Työpaikalla varma, kotona jatkuvasti epävarma – miksi itsevarmuus voi kadota perheen arjessa?

Itsevarmuus ei siirry automaattisesti elämänalueelta toiselle. Työssään pätevä ja sosiaalisissa tilanteissa luonteva ihminen voi kotona pelätä tekevänsä väärin, vältellä päätöksiä ja turvautua jatkuvasti puolison apuun.

Hän saattaa työpaikalla vetää kokouksia, ratkaista ongelmia ja ottaa vastuuta muidenkin työstä. Ystävien keskuudessa hän on oma-aloitteinen, sanavalmis ja luotettava.

Kotona sama ihminen voi kuitenkin kysyä puolisoltaan, mitä lasten pitäisi pukea, mitä kaupasta tarvitaan, milloin pyykit pestään tai miten tavallinen perhettä koskeva päätös pitäisi tehdä. Jos jokin menee pieleen, hän saattaa tulkita tilanteen nopeasti todisteeksi siitä, ettei osaa hoitaa kotia tai perheen asioita.

Ristiriita voi näyttää ulkopuolisesta oudolta. Psykologian näkökulmasta siinä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään poikkeuksellista. Yleinen itsevarmuus ja luottamus omaan kykyyn selviytyä tietyssä ympäristössä eivät ole sama asia.

Itsevarmuus ei ole yksi muuttumaton ominaisuus

American Psychological Association kuvaa minäpystyvyyttä ihmisen käsitykseksi siitä, pystyykö hän suoriutumaan tietyssä tilanteessa tarvittavista toimista ja saavuttamaan halutun lopputuloksen.

Oleellista on sana tietyssä. Ihminen voi luottaa vahvasti osaamiseensa yhdellä elämänalueella ja epäillä itseään toisella.

Työelämässä hänelle on voinut kertyä vuosien aikana koulutusta, kokemusta, onnistumisia ja myönteistä palautetta. Hän tietää, mitä häneltä odotetaan, ja tuntee keinot, joilla tehtävät hoidetaan.

Perhe-elämässä vastaavaa varmuutta ei välttämättä ole syntynyt. Vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja kodin ylläpitämiseen liittyvää osaamista ei yleensä opeteta järjestelmällisesti, eikä tehtävissä ole aina selvää oikeaa ratkaisua.

Kotona onnistumista on vaikeampi mitata

Työpaikalla tehtävällä on usein tavoite, aikataulu ja jonkinlainen mittari. Raportti valmistuu, asiakas vastaa, projekti etenee tai esihenkilö antaa palautetta.

Kodin työt eivät samalla tavalla valmistu lopullisesti. Astiat tulevat uudelleen pestäviksi, pyykkikori täyttyy, ruoka täytyy suunnitella jälleen seuraavaksi päiväksi ja lasten tarpeet muuttuvat jatkuvasti.

Myös onnistumisen määritelmä voi vaihdella perheenjäsenten välillä. Yhdelle riittävän siisti koti on toiselle sotkuinen. Toinen suunnittelee viikon ateriat etukäteen, kun taas toinen tekee ratkaisut samana päivänä.

Jos ihminen ei tiedä, milloin tehtävä on hoidettu tarpeeksi hyvin, hän voi alkaa epäillä jokaista ratkaisuaan. Työelämän selkeisiin odotuksiin tottunut henkilö saattaa kokea perhearjen jatkuvan tulkinnanvaraisuuden yllättävän kuormittavana.

Perheen pyörittäminen on myös näkymätöntä ajattelutyötä

Kotitaloustyöt eivät koostu pelkästään siivoamisesta, ruoanlaitosta ja lasten kuljettamisesta. Taustalla on suuri määrä huomaamatonta suunnittelua, ennakointia, muistamista ja tilanteiden seuraamista.

Tutkimuksissa tästä käytetään muun muassa käsitteitä kognitiivinen kotityö ja mental load. Siihen kuuluu esimerkiksi sen huomaaminen, että lapsen vaatteet ovat jäämässä pieniksi, hammaslääkäriaika täytyy varata, jääkaappi on tyhjenemässä tai seuraavan viikon aikataulut menevät päällekkäin.

Oklahoma State Universityn ja Arizona State Universityn tutkijoiden tutkimuksessa tarkasteltiin 393:a äitiä, jotka elivät avioliitossa tai parisuhteessa ja joilla oli kotona asuvia lapsia. Valtaosa koki olevansa puolisoaan enemmän vastuussa perheen aikataulujen, kodin järjestyksen ja lasten hyvinvoinnin seuraamisesta.

Kohtuuttomaksi koettu vastuu kodin hallinnasta oli yhteydessä heikompaan henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja vähäisempään parisuhdetyytyväisyyteen. Myöhemmissä tutkimuksissa kognitiivinen kotityö on yhdistetty naisilla myös stressiin, uupumukseen ja heikompaan mielenterveyteen.

Tutkimukset kertovat ennen kaikkea naisten kantamasta epätasaisesta kuormasta, mutta itse ilmiö auttaa ymmärtämään myös kotona epävarmaa puolisoa. Jos perheen arkea johtaa pääasiassa toinen kumppani, toiselle ei välttämättä koskaan muodostu kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea pitäisi huomata ja milloin.

Vastuun puute voi ylläpitää epävarmuutta

Jos toinen puoliso tietää aina lasten aikataulut, kodin tavaroiden paikat ja perheen seuraavat menot, hänen puoleensa on helppo kääntyä kaikissa kysymyksissä.

Lyhyellä aikavälillä kysyminen voi säästää aikaa. Pitkällä aikavälillä siitä voi syntyä kehä, jossa toinen toimii perheen tietokeskuksena ja toinen saa yhä vähemmän kokemusta asioiden hoitamisesta itsenäisesti.

Minäpystyvyys vahvistuu erityisesti onnistumisen kokemusten kautta. Jos ihminen ei pääse harjoittelemaan tehtävää alusta loppuun tai puoliso korjaa jatkuvasti hänen tekemisiään, luottamus omaan osaamiseen ei välttämättä pääse kasvamaan.

Epävarma puoliso voi alkaa ajatella, että toinen osaa asiat luonnostaan paremmin. Todellisuudessa osaaminen voi perustua vuosien harjoitteluun, virheisiin ja siihen, että juuri hän on joutunut ottamaan kokonaisvastuun.

Jatkuva korjaaminen voi tehdä varovaiseksi

Jos perheen asioita hoitava saa toistuvasti kuulla tehneensä tehtävän väärässä järjestyksessä, ostaneensa väärän tuotteen tai pukeneensa lapsen väärällä tavalla, hän saattaa alkaa varmistella kaikkea etukäteen.

Korjaavan puolison tarkoitus ei välttämättä ole vähätellä. Hänellä voi olla perusteltua tietoa tai vahva käsitys siitä, miten asia kannattaa hoitaa. Toistuvista huomautuksista voi silti muodostua viesti, ettei toinen pysty tekemään turvallisia tai järkeviä ratkaisuja ilman valvontaa.

Samalla vastuuta kantava puoliso turhautuu, koska hänen täytyy jatkuvasti neuvoa, muistuttaa ja tarkistaa. Epävarma osapuoli puolestaan vetäytyy entisestään, koska hän odottaa tekevänsä kuitenkin väärin.

Lopputuloksena molemmat voivat kokea olevansa yksin: toinen kaiken vastuun kanssa ja toinen ilman mahdollisuutta olla täysivaltainen toimija omassa perheessään.

Koko perheen yhteinen pystyvyyden tunne vaikuttaa arkeen

Albert Bandura ja hänen kollegansa ovat tutkineet vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja koko perheen toimintaan liittyviä pystyvyysuskomuksia erillisinä asioina.

Kollektiivisella perhepystyvyydellä tarkoitetaan perheenjäsenten yhteistä kokemusta siitä, että perhe pystyy ratkaisemaan ongelmia, keskustelemaan vaikeista asioista ja toimimaan yhdessä paineen alla.

Banduran tutkimusryhmän 142 perhettä käsitelleessä tutkimuksessa vahva yhteinen pystyvyyden tunne liittyi avoimempaan viestintään, parempaan perheen toimivuuteen ja suurempaan tyytyväisyyteen perhe-elämään.

Tulos ei tarkoita, että pelkkä myönteinen ajattelu ratkaisisi kodin ongelmat. Se osoittaa kuitenkin, että merkitystä on myös sillä, kokevatko perheenjäsenet pystyvänsä yhdessä selviytymään arjen haasteista.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on oma taitonsa

Ihminen voi olla erinomainen työntekijä ja hyvä vanhempi, mutta kokea silti olevansa huono yhdistämään nämä roolit.

Kelly Hennessyn ja Robert Lentin tutkimuksessa kehitettiin mittaria, jolla arvioitiin työssäkäyvien äitien luottamusta omaan kykyynsä hallita työn ja perheen välisiä ristiriitoja. Tutkimukseen osallistui 159 yhdysvaltalaista työssäkäyvää äitiä.

Kykyyn liittyvät uskomukset olivat yhteydessä koettuun työn ja perheen väliseen ristiriitaan sekä työ- ja perhe-elämän stressiin, tukeen ja tyytyväisyyteen.

Tämä auttaa ymmärtämään, miksi työssä menestyminen ei automaattisesti tee perhearjesta helppoa. Työtehtävien hallitseminen ja kahden jatkuvasti kilpailevan elämänalueen yhteensovittaminen ovat eri taitoja.

Epävarmuus ei ole sama asia kuin tahallinen avuttomuus

Kotitöistä ja vanhemmuudesta keskusteltaessa esiin nousee usein tarkoituksellisen avuttomuuden käsite. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen väittää olevansa kyvytön hoitamaan tehtäviä, jotta vastuu siirtyisi toiselle.

Terapeutti ja kirjailija KC Davis on kuitenkin varoittanut käyttämästä käsitettä liian kevyesti. YourTangossa esitellyn näkemyksen mukaan jokainen epätasainen työnjako, osaamattomuus tai erilainen tapa hoitaa kotia ei ole tarkoituksellista manipulointia.

Aito epävarmuus voi näkyä ulospäin hyvin samanlaisena kuin vastuun välttely. Ihminen kysyy jatkuvasti ohjeita, siirtää päätöksiä puolisolle tai jättää tehtävän aloittamatta, koska pelkää epäonnistuvansa.

Taustalla voi olla kokemattomuutta, uupumusta, stressiä, toiminnanohjauksen vaikeuksia tai vuosien aikana muodostunut tapa luottaa siihen, että toinen hallitsee perheen asiat paremmin.

Ero näkyy yleensä siinä, miten ihminen suhtautuu muutokseen. Epävarma mutta vastuullinen puoliso haluaa usein oppia ja pystyy vähitellen ottamaan tehtäviä haltuunsa. Tarkoituksellisesti vastuuta välttelevä henkilö saattaa vastustaa kaikkia ratkaisuja, joiden seurauksena hänen pitäisi todella kantaa oma osuutensa.

Kotiarjen heikko minäpystyvyys voi näkyä monella tavalla

Epävarmuus ei aina tarkoita, ettei ihminen tekisi mitään. Hän saattaa päinvastoin käyttää tavalliseen tehtävään kohtuuttoman paljon aikaa, koska yrittää varmistaa jokaisen yksityiskohdan.

Hän voi pyytää puolisolta hyväksyntää pieniin päätöksiin, vältellä lasten kanssa yksin jäämistä, panikoida suunnitelmien muuttuessa tai luovuttaa yhden epäonnistumisen jälkeen.

Toinen mahdollinen merkki on vastuun rajaaminen vain näkyvään suorittamiseen. Henkilö voi kyllä käydä kaupassa, jos hänelle annetaan valmis lista, mutta ei itse seuraa ruokien riittävyyttä, suunnittele aterioita tai huomaa, milloin kaupassa pitäisi käydä.

Varsinainen epävarmuus koskee tällöin usein tehtävän tekemistä laajempaa kokonaisuutta: ihminen ei luota kykyynsä ennakoida, päättää ja ottaa vastuuta seurauksista.

Varmuus kasvaa kokonaisesta vastuusta

Pelkkä puolison auttaminen ei välttämättä vahvista pystyvyyden tunnetta, jos auttaja odottaa jatkuvasti ohjeita. Tehokkaampaa voi olla sopia kokonaisista vastuualueista.

Yksi puoliso voi esimerkiksi vastata lasten harrastuksiin liittyvistä aikatauluista, viesteistä ja varusteista kokonaisuudessaan. Toinen voi huolehtia viikon ruokalistasta, ostoksista ja siitä, että tarvittavat tuotteet löytyvät kotoa.

Kokonaisvastuu antaa mahdollisuuden nähdä tehtävän kaikki vaiheet, tehdä omia ratkaisuja ja oppia myös virheistä. Samalla perheen näkymätön suunnittelutyö jakautuu eikä vain näkyvä suorittaminen.

Parin kannattaa myös sopia, mikä on riittävän hyvä lopputulos. Kaikkia tehtäviä ei tarvitse tehdä täsmälleen samalla tavalla, kunhan lasten turvallisuus, yhteiset sopimukset ja kodin toimivuus eivät vaarannu.

Kyse ei ole ihmisen pysyvästä ominaisuudesta

Kotona koettu epävarmuus ei osoita, että ihminen olisi yleisesti heikko, saamaton tai kykenemätön. Se voi kertoa siitä, ettei hänelle ole muodostunut kokemusta oman toimintansa riittävyydestä juuri perhe-elämässä.

Luottamus voi vahvistua, kun vastuut tehdään näkyviksi, tehtäviä saa hoitaa itsenäisesti ja onnistumiset huomataan. Myös puolison on voitava luopua osasta kontrollia ilman, että koko vastuu palaa hänelle heti ensimmäisen virheen jälkeen.

Jos epävarmuus on voimakasta, aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta tai estää tasavertaisen osallistumisen perheen elämään, asiasta voi olla hyödyllistä keskustella ammattilaisen kanssa.

Työpaikalla varma mutta kotona epävarma ihminen ei välttämättä tarvitse lisää arvostelua tai valmiita vastauksia. Hän saattaa tarvita ennen kaikkea mahdollisuuden harjoitella, päättää ja huomata, että perheen arki pysyy koossa myös hänen tekemillään ratkaisuilla.