Tekoäly antaa valmiit vastaukset – mutta mitä menetämme mukavuuden hinnaksi?

Tekoäly voi kirjoittaa, järjestää, kuunnella ja vastata tavalla, joka tuntuu jopa ihmistä ymmärtävämmältä. Psykiatri Fred Robert Mossin mukaan olennainen kysymys ei ole, onko tekoäly hyödyllinen, vaan mistä luovumme saadaksemme sen tarjoaman hyödyn.

Tekoälykeskustelu voi tuntua turvalliselta. Kone ei keskeytä, kyllästy, vilkaise puhelintaan tai ala kertoa omista kokemuksistaan juuri silloin, kun käyttäjä haluaisi tulla kuulluksi.

Samalla tekoäly kirjoittaa, järjestelee aineistoa, suunnittelee ja muotoilee vastaukset muutamassa sekunnissa. Jokainen koneelle siirretty tehtävä on kuitenkin myös tehtävä, jota ihminen ei enää itse harjoittele.

Psychology Today -julkaisussa psykiatri Fred Robert Moss pohtii, voiko tekoälyn helppous vähitellen heikentää taitoja ja ihmissuhteita, joita sen piti auttaa. Kirjoitus on henkilökohtainen asiantuntijapuheenvuoro, ei tekoälyn vaikutuksia mittaava tutkimus.

Ajattelun taidot tarvitsevat käyttöä

Kirjoittaminen ei ole pelkkää valmiin tekstin tuottamista. Kirjoittaessaan ihminen joutuu valitsemaan, mikä on olennaista, rakentamaan asioiden välisiä yhteyksiä ja huomaamaan oman ajattelunsa aukkoja.

Sama koskee suunnittelua, tiedon järjestämistä ja ongelmien ratkaisemista. Jos tekoäly hoitaa koko prosessin ensimmäisestä ajatuksesta valmiiseen lopputulokseen, käyttäjä saa tuotoksen mutta ei välttämättä harjoitusta.

Moss vertaa tilannetta fyysiseen kuntoon: käyttämättä jäävä kyky voi heikentyä. Tekoälyn tehokas käyttäminen ei hänen mukaansa automaattisesti poista tätä riskiä, jos ihminen ulkoistaa myös arvioinnin ja päätöksenteon.

Ratkaiseva ero kulkee avustamisen ja korvaamisen välillä. Kieliasun tarkistaminen on eri asia kuin se, että kone päättää, mitä ihminen ajattelee ja kuinka hänen pitäisi se ilmaista.

Kone voi tuntua poikkeuksellisen hyvältä kuuntelijalta

Osa ihmisistä kertoo puhuvansa mieluummin tekoälylle kuin toiselle ihmiselle. Koneen kanssa ei tarvitse pelätä torjutuksi tulemista samalla tavalla, ja vastaukset voidaan mukauttaa tarkasti käyttäjän tunnetilaan.

Tekoäly osaa muotoilla hyväksyviä, rauhallisia ja jäsenneltyjä vastauksia. Se voi vaikuttaa keskittyvän käyttäjään täydellisesti, koska sillä ei ole omaa päivää, väsymystä tai tarvetta siirtää keskustelua itseensä.

Tämä täydellisyys on kuitenkin suunniteltu vaikutelma. Kielimalli jäljittelee kuuntelevan ja empaattisen keskustelukumppanin kieltä, mutta sillä ei ole ihmisen elettyä kokemusta tai henkilökohtaista vastuuta suhteesta.

Toinen ihminen voi ymmärtää väärin ja olla joskus epämukava keskustelukumppani. Samalla vain oikea ihmissuhde sisältää vastavuoroisuutta: molemmat voivat muuttua, loukkaantua, tehdä korjausliikkeitä ja rakentaa yhteistä historiaa.

Voiko koneelta kysyä, mikä on todellista?

Moss pitää erityisen ristiriitaisena sitä, että ihmiset alkavat pyytää tekoälyä ratkaisemaan, mikä on totta, aitoa tai moraalisesti oikein. Järjestelmän sujuva vastaus voi tuntua varmalta silloinkin, kun se perustuu virheelliseen tietoon tai puutteelliseen asiayhteyteen.

Keskustelubotit käyttävät usein minämuotoa ja saattavat kertoa, mistä ne pitävät tai mitä ne tekisivät käyttäjän tilanteessa. Tällainen ilmaisu tekee keskustelusta luontevaa, mutta se voi myös luoda harhaanjohtavan vaikutelman koneen omista mieltymyksistä ja kokemuksista.

Jos käyttäjä pitää tekoälyä erehtymättömänä asiantuntijana, miellyttävä vastaus voi muuttua perusteettomaksi vahvistukseksi. Erityisen tärkeissä terveyttä, rahaa, ihmissuhteita tai oikeudellisia asioita koskevissa päätöksissä koneen vastaus vaatii riippumattoman tarkistuksen.

Kaikkea ei tarvitse tehdä vaikeimman kautta

Kirjoituksen viesti ei ole, että tekoälystä pitäisi kokonaan luopua. Teknisiä apuvälineitä on käytetty pitkään, ja ne voivat vapauttaa aikaa merkityksellisempään työhön.

Hyödyllinen raja voi olla siinä, säilyttääkö ihminen tehtävän tavoitteet, arvot ja lopullisen harkinnan itsellään. Tekoäly voi ehdottaa rakennetta, mutta käyttäjän pitäisi ymmärtää, miksi lopputulos on oikea ja mitä siitä puuttuu.

Oman ajattelun voi säilyttää esimerkiksi kirjoittamalla ensin lyhyen luonnoksen itse, vertaamalla sitä tekoälyn ehdotukseen ja tarkistamalla väitteet alkuperäisistä lähteistä. Näin kone täydentää prosessia ottamatta sitä kokonaan haltuunsa.

Ihmisten epätäydellisyydellä on oma arvonsa

Psychology Todayn puheenvuoro kysyy, olemmeko valmiita piirtämään, kirjoittamaan, soittamaan ja keskustelemaan myös silloin, kun kone tekisi suorituksesta nopeamman ja siistimmän.

Kyse ei ole vain nostalgisesta käsityöstä. Tekemisen aikana syntyvä vaiva voi ylläpitää keskittymistä, luovuutta, muistia ja kokemusta omasta toimijuudesta.

Sama koskee ihmissuhteita. Tekoäly voi auttaa sanoittamaan vaikeaa asiaa, mutta se ei voi korvata ihmistä, joka pysyy rinnalla myös silloin, kun keskustelu ei etene täydellisesti.

Järkevä tekoälyn käyttö ei siten vaadi koneen ihannointia tai vihaamista. Se vaatii tietoista päätöstä siitä, mitkä tehtävät voi ulkoistaa ja mitkä taidot, ratkaisut ja suhteet haluaa säilyttää aidosti ominaan.