loukkaantunut tai huolissasi, sinulle sanotaan, että "teet kärpäsestä härkäsen". Samaan aikaan kumppanin pienetkin ärsytykset käsitellään vakavina ongelmina.

Jos jokin on sinulle tärkeää, sen pitäisi olla tärkeää myös toiselle, vaikka hän ei kokisi asiaa samalla tavalla.

2. Olet aina se, joka on väärässä

Joissain suhteissa roolit lukittuvat nopeasti. Toinen on järkevä ja oikeassa, toinen tunteellinen ja väärässä.

Terveessä suhteessa molemmat voivat olla joskus väärässä. Jos keskustelut päättyvät aina siihen, että sinä joustat ja toinen voittaa, kyse ei ole tasavertaisesta vuorovaikutuksesta.

3. Sinun tunteesi ovat "liikaa", hänen eivät koskaan

Kun ilmaiset kaipuuta, surua tai pettymystä, sinua pidetään takertuvana tai hankalana. Kun kumppani tekee saman, sitä pidetään aitona ja ymmärrettävänä.

Tunteet eivät ole sukupuolikysymys. Molemmilla on oikeus ilmaista itseään ilman, että se mitätöidään.

4. Viestittelyssä pätevät eri säännöt

Jos et vastaa heti, siitä tehdään numero. Jos toinen katoaa tunneiksi tai päiviksi, se on muka täysin ok.

Viestintä toimii vain, jos vastuu on molemmilla. Yksipuolinen saatavilla oleminen kuluttaa ja synnyttää epätasa-arvoa.

5. Kannat suurimman osan tunnekuormasta

Kuuntelet, ymmärrät, sovittelet ja ennakoit. Huolehdit siitä, ettei toiselle tule paha mieli, vaikka omat rajasi ylittyisivät.

Jos toinen nojaa jatkuvasti sinun empatiaasi ilman, että vastaa siihen, suhde alkaa kallistua vaarallisesti.

6. Pyydät aina anteeksi rauhan vuoksi

Olet se, joka myöntyy, vaikka et olisi väärässä. Anteeksipyyntö tuntuu helpommalta kuin konfliktin jatkuminen.

Jos vain toinen kantaa vastuun sovusta ja toinen ei koskaan myönnä virheitään, tasapaino katoaa.

7. Annat jatkuvaa vahvistusta, mutta et saa sitä takaisin

Kehuja, tukea ja rohkaisua virtaa sinulta toiselle, mutta omat tarpeesi jäävät huomiotta.

Myös toinen tarvitsee kehuja, mutta jos vastavuoroisuus puuttuu, alat ajan myötä tuntea itsesi näkymättömäksi.

Lopuksi

Epätasapainoinen parisuhde ei aina näytä riitaisalta tai dramaattiselta. Usein se on hiljainen, vähitellen muotoutuva asetelma, jossa toinen oppii joustamaan yhä enemmän.

Jos tunnistat itsesi useasta kohdasta, kyse ei ole herkkyydestä tai vaativuudesta, vaan siitä, että tarpeesi eivät tule kohdatuksi.