Vanhemmankin täytyy joskus valita itsensä – tauko ei tee huonoksi vanhemmaksi

Vanhempi voi huolehtia aamupalasta, vaatteista ja koulukyydeistä samalla, kun hänen oma mielensä on murtumispisteessä. Omalle surulle, levolle ja palautumiselle varattu hetki ei ole itsekkyyttä, jos lasten turvallisuus ja perustarpeet on turvattu.

Aamupala valmistuu, eväät pakataan ja lasten vaatteet löytyvät oikeaan aikaan. Vanhempi hymyilee, toivottaa hyvää päivää ja pitää arjen liikkeessä, vaikka hänen oma olonsa olisi kaikkea muuta kuin vakaa.

Vanhemmuuteen liittyy vahva ajatus siitä, että lapset asetetaan aina etusijalle. Käytännössä tämä voi joskus muuttua vaatimukseksi, jonka mukaan vanhemman pitäisi siirtää omat tunteensa, väsymyksensä ja tarpeensa syrjään loputtomasti.

The Good Men Projectissa julkaistussa henkilökohtaisessa kirjoituksessa DaisyyLynn kuvaa vanhempaa, joka selviytyy aamun velvollisuuksista samalla, kun hänen sydämensä on särkynyt. Kun lapset on saatettu kouluun, pidätellyt tunteet purkautuvat autossa itkuna ja huutona.

Kirjoituksen keskeinen kysymys on yksinkertainen: milloin on vanhemman vuoro?

Vanhemmuus ei poista aikuisen omia tarpeita

Lapsen tarpeista huolehtiminen kuuluu vanhemmuuteen. Se ei silti muuta vanhempaa ihmiseksi, joka ei tarvitse unta, lohtua, yksityisyyttä, mielekästä tekemistä tai muiden aikuisten tukea.

MIELI Suomen Mielenterveys ry muistuttaa, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on samalla lapsen hyvinvoinnista huolehtimista. Riittävän hyvä vanhemmuus ei perustu siihen, että aikuinen olisi aina kärsivällinen, iloinen ja käytettävissä.

Vanhempi voi rakastaa lapsiaan syvästi ja olla silti uupunut. Hän voi olla kiitollinen perheestään ja samalla kaivata hetken, jolloin kukaan ei tarvitse häneltä mitään.

Nämä tunteet eivät kumoa toisiaan. Oman ajan tarve ei tarkoita, että vanhempi katuisi lapsiaan tai pitäisi heitä taakkana.

Jatkuva pärjääminen voi peittää todellisen kuormituksen

Kuormittunut vanhempi ei aina näytä ulospäin uupuneelta. Hän saattaa hoitaa kaikki välttämättömät tehtävät, muistaa lasten menot ja huolehtia kodista tunnollisesti.

Juuri toimintakyky voi vaikeuttaa tilanteen tunnistamista. Läheiset näkevät valmiit ateriat ja hoidetut velvollisuudet, mutta eivät välttämättä huomaa, kuinka paljon ponnistelua tavalliseen päivään selviytyminen vaatii.

American Psychological Associationin mukaan vanhemmuuteen liittyvä uupumus voi näkyä syvänä väsymyksenä, etääntymisenä vanhemman roolista ja tunteena siitä, ettei enää ole samanlainen vanhempi kuin aikaisemmin.

Uupuminen ei yleensä synny yhdestä vaikeasta päivästä. Riski kasvaa, kun vaatimukset ylittävät pitkään käytettävissä olevat voimavarat eikä palautumiseen, tukeen tai vastuiden jakamiseen löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Itsekkyys ja itsestä huolehtiminen eivät ole sama asia

Vanhemman oman tarpeen asettaminen etusijalle voi kuulostaa itsekkäältä, koska päätös vaikuttaa usein myös muihin. Päivällinen saatetaan korvata helpommalla ruoalla, kodin siivous siirtyä tai suunniteltu tekeminen peruuntua.

Kaikki omien tarpeiden huomioiminen ei kuitenkaan ole vastuun välttelyä. Olennaista on, mitä tapahtuu lapsen turvallisuudelle ja huolenpidolle.

Jos lapsen ikätasoisesta hoidosta on huolehdittu, vanhemman vetäytyminen lepäämään, kävelylle tai ystävän seuraan voi olla vastuullinen ratkaisu. Se voi estää kuormitusta kasvamasta tilanteeksi, jossa kärsivällisyys katoaa kokonaan.

Itsestä huolehtiminen ei myöskään tarkoita vain hemmottelua, ostoksia tai hyvinvointipalveluja. Se voi olla valmisruoan valitseminen, aikaisemmin nukkumaan meneminen, avun pyytäminen tai päätös jättää epäolennainen kotityö seuraavaan päivään.

Lapselle voi kertoa, että vanhemmalla on vaikea päivä

Vanhemman ei tarvitse esittää lapsilleen jatkuvasti huoletonta. Tunteista voi kertoa lapsen ikään sopivalla tavalla ilman, että lapselle siirretään vastuuta aikuisen hyvinvoinnista.

The Good Men Projectin kirjoituksessa vanhempaa rohkaistaan sanomaan esimerkiksi: "Äiti tarvitsee nyt tauon" tai "Isä tarvitsee nyt tauon. Minulla on tänään vaikea olo."

Pienelle lapselle voi riittää yksinkertainen tieto siitä, että vanhempi on väsynyt tai surullinen, mutta tilanne ei ole lapsen syytä ja aikuinen huolehtii siitä.

Lapsen ei tarvitse tietää parisuhdekriisin, taloushuolen tai muun aikuisen ongelman kaikkia yksityiskohtia. Hänelle ei myöskään pidä antaa tehtäväksi vanhemman lohduttamista tai mielialan korjaamista.

Avoimuus voi silti opettaa, että vaikeita tunteita ei tarvitse hävetä ja että levon pyytäminen on sallittua. Samalla lapsi näkee, etteivät tunteet tee ihmisestä vaarallista tai hallitsematonta.

Pieni tauko voi olla perheelle parempi kuin täydellinen suoritus

Kuormittuneena vanhempi voi ajatella, ettei tauolle ole tilaa ennen kuin kaikki tehtävät on suoritettu. Lapsiperheessä työlista ei kuitenkaan yleensä tyhjene kokonaan.

Jos lepo on mahdollista vasta täydellisen järjestyksen jälkeen, sitä ei ehkä tule koskaan. Siksi palautumiselle täytyy toisinaan tehdä tilaa keskeneräisyyden kustannuksella.

The Good Men Projectin kirjoituksessa vanhempi jättää kotiin palaamisen ja kotitöiden jatkamisen väliin. Hän menee puistoon, syö jäätelön ja antaa itselleen aikaa ennen lasten hakemista. Illalliseksi tilataan pizzaa.

Ajatus ei ole, että vaikea elämäntilanne ratkeaisi jäätelöllä tai uudella vaatteella. Merkityksellistä on katkos: vanhempi ei käytä kaikkea jäljellä olevaa energiaansa seuraavan velvollisuuden suorittamiseen.

Tauon jälkeen ongelmat ovat ehkä edelleen olemassa, mutta niiden kohtaamiseen voi olla hieman enemmän voimia.

Palautumista ei pitäisi jättää yhden ihmisen vastuulle

Vanhempien jaksamisesta puhuttaessa vastuu asetetaan helposti yksilölle. Neuvotaan lepäämään, varaamaan omaa aikaa ja pyytämään apua, vaikka lähellä ei olisi ketään, jolta apua voisi saada.

Kaikilla vanhemmilla ei ole puolisoa, isovanhempia, ystäviä tai taloudellisia mahdollisuuksia hankkia lastenhoitoa. Myös vuorotyö, sairaudet, lapsen erityisen tuen tarve ja talousvaikeudet voivat tehdä tavallisestakin tauosta vaikeasti järjestettävän.

Siksi ratkaisu ei voi olla vain vanhemman parempi ajanhallinta. Vastuita täytyy jakaa perheen sisällä, ja perheiden on saatava tukea myös palveluista, yhteisöistä ja työelämästä.

THL on korostanut, että vanhemmuuden tuen pitäisi rakentua arjen kohtaamisissa päiväkodeissa, kouluissa, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä järjestöissä. Vanhemman kuulluksi tuleminen voi jo itsessään vahvistaa jaksamista ja helpottaa avun vastaanottamista.

Tauko ei aina riitä

Yksittäinen hengähdyshetki voi auttaa tavalliseen kuormitukseen, mutta vakavaa tai pitkään jatkunutta uupumusta ei pidä yrittää ratkaista pelkästään pienillä itsehoidon keinoilla.

Apua kannattaa hakea, jos vanhempi tuntee jatkuvaa toivottomuutta, ei palaudu levosta, menettää toistuvasti hallintansa tai huomaa etääntyvänsä lapsistaan tavalla, joka huolestuttaa häntä itseään.

Myös ajatukset itsensä tai muiden vahingoittamisesta vaativat välitöntä apua. Kiireellisessä tilanteessa tulee ottaa yhteyttä hätänumeroon 112 tai päivystykseen.

Tukea voi pyytää esimerkiksi neuvolasta, kouluterveydenhuollosta, omalta terveysasemalta, perheneuvolasta tai lapsiperheiden sosiaalipalveluista. Avun hakeminen ei ole merkki vanhemmuuden epäonnistumisesta, vaan keino suojella sekä aikuista että lapsia.

Lasten rakastaminen ei vaadi itsensä hylkäämistä

DaisyyLynn tiivistää The Good Men Projectissa ajatuksensa siihen, että ollakseen läsnä ja antaakseen lapsilleen mahdollisimman hyvää rakkautta vanhemman täytyy osoittaa sitä myös itselleen – vaikka se tarkoittaisi vapaapäivän käyttämistä itkemiseen.

Vanhemman ei tarvitse ansaita lepoa romahtamalla ensin. Tauko voi olla perusteltu jo silloin, kun hän huomaa voimien vähenevän.

Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka huolehtivat heistä. He eivät kuitenkaan tarvitse täydellistä aikuista, joka kätkee kaikki tunteensa ja uhraa hyvinvointinsa viimeiseen asti.

Joskus vastuullisin valinta voi olla se, että päivällinen on tavallista helpompi, koti jää siivoamatta ja vanhempi antaa itselleen luvan olla hetken muutakin kuin kaikkien muiden tarpeiden toteuttaja.