Jotkut ihmiset tuntuvat näkevän maailman eri tavalla. He yhdistävät asioita, joita muut eivät huomaa kuuluvan yhteen, ja saavat oivalluksia, jotka tuntuvat tulevan tyhjästä, kirjoittaa Your Tango.
Todellisuudessa kyse ei ole taikuudesta eikä synnynnäisestä lahjasta, vaan tavasta rakentaa ajattelua: millaisia kokemuksia kerää, miten suhtautuu uusiin ideoihin, milloin muodostaa mielipiteen ja millaisia kysymyksiä uskaltaa esittää.
1. He keräävät tarkoituksella kokemuksia, joita muilla ei ole
Suurin osa arjen ajattelusta tapahtuu "automaattiohjauksella". Se, mitä olet kokenut, oppinut ja nähnyt, muodostaa sisäisen varaston, josta mieli nostaa ideoita ja ratkaisuja.
Jos kokemuspankki on hyvin samanlainen kuin kaikilla muilla, myös ideat alkavat muistuttaa enemmistön ideoita.
Siksi syvällisesti ajattelevat ihmiset hakeutuvat usein valintoihin, jotka eivät ole ilmeisimpiä:
- he lukevat myös harvinaisia kirjoja, eivät vain hittilistoja
- he katsovat vieraskielisiä elokuvia ilman valmista "tuttua kaavaa"
- he matkustavat tai liikkuvat paikkoihin, joihin ei ole valmiiksi rakennettu helppoa tarinaa
Ajatus ei ole olla erikoinen erikoisuuden vuoksi, vaan altistaa mieli sellaisille yhdistelmille, joita muilla ei synny.
2. He tunnistavat idean arvon silloinkin, kun muut tyrmäävät sen
Uudet ideat herättävät usein vastustusta, koska ne ovat vieraita, keskeneräisiä tai uhkaavat tuttua järjestystä. Korkean tason ajattelijat näyttävät usein omaavan harvinaisen yhdistelmän:
- avoimuutta: he kuuntelevat idean loppuun ja etsivät, mikä siinä voisi olla totta
- skeptisyyttä: he eivät innostu kaikesta, vaan arvioivat, mikä kestää tarkastelua
Käytännössä tämä näkyy niin, että he pystyvät olemaan hetken "epämukavuusalueella" ilman tarvetta nauraa ideaa pois tai uskoa siihen sokeasti.
3. He muodostavat mielipiteitä vasta faktojen jälkeen
Tekstissä tätä kutsuttiin erolla:
- "ennakkoluulo" = mielipide ilman faktojen tutkimista
- "jälkiluulo" = mielipide vasta faktojen jälkeen
Syvällisesti ajattelevat ihmiset eivät koe pakkoa kommentoida kaikkea heti. He saattavat sanoa suoraan: "En tiedä tästä tarpeeksi. Tarvitsen aikaa."
Lisäksi he pystyvät muuttamaan kantaansa menettämättä kasvojaan. Se on usein merkki sisäisestä turvallisuudesta: egon ei tarvitse voittaa, koska totuus on tärkeämpi kuin mielikuva omasta oikeassaolosta.
4. He kysyvät parempia kysymyksiä kuin antavat nopeita vastauksia
Yksi iso ero näkyy keskusteluissa. Korkean tason ajattelija on useammin utelias kuin esittäjä.
Kysymysten esittäminen vaatii kahta vaikeaa taitoa:
1. myöntää itselle "en tiedä"
2. uskaltaa myöntää se myös ääneen
Moni välttelee kysymistä, koska se tuntuu heikkoudelta. Todellisuudessa se on usein älykkyyden kovin valuutta: kysymys, joka rajaa ongelman oikein, tekee puolet työstä.
Lopuksi
Jos haluat kehittää omaa ajattelua syvemmälle tasolle, näistä neljästä kohdasta voi tehdä yksinkertaisen harjoitusrutiinin:
- kerää joka viikko yksi uusi kokemus, jota et normaalisti valitsisi
- pidä mielessä "avoin mutta skeptinen" -asenne uusia ideoita kohdatessa
- harjoittele sanomaan "en tiedä vielä" ennen kuin muodostat mielipiteen
- vaihda yksi nopea vastaus yhteen parempaan kysymykseen