Moni kantaa sisällään outoa ristiriitaa. Olet selvinnyt vaikeista asioista, tehnyt fiksuja valintoja ja kasvanut ihmisenä, mutta silti et tunne ylpeyttä. Kun joku kehuu sinua, vähättelet. Kun saavutat jotain, siirrät rimaa eteenpäin.
Kyse ei ole vaatimattomuudesta. Usein kyse on jostain syvemmästä.
1. Olet oppinut, että ylpeys on sama kuin itsekkyys
Jos sinulle on opetettu, ettei itsestään saa puhua hyvää tai että ylpeys tekee ihmisestä ylimielisen, olet saattanut oppia tukahduttamaan onnistumisen tunteen jo varhain.
Tällöin ylpeyden tunne herättää syyllisyyttä, vaikka se olisi täysin ansaittua.
2. Mittaat itseäsi jatkuvasti muihin
Kun vertaat omaa sisäistä maailmaasi toisten ulkoisiin saavutuksiin, oma tekeminen tuntuu helposti riittämättömältä.
Vertailu vie näkyvistä sen, mitä olet oikeasti tehnyt, ja siirtää huomion siihen, mitä et vielä ole.
3. Sisäinen kriitikko on saanut liikaa tilaa
Jos mielesi huomaa ensisijaisesti puutteet, virheet ja keskeneräisyyden, ylpeys ei ehdi syntyä.
Sisäinen kriitikko ei kerro totuutta. Se kertoo tottumusta. Usein se on opittu ääni, ei sinun oma äänesi.
4. Olet selviytynyt niin pitkään, ettet ole pysähtynyt
Kun elämä on ollut pitkään selviytymistä, katse on ollut edessä, ei taaksepäin.
Ylpeyden tunne vaatii pysähtymistä. Ilman hetkeä, jossa katsot mitä olet oikeasti kantanut ja kestänyt, mikään ei tunnu miltään.
5. Tunnistat arvosi vasta kriisissä
Moni huomaa arvonsa vasta silloin, kun kaikki hajoaa. Kun joku lähtee, jokin loppuu tai jokin menetetään.
Arki ei anna dramaattista peiliä, vaikka se kertoisi jatkuvasti samasta asiasta: sinä olet selvinnyt.
6. Et ole opetellut ottamaan hyvää vastaan
Kehu, tunnustus tai kiitos voi tuntua epämukavalta. Saatat torjua sen huomaamattasi.
Hyvän vastaanottaminen vaatii harjoittelua. Se ei tapahdu itsestään, jos et ole siihen tottunut.
Lopuksi
Ylpeys itsestä ei tarkoita, että olisit valmis tai parempi kuin muut. Se tarkoittaa, että tunnistat oman matkasi arvon.
Jos et vielä osaa olla ylpeä itsestäsi, se ei tarkoita, ettet olisi ansainnut sitä. Se tarkoittaa vain, että et ole vielä oppinut katsomaan itseäsi rehellisesti ja lempeästi.