Kahvia enemmän juovilla oli vähemmän rasvaa ja enemmän lihasmassaa – miehillä myös hormonieroja

Suomalaistutkimuksessa runsaampi kahvinjuonti yhdistyi vähäisempään kokonais- ja sisäelinrasvaan sekä suurempaan luustolihasmassaan. Miehillä kahvin määrä oli yhteydessä myös glukoosi- ja insuliiniaineenvaihduntaan sekä monimutkaiseen testosteroniprofiiliin. Havainnoiva tutkimus ei osoita syy-seuraussuhdetta eikä anna perustetta lisätä kahvinjuontia terveysvaikutusten toivossa.

Kahvia enemmän juoneilla 46-vuotiailla suomalaisilla oli keskimäärin vähemmän kehon kokonaisrasvaa ja sisäelinrasvaa sekä enemmän luustolihasmassaa kuin vähemmän kahvia juoneilla. Painoindeksi oli silti eri kahvinkulutusryhmissä suunnilleen samalla tasolla.

Oulun yliopiston tutkimuksessa löytyi lisäksi yhteyksiä kahvinjuonnin, veressä kiertävien aineenvaihduntatuotteiden ja sukupuolihormonien väliltä. Hormonitulokset erosivat miesten ja naisten välillä, ja selvin kokonaisuus havaittiin miehillä.

Tutkimuksessa oli mukana 2 264 pohjoissuomalaista

Tutkimuksessa käytettiin Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin aineistoa. Analyysiin valikoitui 2 264 henkilöä, joiden tietoja oli kerätty heidän ollessaan 46-vuotiaita. Aineisto on siis vuoden 2012 seurantatutkimuksesta, vaikka varsinainen tutkimus julkaistiin heinäkuussa 2026.

Osallistujista 2 194 joi kahvia ja 70 ei käyttänyt kahvia lainkaan. Kahvinjuojista 296 ilmoitti nauttivansa 1–2 kupillista päivässä, 822 joi 3–4 kupillista ja 1 076 vähintään 5 kupillista päivässä. Osallistujista 47 prosenttia oli miehiä.

Kahvin määrä perustui osallistujien omaan ilmoitukseen. Tutkimuksessa ei määritelty kupin tarkkaa tilavuutta, joten yhden ihmisen kupillinen saattoi olla kooltaan erilainen kuin toisen. Valtaosa niistä, joilta kahvityyppi tunnettiin, ilmoitti juovansa suodatinkahvia.

Kehonkoostumuksessa näkyi eroja ilman selvää eroa painoindeksissä

Suurempiin kahvinkulutusryhmiin kuuluvilla oli pienempi rasvaprosentti, vähemmän rasvamassaa ja pienempi sisäelinrasvan pinta-ala. Samalla heidän luustolihasmassansa oli suurempi. Erot säilyivät samansuuntaisina myös herkkyysanalyysissä, josta suljettiin pois erittäin pieniä tai suuria painoindeksiarvoja saaneet osallistujat.

Tulos havainnollistaa myös painoindeksin rajoituksia. Saman painoindeksin taakse voi kätkeytyä erilainen määrä lihasta ja rasvaa. Tutkimus ei kuitenkaan osoita, että kahvi olisi vähentänyt rasvaa tai kasvattanut lihaksia.

Kehonkoostumus arvioitiin biosähköiseen impedanssiin perustuvalla menetelmällä. Se on käyttökelpoinen väestötutkimuksissa, mutta antaa epäsuoran arvion kudoksista ja voi olla herkkä esimerkiksi kehon nestetasapainolle.

Aminohapoissa havaittiin yhteys molemmilla sukupuolilla

Runsaampi kahvinjuonti korreloi sekä miehillä että naisilla pienempien haaraketjuisten aminohappojen eli BCAA-yhdisteiden pitoisuuksien kanssa. Ryhmään kuuluvat muun muassa leusiini, isoleusiini ja valiini.

Haaraketjuiset aminohapot ovat elimistölle välttämättömiä, eikä tulosta pidä tulkita niin, että niiden saaminen ruoasta olisi haitallista. Pitkäaikaisesti kohonneita veren BCAA-pitoisuuksia on kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty insuliiniresistenssiin ja tyypin 2 diabeteksen riskiin.

Tutkimuksessa aineenvaihduntatuotteiden korrelaatiot olivat pääosin pieniä. Suuressa aineistossa pienikin yhteys voi olla tilastollisesti merkitsevä, vaikka ero ei olisi yksittäisen ihmisen terveydessä helposti havaittava.

Miehillä näkyi suotuisampi glukoosi- ja insuliiniprofiili

Enemmän kahvia juoneilla miehillä havaittiin pienempiä paastoinsuliinin pitoisuuksia, matalampia insuliinivasteita sokerirasituksessa ja parempaan insuliiniherkkyyteen viittaavia arvoja. Naisilla vastaavat yhteydet olivat vähäisempiä.

Tämä sopii yhteen aiempien väestötutkimusten kanssa, joissa säännöllinen kahvinjuonti on yhdistetty pienempään tyypin 2 diabeteksen riskiin. Se ei silti kerro, mikä kahvissa mahdollisesti vaikuttaisi aineenvaihduntaan tai kuinka suuri osa yhteydestä selittyy kahvinjuojien muilla elintavoilla.

Testosteronitulos ei ollut yksinkertainen

Miehillä jokainen päivittäinen lisäkupillinen oli tilastollisessa mallissa yhteydessä keskimäärin 0,29 nanomoolia litrassa suurempaan kokonais­testosteronin pitoisuuteen. Myös biologisesti käytettävissä olevan testosteronin ja sukupuolihormoneja sitovan globuliinin eli SHBG:n pitoisuudet olivat suurempia.

Samaan aikaan vapaan testosteronin määrä ja vapaa androgeeni-indeksi olivat hieman pienempiä. Kahvinjuontia ei siten voi kuvata yksinkertaisesti testosteronia lisääväksi keinoksi. Veren kokonais­testosteroni, vapaana kiertävä hormoni ja sitä sitova SHBG kertovat eri asioista.

Naisilla kahvinjuonti oli yhteydessä suurempaan SHBG-pitoisuuteen sekä pienempään vapaan testosteronin määrään ja vapaaseen androgeeni-indeksiin. Kokonais- tai biologisesti käytettävissä olevaan testosteroniin ei löytynyt merkitsevää yhteyttä korjatuissa malleissa.

Hormonit mitattiin vain yhdellä mittauskerralla. Testosteronipitoisuus vaihtelee luonnostaan muun muassa vuorokaudenajan ja yksilöllisten tekijöiden mukaan, joten tulokset kuvaavat ryhmätason rakennetta eivätkä yksittäiselle kahvinjuojalle ennustettavaa muutosta.

Kaikki havaitut yhteydet eivät olleet suotuisia

Miehillä suurempi kahvin määrä korreloi myös eräiden LDL- ja IDL-kolesteroliin liittyvien mittareiden sekä tyydyttyneiden rasvahappojen suuremman osuuden kanssa. Molemmilla sukupuolilla havaittiin lisäksi pieni myönteinen yhteys FINRISK-arvioon, joka kuvaa sydän- ja verisuonitautien kokonaisriskiä.

Tutkijat arvioivat FINRISK-yhteyden voivan heijastaa kahvin sijasta mukana kulkevia elintapoja. Runsaasti kahvia juoneissa oli esimerkiksi enemmän tupakoivia ja vähemmän korkeasti koulutettuja kuin vähän kahvia käyttäneissä.

Elintapoja huomioitiin, mutta kaikkea ei voida vakioida

Hormoneja koskevissa tilastollisissa malleissa huomioitiin painoindeksi, koulutustaso, tupakointi, alkoholinkäyttö ja vapaa-ajan liikunta. Yhteydet säilyivät näiden tekijöiden huomioimisen jälkeen.

Vakiointi vahvistaa havaintojen kiinnostavuutta, mutta ei poista kaikkia vaihtoehtoisia selityksiä. Esimerkiksi ruokavalio, stressi, uni ja muut mittaamattomat tekijät voivat liittyä sekä kahvinjuontiin että aineenvaihduntaan.

Tutkimuksessa ei myöskään kerätty yksityiskohtaista tietoa papulajikkeesta, paahtoasteesta, valmistustavasta tai kahviin lisätystä maidosta ja sokerista. Siksi tuloksista ei voida päätellä, mikä kahvin sisältämä yhdiste tai millainen kahvi mahdollisesti liittyisi havaintoihin.

Kahvin määrää ei kannata lisätä tutkimuksen perusteella

Oulun yliopisto painottaa tiedotteessaan, että kyse oli havainnoivasta poikkileikkaustutkimuksesta. Kahvin määrä ja terveysmittarit tarkasteltiin samasta seurantavaiheesta, joten tutkimus ei pysty osoittamaan tapahtumien järjestystä tai syy-seuraussuhdetta.

On mahdollista, että kahvin yhdisteillä on vaikutuksia aineenvaihduntaan. Yhtä mahdollista on, että kahvinjuonti kulkee yhdessä muiden ominaisuuksien ja elintapojen kanssa. Varma vastaus edellyttäisi pitkäaikaisia seurantatutkimuksia ja kontrolloituja kokeita.

Tulokset ovat erityisen kiinnostavia Suomessa, jossa kahvia kulutetaan runsaasti. Niiden käytännöllinen viesti ei kuitenkaan ole ”enemmän on parempi”, vaan se, että kahvin, aineenvaihdunnan ja hormonien suhteessa on uusia tutkimisen arvoisia yhteyksiä. Tutkimus julkaistiin European Journal of Nutrition -tiedelehdessä.