Itsekeskeinen ihminen ei aina ole äänekäs, röyhkeä tai avoimesti narsistinen. Usein hän vaikuttaa aluksi jopa mukavalta, kiinnostuneelta ja sosiaaliselta. Ongelma paljastuu vasta ajan myötä, kun huomaat, että kaikki kääntyy lopulta aina takaisin häneen.

Itsekeskeisyys ei tarkoita tervettä itseluottamusta. Se tarkoittaa kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan silloin, kun se ei palvele omaa etua.

1. Keskustelu palaa aina häneen

Voit kertoa omasta asiastasi, mutta jollain tavalla tarina päätyy aina hänen kokemuksiinsa, mielipiteisiinsä tai ongelmiinsa.

Kuuntelu on näennäistä, eikä keskustelussa synny todellista vastavuoroisuutta.

2. Hän kiinnostuu sinusta vain silloin, kun se hyödyttää häntä

Kun olet vahva, kiinnostava tai tarpeellinen, hän on läsnä. Kun tarvitset tukea tai et tarjoa hänelle mitään, kiinnostus hiipuu nopeasti.

3. Empatia on valikoivaa

Hän osaa osoittaa empatiaa silloin, kun se näyttää hyvältä ulospäin tai vahvistaa hänen asemaansa.

Kun kyse on aidosta toisen huomioimisesta ilman hyötyä, empatia katoaa.

4. Kritiikki koetaan hyökkäyksenä

Pienikin palaute tulkitaan loukkauksena. Hän puolustautuu, selittelee tai kääntää tilanteen niin, että sinä olet ongelma.

5. Rajasi koetaan epäkohteliaisuutena

Kun sanot "ei" tai asetat rajan, hän kokee sen henkilökohtaisena loukkauksena. Itsekeskeinen ihminen on tottunut siihen, että muut joustavat hänen puolestaan.

6. Hän puhuu paljon itsestään, mutta vähän vastuusta

Saavutukset ovat hänen ansiotaan, ongelmat muiden syytä. Vastuunotto näkyy lähinnä silloin, kun siitä saa kiitosta.

7. Sinulle jää usein epämääräinen tyhjä olo

Yksi selkein merkki on tunne keskustelun tai kohtaamisen jälkeen. Saatat huomata olevasi väsynyt, näkymätön tai hämmentynyt, vaikka mitään selkeää konfliktia ei ollut.

Lopuksi

Itsekeskeisyys ei aina ole pahantahtoista. Se voi olla opittu selviytymiskeino, mutta se ei tee siitä vähemmän kuormittavaa ympäristölle. Tunnistaminen ei ole tuomitsemista, vaan itsesuojelua.