Moni on kuullut lauseen: "Ajattelet asioita liikaa." Se esitetään usein neuvona, joskus jopa huolenpitona. Mutta entä jos kyse ei ole liiallisesta ajattelusta, vaan syvällisestä ajattelusta, jota ympäristö ei aina ymmärrä?

Kaikki ajattelu ei ole samanlaista. Pinnallinen, huolta ruokkiva märehtiminen ja syvä, merkityksiä etsivä ajattelu voivat tuntua ulospäin samalta, mutta ne syntyvät eri paikoista ja johtavat hyvin erilaisiin lopputuloksiin.

Liika ajattelu kuluttaa, syvällinen ajattelu selkeyttää

Liika ajattelu pyörii usein kehää. Sama kysymys palaa uudelleen ilman vastauksia, ja mieli hakee varmuutta, jota ei ole tarjolla. Lopputuloksena on väsymys, levottomuus ja tunne siitä, että pää ei koskaan ole hiljaa.

Syvällinen ajattelu sen sijaan vie eteenpäin. Se voi olla hidasta ja vaatia yksinoloa, mutta se tuottaa oivalluksia. Vaikka se tuntuu hetkellisesti raskaalta, sen jälkeen jokin asettuu paikalleen.

Kysymysten laatu paljastaa paljon

Yliajattelija kysyy usein: "Entä jos?"

Syvällinen ajattelija kysyy: "Miksi tämä merkitsee minulle?"

Ensimmäinen etsii kontrollia tulevaisuudesta, jälkimmäinen merkitystä nykyhetkestä. Yliajattelu tähtää epävarmuuden poistamiseen. Syvällinen ajattelu hyväksyy sen, että kaikkea ei voi ratkaista heti.

Tunnesuhde ajatuksiin on erilainen

Liiallisessa ajattelussa ajatukset tuntuvat uhkaavilta. Ne tulevat kutsumatta ja vievät huomion, vaikka yrittäisi keskittyä muuhun. Ajattelija kokee olevansa ajatustensa armoilla.

Syvällisessä ajattelussa ihminen astuu ikään kuin askelen taaksepäin. Ajatuksia tarkastellaan, niille annetaan tilaa, mutta ne eivät vie koko identiteettiä mukanaan.

Ympäristö tulkitsee usein väärin

Nopeassa maailmassa hiljainen pohdinta tulkitaan helposti epäröinniksi. Ihminen, joka ei reagoi heti, saatetaan leimata epävarmaksi tai hitaaksi.

Todellisuudessa syvällinen ajattelija tekee usein vähemmän, mutta harkitumpia päätöksiä. Hän ei vastaa ensimmäiseen impulssiin, vaan siihen, mikä tuntuu oikealta pidemmällä aikavälillä.

Molemmat voivat elää samassa ihmisessä

On tärkeää ymmärtää, että sama ihminen voi sekä yliajatella että ajatella syvällisesti. Ero ei ole persoonassa, vaan tilassa.

Kun ihminen on turvassa, levännyt ja emotionaalisesti tasapainossa, ajattelu syvenee. Kun taas stressi, pelko tai paine kasvavat, ajattelu muuttuu helposti pakonomaiseksi.

Merkki siitä, että ajattelusi on syvällistä

Ajattelu on todennäköisesti syvällistä, jos:

- se johtaa uusiin näkökulmiin, ei vain uusiin huoliin

- se lisää ymmärrystä itseäsi kohtaan

- se tuntuu rauhoittavalta jälkikäteen, vaikka olisi raskasta hetkessä

- se auttaa tekemään päätöksiä, ei lykkäämään niitä loputtomiin

Merkki siitä, että olet ajautunut yliajatteluun

Ajattelu on todennäköisesti liiallista, jos:

- samat ajatukset palaavat ilman uusia oivalluksia

- kehosi on jatkuvasti jännittynyt

- päätösten tekeminen tuntuu mahdottomalta

- ajattelu vie sinut pois nykyhetkestä

Lopuksi

Kaikki ajattelu ei ole ongelma, vaikka se olisi syvää, hidasta tai hiljaista. Ongelma ei ole ajattelun määrä, vaan se, palveleeko se sinua vai kuluttaako se sinua.

Ehkä et ajattele liikaa. Ehkä ajattelet eri tavalla kuin ympäristösi on tottunut.