Vaimon suurempi palkka jakaa yhä asenteita – tutkimus kertoo, mikä vähentää kitkaa parisuhteessa

Miehen suhtautuminen enemmän ansaitsevaan vaimoon riippuu voimakkaasti ympäröivän yhteiskunnan normeista ja taloudesta. Laaja kansainvälinen kysely osoittaa, että vastustus on vähäisempää tasa-arvoisemmissa ja vauraammissa maissa. Pienempi paritutkimus puolestaan nostaa esiin tuen epätasaisen jakautumisen kotona.

Vaimon suurempi palkka on monessa perheessä tavallinen käytännön asia, mutta kulttuuriset odotukset muuttuvat hitaammin kuin työelämä. Perinteinen ajatus miehestä perheen pääasiallisena elättäjänä voi vaikuttaa asenteisiin silloinkin, kun molemmat puolisot käyvät töissä.

Psychology Today kokoaa yhteen kaksi tutkimusta, jotka tarkastelevat ilmiötä eri suunnista. Ensimmäinen mittasi suhtautumista naisen elättäjäasemaan 59 maassa ja alueella, toinen seurasi kahden työssäkäyvän puolison päivittäistä emotionaalista tukea Alankomaissa.

Tutkimukset eivät osoita, että vaimon suurempi palkka itsessään tekisi avioliitosta huonomman. Ne kertovat ennemmin siitä, miten sukupuoliroolit, taloudellinen epävarmuus ja arjen tuen jakautuminen voivat vaikuttaa ihmisten kokemuksiin.

Lähes 79 000 ihmisen asenteita vertailtiin

Sangsoo Leen tutkimus hyödynsi World Values Survey -kyselyn vuosina 2017–2022 kerättyä aineistoa. Mukana oli lähes 79 000 vastaajaa 59 maasta ja alueelta.

Vastaajat arvioivat väitettä, jonka mukaan vaimon miestään suuremmat tulot aiheuttavat lähes varmasti ongelmia. Miehet suhtautuivat ajatukseen keskimäärin kielteisemmin kuin naiset.

Kysymys mittasi yleistä asennetta, ei todellisten aviomiesten kokemuksia omassa suhteessaan. Siksi tuloksesta ei voi päätellä, että tietyllä tavalla ansaitseva pari olisi väistämättä tyytymätön tai että vastaajan ilmoittama mielipide näkyisi suoraan hänen käytöksessään.

Vastustus oli vähäisempää maissa, joissa naisten ja miesten asema työmarkkinoilla oli tasa-arvoisempi. Myös suurempi taloudellinen kehitys liittyi hyväksyvämpiin asenteisiin ja pienempään eroon naisten ja miesten vastauksissa.

Kun miesten työttömyys oli maassa korkealla, sukupuolten välinen asenne-ero kasvoi. Tutkija tulkitsee tämän mahdolliseksi reaktioksi taloudelliseen epävarmuuteen: jos miehen perinteinen elättäjärooli tuntuu uhatulta, sitä saatetaan korostaa aiempaa voimakkaammin.

Tämä on yhteiskuntatason yhteys, ei yksittäisen työttömän miehen luonteenkuva. Talouden rakenne, sosiaaliturva, perhepolitiikka ja paikalliset sukupuolinormit voivat kaikki vaikuttaa siihen, millaisena tuloero parisuhteessa nähdään.

Palkka ei kerro koko työnjakoa

Suurempi tilipussi ei yksin määritä valtaa tai kuormitusta kotona. Olennaisia ovat myös työajat, lastenhoito, kotityöt, näkymätön suunnitteluvastuu, velat ja se, kuinka vapaasti kumpikin saa käyttää rahaa.

Jos suurempituloisen puolison työ vaatii pitkiä päiviä, toisen panos kodissa voi olla taloudellisesti vaikeasti mitattava mutta perheelle ratkaiseva. Ongelmat syntyvät herkemmin siitä, ettei panoksia tunnisteta, kuin siitä, kumpi ansaitsee euromääräisesti enemmän.

Rahasta käytävä keskustelu muuttuu helposti vertailuksi, jos palkka yhdistetään ihmisarvoon, miehisyyteen tai oikeuteen päättää. Toimivampi lähtökohta on tarkastella yhteisiä menoja, molempien vapautta ja työn kokonaiskuormaa.

Arjen tuki jakautui pienessä tutkimuksessa epätasaisesti

Toinen Psychology Todayn käsittelemä tutkimus seurasi Alankomaissa 55 eri sukupuolta olevaa paria, joissa molemmat kävivät töissä. Puolisot täyttivät kyselyjä kahdesti työpäivän aikana enintään kahden viikon ajan, ja aineistoon kertyi 833 päiväkohtaista havaintoa.

Kun työ häiritsi perhe-elämää, sekä miehet että naiset antoivat puolisolleen vähemmän tukea. Havainto on arkijärkinen mutta tärkeä: juuri kuormittavimpina päivinä ihmisellä on usein vähiten voimavaroja huomata myös kumppanin uupumus.

Naiset lisäsivät tukeaan miehen ollessa emotionaalisesti uupunut. Miehet eivät tutkimuksessa vastaavalla tavalla lisänneet tukea vaimon uupuessa, ja vaimon työn ja perheen ristiriita liittyi jopa miehen antaman tuen vähenemiseen.

Naiset kokivat parisuhteensa tyydyttävämmäksi päivinä, jolloin mies tarjosi emotionaalista tukea. Miehet puolestaan raportoivat suurempaa elämäntyytyväisyyttä silloin, kun he itse tukivat puolisoaan.

Tutkijoiden tulkinnan mukaan miehen aktiivinen tukirooli voi siis hyödyttää molempia: nainen saa kaipaamaansa vastavuoroisuutta ja mies kokee merkityksellisyyttä tuen antajana.

Pieni otos vaatii varovaisuutta

55 parin päiväkirjatutkimus ei kuvaa kaikkia pareja. Osallistujat olivat eri sukupuolta olevia alankomaalaisia pareja, suuri osa oli korkeasti koulutettuja ja keskimääräinen parisuhde oli kestänyt jo pitkään.

Havainnot eivät myöskään tarkoita, että naiset olisivat luonnostaan parempia tukijoita tai miehet kyvyttömiä empatiaan. Tutkijat tarkastelevat eroja sosiaalisten roolien ja opittujen odotusten kautta, ja toisenlaisissa ympäristöissä mallit voivat olla erilaisia.

Hyvä keskustelu alkaa tarpeista, ei palkkavertailusta

Käytännössä parin kannattaa puhua erikseen rahasta, työn kuormituksesta ja emotionaalisesta tuesta. Ne liittyvät toisiinsa, mutta yhden ongelman selittäminen pelkillä tuloilla voi peittää alleen todellisen ristiriidan.

Hyödyllisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi: kokeeko kumpikin panoksensa nähdyksi, voiko työpäivän jälkeen pyytää tukea suoraan ja jakautuvatko kodin vastuut käytettävissä olevan ajan eikä vanhojen sukupuoliroolien mukaan.

Suurempi palkka ei ole parisuhteen uhka. Kitkaa syntyy todennäköisemmin silloin, kun tulot osuvat yhteen jäykkien rooliodotusten, taloudellisen epävarmuuden ja yksipuolisen hoivavastuun kanssa.

Tutkimusten yhteinen viesti onkin käytännöllinen: toimeentulo rakentaa perheen taloudellista turvaa, mutta parisuhteen laatua ylläpitää lisäksi kokemus siitä, että molempien työ, kuormitus ja tuen tarve otetaan vakavasti.