Äidin sensitiivinen vuorovaikutus voi tukea keskosena syntyneen lapsen kehitystä

Ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla on keskimääräistä suurempi riski erilaisiin tunne-elämän, tarkkaavuuden ja käyttäytymisen haasteisiin. Uuden tutkimuksen mukaan vanhemman sensitiivinen vuorovaikutus voi olla yksi lapsen kehitystä tukevista tekijöistä.

Äidin lämmin ja lapsen viesteihin sopivasti vastaava vuorovaikutus voi tukea ennenaikaisesti syntyneen lapsen myöhempää kehitystä.

Oulun yliopiston johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa äidin suurempi sensitiivisyys liittyi vähäisempiin tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin myöhemmässä lapsuudessa.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 2 469 äiti-lapsiparia seitsemästä pitkäaikaisesta syntymäkohortista.

Aineistoa oli kerätty Saksassa, Alankomaissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Israelissa vuosina 1980–2014 syntyneistä lapsista.

Oulun yliopiston STT Infon kautta julkaiseman tiedotteen mukaan tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että varhaisella vuorovaikutuksella voi olla merkitystä keskosena syntyneiden lasten kehitykselle.

Mitä äidin sensitiivisyydellä tarkoitetaan?

Sensitiivisyydellä tarkoitetaan vanhemman kykyä huomata lapsen lähettämiä viestejä, tulkita niitä ja vastata niihin lämpimällä sekä tilanteeseen sopivalla tavalla.

Vauvan viestit voivat näkyä katseena, ääntelynä, liikkeinä, itkuna tai vireystilan muutoksina.

Sensitiivinen vanhempi ei välttämättä tiedä heti, mitä lapsi tarvitsee.

Olennaista on se, että aikuinen pysähtyy seuraamaan lapsen reaktioita ja muuttaa omaa toimintaansa niiden perusteella.

Yksi vauva voi kaivata syliä ja rauhallista puhetta.

Toinen voi tarvita hetkeksi vähemmän ääniä, kosketusta ja muita ärsykkeitä.

Tutkimuksessa sensitiivisyyttä arvioitiin havainnoimalla äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta.

Arvioinnissa tarkasteltiin muun muassa reagoinnin nopeutta, lämpöä, vastavuoroisuutta ja sitä, kuinka hyvin äidin toiminta sopi lapsen tilanteeseen.

Keskosena syntyminen voi lisätä myöhempien vaikeuksien riskiä

Lapsi määritellään ennenaikaisesti syntyneeksi, jos hän syntyy ennen 37. raskausviikon täyttymistä.

Suurin osa keskosena syntyneistä lapsista kasvaa ja kehittyy hyvin.

Ryhmätasolla ennenaikainen syntymä on kuitenkin yhdistetty tavallista suurempaan riskiin esimerkiksi tarkkaavuuden, tunteiden säätelyn, oppimisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksista.

Riski kasvaa keskimäärin sitä suuremmaksi, mitä aikaisemmalla raskausviikolla lapsi syntyy.

Uudessa tutkimuksessa pienempi raskausviikkojen määrä liittyi suurempaan tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien määrään myöhemmässä lapsuudessa.

Yhteys säilyi myös sen jälkeen, kun tutkijat huomioivat useita muita lapsen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimuksessa seurattiin yli 2 400 äiti-lapsiparia

Tutkimus toteutettiin yksilötason meta-analyysina.

Tämä tarkoittaa, että tutkijat yhdistivät osallistujakohtaisia tietoja seitsemästä eri tutkimusaineistosta.

He eivät siis vertailleet vain aikaisemmin julkaistuja yhteenvetotuloksia.

Äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta oli havainnoitu lapsen ollessa kolmen kuukauden ja kuuden vuoden välillä.

Lapsen myöhempää kehitystä arvioitiin vanhempien täyttämillä kyselyillä.

Niissä tarkasteltiin esimerkiksi tunneoireita, yliaktiivisuutta, tarkkaamattomuutta, käytösongelmia ja vertaissuhteiden vaikeuksia.

Tutkimuksessa mitattiin oireiden ja vaikeuksien määrää.

Lapsille ei tutkimuksen perusteella asetettu esimerkiksi ADHD:n, ahdistuneisuushäiriön tai käytöshäiriön diagnooseja.

Sensitiivisyys liittyi vähäisempiin tunne- ja käytösongelmiin

Tutkimuksessa suurempi äidin sensitiivisyys liittyi vähäisempiin tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin.

Yhteys havaittiin sekä keskosena että täysiaikaisina syntyneillä lapsilla.

Tulos säilyi, kun analyyseissä huomioitiin muun muassa lapsen sukupuoli, ikä, syntymäpaino, mahdollinen neurokehityksellinen vamma ja äidin koulutustaso.

Sama yhteys havaittiin myös yli tuhannen äiti-lapsiparin alaryhmässä.

Tässä ryhmässä lapsia oli seurattu nuoruusikään saakka.

Havaittu vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä mutta kooltaan melko pieni.

Sensitiivistä vuorovaikutusta ei siksi pidä nähdä yksittäisenä tekijänä, joka määrittäisi lapsen tulevaisuuden.

Lapsen kehitykseen vaikuttavat samanaikaisesti perimä, terveydentila, keskosuuden aste, perheen elämäntilanne, kasvuympäristö ja monet myöhemmät kokemukset.

Hyöty ei rajoittunut vain keskosena syntyneisiin

Tutkimuksen perusteella sensitiivisen vuorovaikutuksen yhteys lapsen kehitykseen ei ollut selvästi voimakkaampi keskosena syntyneillä kuin täysiaikaisina syntyneillä.

Myönteinen yhteys havaittiin koko tutkitussa lapsiryhmässä.

Keskosena syntyneiden kohdalla asia voi silti olla erityisen tärkeä.

Heidän lähtökohtainen riskinsä tunne-elämän ja käyttäytymisen vaikeuksiin on keskimäärin suurempi.

Oulun yliopiston yliopistonlehtori Elina Jokiranta-Olkoniemi korostaa, että sensitiivisyyttä voidaan vahvistaa.

"Sensitiivisyys on taito, jota vanhempi voi harjoitella ja siten vaikuttaa myös lapsen myöhempään kehitykseen", Jokiranta-Olkoniemi sanoo tiedotteessa.

Keskosvauvan viestejä voi olla vaikea tulkita

Ennenaikaisesti syntyneen lapsen ja vanhemman yhteinen alku voi olla tavallista kuormittavampi.

Vauva voi viettää pitkän ajan sairaalassa.

Hän voi tarvita apua esimerkiksi hengittämiseen, ravitsemukseen tai lämmönsäätelyyn.

Vanhemmat voivat samaan aikaan kokea huolta, pelkoa, järkytystä ja epävarmuutta lapsen tulevaisuudesta.

Hyvin pienen keskosvauvan viestit voivat lisäksi olla tavallista hienovaraisempia.

Katsekontakti voi olla lyhyt, vireystila vaihdella nopeasti ja kuormittumisen merkit näkyä vain pieninä muutoksina lapsen liikkeissä tai ilmeissä.

Vanhempi voi tulkita vähäisen reagoinnin merkiksi siitä, ettei vauva halua vuorovaikutusta.

Todellisuudessa lapsi voi tarvita tavallista hitaamman tahdin, rauhallisen ympäristön ja enemmän taukoja.

Ammattilainen voi auttaa vanhempia huomaamaan lapsen yksilöllisiä viestejä.

Samalla voidaan löytää juuri kyseiselle vauvalle sopivia tapoja olla vuorovaikutuksessa.

Sensitiivisyys ei tarkoita täydellistä vanhemmuutta

Tutkimustulosta ei pidä tulkita niin, että vanhemman pitäisi ymmärtää lapsen jokainen viesti oikein.

Kaikissa perheissä tulee tilanteita, joissa aikuinen on väsynyt.

Lapsen tarve voi jäädä hetkeksi huomaamatta tai tilanne voidaan tulkita väärin.

Hyvä vuorovaikutus ei perustu virheettömyyteen.

Siihen kuuluu myös kyky palata lapsen luo vaikean hetken jälkeen ja korjata yhteys.

Vanhempi voi esimerkiksi rauhoittua, sanoittaa tapahtunutta ja osoittaa lapselle, että suhde säilyy riidasta tai väärinymmärryksestä huolimatta.

Sensitiivinen vanhemmuus ei myöskään tarkoita rajattomuutta.

Aikuinen voi tunnistaa lapsen pettymyksen ja pitää silti kiinni turvallisesta sekä johdonmukaisesta rajasta.

Tulosta ei pidä käyttää äitien syyllistämiseen

Vanhemmuuden ja lapsen kehityksen yhteyksiä käsittelevät tutkimukset voivat herättää syyllisyyttä.

Erityisen raskaalta tulos voi tuntua perheessä, jossa lapsella on jo havaittu tunne-elämän, käyttäytymisen tai tarkkaavuuden vaikeuksia.

Tämän tutkimuksen perusteella ei voida päätellä, että lapsen ongelmat olisivat syntyneet äidin toiminnan vuoksi.

Kyseessä oli havainnoiva tutkimus.

Se osoittaa asioiden välisen yhteyden mutta ei varmaa syy-seuraussuhdetta.

Perheen elämässä voi olla tekijöitä, jotka vaikuttavat sekä vanhemman jaksamiseen että lapsen kehitykseen.

Esimerkiksi vanhemman masennus, pitkäaikainen stressi, taloudelliset vaikeudet ja vähäinen tuki voivat tehdä rauhallisesta reagoinnista vaikeampaa.

Myös lapsen temperamentti, terveydentila ja tapa ilmaista tarpeitaan vaikuttavat siihen, millaiseksi vuorovaikutus muodostuu.

Vuorovaikutus syntyy lapsen ja aikuisen välillä eikä ole vain vanhemman yksipuolinen suoritus.

Tutkimus tarkasteli äitejä mutta tukea tarvitsee koko perhe

Tutkimuksessa arvioitiin nimenomaan äitien ja lasten välistä vuorovaikutusta.

Tämä johtui siitä, että mukana olleissa syntymäkohorteissa oli kerätty aineistoa äideistä.

Tulos ei tarkoita, etteikö isän, toisen vanhemman, isovanhemman tai muun läheisen aikuisen vuorovaikutuksella olisi merkitystä.

Lapsi voi muodostaa turvallisen ja kehitystä tukevan suhteen useisiin häntä säännöllisesti hoitaviin ihmisiin.

Toisen vanhemman osallistuminen voi myös tukea äidin jaksamista ja tarjota mahdollisuuden lepoon.

Keskosperheiden palveluissa huomio pitäisi siksi kohdistaa koko perheen hyvinvointiin eikä vain äidin käyttäytymiseen.

Vuorovaikutustaitoja voidaan harjoitella arjessa

Sensitiivisyys ei ole muuttumaton ominaisuus.

Se on taito, jota voidaan vahvistaa.

Yksi tutkittu tukimuoto on videopalaute.

Vanhemman ja lapsen tavallista vuorovaikutusta kuvataan lyhyesti.

Tämän jälkeen ammattilainen auttaa huomaamaan tilanteita, joissa lapsi tekee aloitteen ja vanhempi vastaa siihen onnistuneesti.

Tarkoituksena ei ole etsiä vanhemman virheitä.

Huomio suunnataan toimiviin hetkiin, jotta vanhempi oppii tunnistamaan lapsen viestejä ja luottamaan omaan kykyynsä vastata niihin.

Arjessa vuorovaikutusta voi harjoitella esimerkiksi hidastamalla tahtia ja odottamalla lapsen reaktiota.

Vauvan kanssa voidaan seurata, rauhoittaako katse, puhe tai kosketus lasta.

Jos lapsi kääntää päätään pois, jäykistyy tai liikehtii levottomasti, hän voi tarvita tauon.

Leikki-ikäisen lapsen kanssa sensitiivisyys voi näkyä siinä, että aikuinen kuuntelee ja nimeää lapsen tunteen ennen neuvomista tai rajan asettamista.

Neuvolalla voi olla tärkeä rooli tuen tarjoamisessa

Oulun yliopiston tutkijat nostavat esiin suomalaisen neuvolajärjestelmän mahdollisuudet.

Neuvola tavoittaa lähes kaikki lapsiperheet.

Se voi tunnistaa tilanteita, joissa vanhempi tarvitsee lisää tukea lapsen viestien tulkitsemiseen tai omaan jaksamiseensa.

"Suomessa on ensiluokkaisen keskoshoidon lisäksi maailmanlaajuisesti tarkasteltuna poikkeuksellinen neuvolajärjestelmä, joka tavoittaa käytännössä kaikki lapsiperheet", Jokiranta-Olkoniemi toteaa.

Tukea voidaan tarjota myös vastasyntyneiden osastoilla, keskoslasten seurantakäynneillä, perheneuvolassa ja varhaisen vuorovaikutuksen palveluissa.

Jos vanhempi kärsii uupumuksesta, masennuksesta, ahdistuksesta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta, hänen oman hyvinvointinsa hoitaminen voi vahvistaa myös lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta.

Avun pyytäminen ei ole merkki huonosta vanhemmuudesta.

Tutkimukseen liittyy myös rajoituksia

Tutkimuksen vahvuuksia ovat suuri osallistujamäärä, pitkä seuranta ja vuorovaikutuksen havainnointi.

Eri syntymäkohorteissa oli kuitenkin käytetty hieman erilaisia arviointimenetelmiä.

Äidin sensitiivisyyttä oli mitattu lapsen ollessa eri aineistoissa kolmen kuukauden ja kuuden vuoden välillä.

Vauvan ja kouluikää lähestyvän lapsen vuorovaikutus on hyvin erilaista.

Arvioinnissa pyrittiin silti mittaamaan samaa sensitiivisyyden perusajatusta.

Lasten myöhempiä vaikeuksia arvioivat pääasiassa vanhemmat kyselyillä.

Opettajien, lasten itsensä ja terveydenhuollon ammattilaisten arviot olisivat voineet täydentää kokonaiskuvaa.

Kaikki mukana olleet tutkimukset olivat korkean tulotason maista.

Vaikka tutkimusta johdettiin Oulun yliopistosta, aineistossa ei ollut mukana suomalaista syntymäkohorttia.

Tulosta ei voida käyttää yksittäisen lapsen kehityksen ennustamiseen.

Varhainen vuorovaikutus on yksi osa suurta kokonaisuutta

Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että lapsen kehitykseen vaikuttavat sekä biologiset lähtökohdat että kasvuympäristö.

Ennenaikaista syntymää tai siihen liittyneitä terveysvaikeuksia ei voida muuttaa jälkikäteen.

Perheen saamaan tukeen, vanhempien jaksamiseen ja vuorovaikutuksen olosuhteisiin voidaan kuitenkin vaikuttaa.

Tutkimuksen keskeinen viesti ei ole se, että äidin pitäisi olla täydellinen.

Se kertoo, että lämpimälle ja lapsen viesteihin mukautuvalle vuorovaikutukselle kannattaa luoda mahdollisuuksia.

Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun perheen yhteinen alku on ollut keskosuuden vuoksi tavallista raskaampi.

Vastuu ei kuulu vain yksittäiselle vanhemmalle.

Myös läheisten, neuvolan, keskoshoidon ja muiden perhepalvelujen tehtävänä on tukea vanhempia ja auttaa heitä ymmärtämään oman lapsensa yksilöllisiä viestejä.