Meta testaa StoryKit-sovellusta – tekoäly rakentaa lapselle iltasadun kolmella valinnalla

Meta kokeilee StoryKit-nimistä tekoälysovellusta, jolla aikuinen voi luoda lapselle yksilöllisen iltasadun ilman varsinaista kirjoittamista. Helppouden rinnalla sovellus herättää kysymyksiä luovuudesta, tietosuojasta ja siitä, mikä yhteisen satuhetken tärkein osa lopulta on.

Meta laajentaa tekoälykokeilujaan lasten tarinoihin. Yhtiön kehittämä StoryKit lupaa valmistaa lapselle personoidun kertomuksen muutamalla valinnalla: käyttäjä päättää hahmon, tapahtumapaikan ja tarinaan sisällytettävän arvon tai opetuksen, minkä jälkeen tekoäly hoitaa kirjoittamisen ja muun tuotannon.

TechCrunchin mukaan Meta testaa sovellusta valituissa maissa ja selvittää, miten vanhemmat ottavat sen vastaan. Kyse ei siis ole ainakaan vielä maailmanlaajuiseksi julkistetusta täysimittaisesta lanseerauksesta, vaan rajatusta kokeilusta, jota voidaan muuttaa käyttäjäpalautteen perusteella.

Kolme valintaa käynnistää kokonaisen tarinan

StoryKitin perusidea on tarkoituksellisen yksinkertainen. Ensin aikuinen valitsee tai kuvailee päähenkilön. Hahmo voi syntyä mielikuvituksesta, mutta sovellukseen voi myös ottaa kuvan esimerkiksi lapsen lempilelusta tai ihmisestä, jonka halutaan esiintyvän tarinassa.

Seuraavaksi valitaan maailma. Tarina voi sijoittua vaikkapa lumottuun metsään, merenalaiseen valtakuntaan tai kaukaiseen galaksiin. Käyttäjä voi myös ehdottaa omaa ympäristöään sen sijaan, että tyytyisi sovelluksen valmiisiin vaihtoehtoihin.

Kolmas valinta koskee tarinan ajatusta. Mukaan voidaan pyytää esimerkiksi ystävällisyyteen, rohkeuteen tai empatiaan liittyvä opetus. Tavoitteena on, että arvo kulkee kertomuksessa luontevasti eikä muutu irralliseksi saarnaksi.

Näiden tietojen pohjalta StoryKit luo tekstin lisäksi kuvituksen, kertojan lukeman ääniraidan ja alkuperäiseksi kuvaillun musiikin. Metan App Store -esittelyn mukaan kokonaisen tarinan muodostuminen kestää muutamia minuutteja, ja käyttäjä voi saada ilmoituksen, kun hahmo tai kertomus on valmis.

Tarinaa voi lukea, kuunnella tai tulostaa

Meta ei rajaa StoryKitiä vain puhelimen näytöltä selattavaksi kuvakirjaksi. Tarinan voi käyttää kuvakirjana, äänikirjana tai ääneen luettavana tekstinä. Lisäksi sen voi tallentaa tulostettavaksi PDF-tiedostoksi.

Muotojen runsaus vastaa yhteen ilmeiseen huoleen: iltasadun ei välttämättä haluta merkitsevän jälleen yhtä ruutuhetkeä. Aikuinen voi lukea tekstin puhelimesta lapselle, kuunnella tarinan ilman näytön katsomista tai tulostaa sen fyysiseksi versioksi.

Sovellus pyrkii mukauttamaan myös tarinan rytmiä tilanteen mukaan. Nukkumaanmenoon luvataan rauhallista etenemistä, pehmeää musiikkia ja levollista loppua. Pitkälle matkalle voidaan puolestaan tehdä moniosainen kertomus, kun taas ruokailuhetkeen tarjotaan nopeampaa ja hassuttelevampaa sisältöä.

Idea ulottuu näin iltasatua laajemmalle. StoryKit yrittää olla yleiskäyttöinen tarinakone odotushuoneisiin, automatkoille, lentomatkoille ja muihin hetkiin, joissa aikuinen kaipaa nopeasti lapselle sopivaa tekemistä.

Kenelle StoryKit on tarkoitettu?

Vaikka tarinat on tehty lapsille, Meta kertoo varsinaisen sovelluksen olevan vain yli 18-vuotiaiden käyttäjien saatavilla. Yhtiö kuvailee sitä vanhempien, isovanhempien, muiden läheisten ja hoitajien luovaksi työkaluksi.

Tämä kannattaa erottaa App Storen 4+ -ikäluokituksesta. Kaupan ikäluokitus kertoo sovelluksen sisällön sopivuudesta ja käytössä olevista rajoituksista, kun taas Metan ilmoittama 18 vuoden raja koskee sitä, kuka palvelua saa käyttää ja hallita.

TechCrunchille annetun kommentin mukaan StoryKitissä ei ole sosiaalisia ominaisuuksia. Siinä ei siis ole julkista syötettä, seuraajia tai lasten keskinäistä viestintää. Meta kertoo käyttävänsä tekoälyn tuottamaan sisältöön myös turvallisuussuodattimia.

Turvallisuussuodatin ei silti tarkoita, että aikuisen valvonta muuttuisi tarpeettomaksi. Generatiivinen tekoäly rakentaa jokaisen kertomuksen uudelleen, joten vanhemman on järkevää tarkistaa tarina ja sen kuvat ennen kuin ne annetaan lapselle tai luetaan yhdessä.

Helppous on sekä sovelluksen vahvuus että kiistan ydin

StoryKitin myyntilupaus on suoraviivainen: käyttäjän ei tarvitse kirjoittaa sanaakaan. Juuri tämä tekee sovelluksesta kiinnostavan väsyneelle vanhemmalle, mutta samalla se herättää kysymyksen siitä, ulkoistetaanko tekoälylle jotakin olennaista.

Iltasadun arvo ei nimittäin synny vain siitä, kuinka viimeistelty juoni, kuvitus tai musiikki siinä on. Lapselle merkityksellistä voi olla aikuisen ääni, yhdessä nauraminen, tarinan keskeyttäminen kysymyksillä ja se, että kertomus muuttuu kuulijan ehdotusten mukana.

Toisaalta vastakkainasettelu ihmisen mielikuvituksen ja tekoälyn välillä voi olla liian yksinkertainen. Jos sovellus auttaa kiireistä tai uupunutta aikuista aloittamaan yhteisen satuhetken, teknologia ei välttämättä korvaa läsnäoloa vaan madaltaa sen kynnystä.

Ratkaisevaa on käyttötapa. Valmiin tarinan voi käynnistää taustalle ja poistua itse tilanteesta, mutta yhtä hyvin sovelluksen tulosta voi käyttää luonnoksena, jota aikuinen ja lapsi muokkaavat yhdessä. Jälkimmäisessä tapauksessa tekoäly toimii ideakaverina eikä satuhetken varsinaisena isäntänä.

Parhaimmillaan personointi voi myös saada lapsen kiinnostumaan kertomuksesta tavallista vahvemmin. Oma nimi, tuttu lelu tai yhdessä keksitty avaruusolento voi tehdä tarinasta läheisen. Samalla jokailtaisen täydellisen yksilöllisyyden tavoittelu voi nostaa odotuksia tarpeettomasti: hyvä satu ei vanhene vain siksi, että se on kuultu ennenkin.

Valokuvien käyttäminen vaatii harkintaa

Mahdollisuus muuttaa valokuva tarinan hahmoksi on näyttävä ominaisuus, mutta se tekee StoryKitistä myös tietosuojakysymyksen. Jos sovellukseen ladataan kuva lapsesta, perheenjäsenestä tai muusta tunnistettavasta ihmisestä, käyttäjän on hyvä miettiä, mitä tietoa palvelulle todella halutaan antaa.

Applen sovelluskaupassa näkyvän tietosuojaselosteen mukaan käyttäjään yhdistettäviä tietoja voivat olla muun muassa nimi, sähköpostiosoite, valokuvat tai videot, muu käyttäjän tuottama sisältö, laite- ja käyttäjätunnisteet sekä käyttö- ja diagnostiikkatiedot. Apple huomauttaa, ettei se ole itse vahvistanut kehittäjän antamia tietoja.

Kaikkea personointia varten ei tarvitse käyttää oikeaa kuvaa tai koko nimeä. Lapsen lempilelun kuva, keksitty hahmo ja kuvitteellinen ympäristö voivat tarjota saman luovan lähtökohdan pienemmällä määrällä henkilökohtaista aineistoa.

Myös muiden ihmisten kuvia käytettäessä tarvitaan harkintaa. Sovelluksen tekninen mahdollisuus muuttaa tuttu henkilö satuhahmoksi ei automaattisesti tarkoita, että tämän kuvan lataaminen ulkopuoliseen palveluun olisi aina hyvä tai asianomaisen toivoma ratkaisu.

Meta tulee markkinoille, jolla on jo kilpailua

Tekoälyllä luotavat lastenkirjat eivät ole uusi keksintö. Markkinoilla on jo useita palveluja, jotka tuottavat lapsen nimen, kiinnostuksenkohteiden tai vanhemman antaman aiheen perusteella yksilöllisiä satuja, kuvia ja kerrontaa.

Myös Googlen Gemini on saanut toiminnon, jolla käyttäjä voi rakentaa kuvitettuja ja ääneen luettavia satukirjoja. Metan etuna on kuitenkin valtava käyttäjäkunta, tekoälyinfrastruktuuri ja kyky yhdistää samaan tuotteeseen tekstiä, kuvia, ääntä ja musiikkia.

StoryKit näyttää samalla, mihin kuluttajille suunnatut tekoälysovellukset ovat menossa. Yleisen keskustelurobotin sijasta käyttäjälle tarjotaan tarkasti rajattu työkalu, joka ratkaisee yhden arkisen tilanteen mahdollisimman vähillä valinnoilla.

Tällaisessa sovelluksessa tekoäly voi jäädä lähes näkymättömäksi. Käyttäjän ei tarvitse opetella kehotteiden kirjoittamista tai valita eri malleja, vaan tekniikka on paketoitu kolmen ymmärrettävän päätöksen taakse.

Suomen saatavuudesta ei vielä varmuutta

StoryKit on App Store -tietojen perusteella ilmainen iPhone-sovellus, joka vaatii iOS 18:n tai uudemman järjestelmän. Listauksessa tuettuina kielinä mainitaan englanti ja espanja, joten suomenkielisiä tarinoita ei ainakaan tällä hetkellä luvata virallisesti.

Meta ei ole kertonut tarkkaa luetteloa kokeilumaista eikä aikataulua mahdolliselle laajemmalle julkaisulle. Siksi ei ole vielä syytä olettaa, että palvelu tulisi nykyisessä muodossaan kaikkien suomalaisten käyttäjien saataville.

Kokeilun kiinnostavin tulos ei lopulta ole vain se, osaako tekoäly tehdä suloisen tarinan. Olennaisempaa on, kokevatko perheet sovelluksen tukevan yhteistä hetkeä vai muuttavan sen jälleen yhdeksi automatisoiduksi sisältöpalveluksi.

StoryKit voi olla hyödyllinen apuväline silloin, kun omat ideat tai voimat ovat vähissä. Sen paras mahdollinen rooli löytyy silti todennäköisesti siitä, että kone tarjoaa alun ja ihmiset tekevät tarinasta omansa kysymyksillä, sivupoluilla ja yhteisellä mielikuvituksella.