Kun elämä tuntuu pysähtyneeltä, ongelma ei aina ole vain kiireessä. Usein taustalla on tapoja, jotka syövät vapautta, energiaa ja tunnetta siitä, että oma elämä on vielä omissa käsissä.
Jumissa oleminen ei aina näytä ulospäin dramaattiselta. Ihminen voi tehdä töitä, huolehtia perheestä, vastata viesteihin ja hoitaa velvollisuutensa, mutta sisällä kaikki tuntuu raskaalta.
Mastery Den -blogissaan Alex Mathers käsittelee kuutta asiaa, joiden kanssa ihmiset usein kamppailevat silloin, kun he kokevat olevansa jumissa, ylikuormittuneita ja uupuneita. Hänen mukaansa ongelma ei ole vain ulkoisissa olosuhteissa, vaan myös tavoissa, joilla ihminen luopuu omasta ilostaan, hajottaa huomionsa, takertuu kaunaan tai pakenee epämukavia tunteita.
Tämä ei tarkoita, että kuormittunut ihminen olisi itse syypää kaikkeen. Elämäntilanteet voivat olla oikeasti raskaita, ja joskus ihminen tarvitsee tukea, lepoa tai apua myös ulkopuolelta.
Silti jotkin sisäiset toimintamallit voivat tehdä jo valmiiksi vaikeasta elämästä vielä raskaamman.
1. Asetat muiden tarpeet oman ilosi edelle
Mastery Den -blogissa Mathers nostaa ensimmäiseksi esiin sen, miten moni uhraa oman ilonsa miellyttääkseen muita. Usein kyse on kumppanista, perheestä tai ihmisistä, jotka todella tarvitsevat tukea.
Auttaminen ei ole ongelma.
Ongelma syntyy silloin, kun oma elämä kutistuu pelkäksi muiden tarpeisiin vastaamiseksi.
Jos jokainen vapaa hetki menee jonkun toisen odotusten täyttämiseen, oma ilo alkaa tuntua ylellisyydeltä. Harrastukset jäävät, lepo siirtyy, omat suunnitelmat odottavat ja lopulta ihminen ei enää edes kysy itseltään, mitä hän haluaisi.
Mathers kirjoittaa, että muita voi tukea ilman, että samalla murentaa omaa vapauttaan ja iloaan. Hänen mukaansa jopa epäitsekkäintä voi olla se, että ihminen asettaa itsensä ensin.
Tämä ei tarkoita itsekeskeistä välinpitämättömyyttä.
Se tarkoittaa, ettei omaa hyvinvointia voi loputtomasti kohdella asiana, joka huomioidaan vasta sitten, kun kaikki muut ovat tyytyväisiä.
Rajat voivat ehkäistä uupumusta juuri siksi, että ne auttavat päättämään, mihin omaa energiaa käytetään ja mitä pitää säästää itselle. Rochesterin yliopiston terveyspalveluiden mukaan rajat auttavat säilyttämään voimavaroja ja vähentämään loppuun palamisen riskiä.
2. Et uskalla keskittyä yhteen asiaan tarpeeksi pitkään
Moni uupunut ihminen ei ole laiska, vaan hajallaan.
Hän yrittää vähän kaikkea. Uusi idea, uusi projekti, uusi tavoite, uusi suunta. Hetken kaikki tuntuu mahdolliselta, mutta ensimmäisen epämukavuuden kohdalla suunta vaihtuu taas.
Mastery Den -blogissa Mathers kirjoittaa, että elämää vaikeuttaa luotettavasti se, jos ihmisellä ei ole rohkeutta keskittyä kunnolla yhteen asiaan. Hänen esimerkkejään ovat kirjan kirjoittaminen loppuun, perheen rakentaminen tai uuden kielen opiskelu sujuvaksi.
Ajatus ei ole, että ihmisen pitäisi lukita koko elämänsä yhteen päämäärään.
Uteliaisuus ja kokeileminen ovat arvokkaita. Mutta jos jokainen tavoite hylätään heti, kun siitä tulee tylsä, vaikea tai epämukava, ihminen ei koskaan pääse siihen vaiheeseen, jossa työn hedelmät alkavat näkyä.
Tämä voi johtaa jatkuvaan keskeneräisyyden tunteeseen.
Olet yrittänyt paljon, mutta mikään ei tunnu valmistuneen. Olet käyttänyt energiaa, mutta et saa kokemusta suunnasta. Se tekee elämästä raskasta, koska jokainen uusi alku vaatii voimaa, mutta mikään ei ehdi kantaa takaisin.
Joskus vapauttavin kysymys ei ole "mitä kaikkea voisin tehdä?", vaan "minkä yhden asian valitsen nyt niin pitkäksi aikaa, että sillä on mahdollisuus muuttua todeksi?"
3. Takerrut arvioihisi etkä halua ymmärtää toista
Kun ihminen on kuormittunut, hänen maailmankuvansa voi muuttua jäykemmäksi.
Hän tietää, kuka on väärässä. Hän tietää, millainen toinen ihminen on. Hän ei enää jaksa kysyä, miksi joku toimii niin kuin toimii, koska oma viha tai pettymys tuntuu jo riittävältä selitykseltä.
Mastery Den -blogissa Mathers kirjoittaa, että ystävien ja läheisten ymmärtäminen ei ole erityisen vaikeaa. Vaikeampaa on löytää itsestään kyky empatiaan sellaista ihmistä kohtaan, josta ei pidä tai joka saa vihaiseksi.
Hän siteeraa Kungfutsea: "Jos vihaat ihmistä, olet jo hävinnyt hänelle."
Ajatus voi tuntua ärsyttävältä, jos toinen on todella käyttäytynyt väärin. Empatiaa ei kuitenkaan pidä sekoittaa hyväksymiseen.
Voit ymmärtää, miksi joku toimii tietyllä tavalla, ja silti pitää hänen tekojaan väärinä. Voit nähdä toisen rajoittuneisuuden ilman, että päästät häntä takaisin lähelle.
Jäykkä viha sitoo ihmisen kiinni siihen, mitä hän vastustaa. Se pitää kehon ja mielen valmiustilassa. Se voi antaa tunteen moraalisesta selkeydestä, mutta samalla se kaventaa omaa liikkumatilaa.
Kun ymmärtäminen ei tarkoita antautumista, siitä voi tulla tapa vapauttaa itseään.
4. Odotat maailman tekevän sinut onnelliseksi
Yksi raskaista ajatusmalleista on usko siihen, että oman onnellisuuden pitäisi tulla ulkopuolelta.
Kunhan muut kohtelisivat minua oikein. Kunhan työ olisi helpompaa. Kunhan kumppani ymmärtäisi. Kunhan elämä antaisi minulle sen, mitä olen ansainnut.
Tämä ei ole täysin väärä ajatus. Olosuhteilla on merkitystä. Huono suhde, epävarma toimeentulo, jatkuva stressi tai yksinäisyys vaikuttavat oikeasti hyvinvointiin.
Mastery Den -blogissa Mathersin pointti on kuitenkin siinä, että jos oma ilo riippuu kokonaan asioista, joita ei voi hallita, ihminen jää helposti uhrin asemaan. Hän odottaa, että maailma muuttuu ennen kuin hän voi ottaa vastuuta omasta elämästään.
Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi omissa käsissä.
Se tarkoittaa, että jokin on.
Jos ihminen ei kysy koskaan, mitä hän voi tehdä omien rajojensa, huomionsa, valintojensa tai palautumisensa eteen, hänen hyvinvointinsa jää täysin ulkoisten tapahtumien armoille.
Tällainen ajattelu voi tuntua aluksi lohdulliselta, koska se vapauttaa vastuusta. Pitkällä aikavälillä se voi tehdä elämästä entistä avuttomamman tuntuista.
5. Et pysty antamaan anteeksi itsellesi tai muille
Kauna voi tuntua oikeutetulta, varsinkin jos ihminen on todella tullut satutetuksi.
Anteeksiantoa ei pidä käyttää keinona painostaa ihmistä hyväksymään huonoa kohtelua, palaamaan vahingolliseen suhteeseen tai ohittamaan oma kipunsa liian nopeasti.
Silti jatkuva kaunan kantaminen voi kuluttaa ennen kaikkea kantajaansa.
Mastery Den -blogissa Mathers kirjoittaa, että ihmiset, jotka eivät pysty antamaan anteeksi nuoremmalle itselleen tai heitä satuttaneille ihmisille, kärsivät pitkään. Hän muistuttaa, että jos ihminen ei löydä tapaa ymmärtää, miksi hän itse teki joskus niin kuin teki, hän voi elää kuin pettäjä omassa kehossaan.
Blogissa siteerataan terapeutti Dan Mageria: "Kauna on vanhaa vihaa tai pahaa tahtoa, jota pidetään elossa elämällä mielessä uudelleen menneitä koettuja loukkauksia tai epäoikeudenmukaisuuksia."
Mager jatkaa: "Kun pidät kiinni kaunasta, kohdistuipa se ihmiseen, ryhmään tai instituutioon, satutat itseäsi paljon enemmän kuin ketään muuta."
Greater Good Science Centerin mukaan anteeksianto voi vähentää stressiä, vihaa, masennusta ja loukkaantumista sekä lisätä toiveikkuutta ja myötätuntoa. Tämä ei tarkoita, että anteeksianto olisi aina helppoa tai että se poistaisi tarpeen suojella itseään.
Anteeksianto voi joskus tarkoittaa vain tätä:
En enää anna menneen tapahtuman hallita koko sisäistä elämääni.
6. Pelkäät tylsyyttä niin paljon, että pakenet koko ajan
Tylsyys voi tuntua nykyihmiselle melkein vaaralliselta.
Heti kun tulee hiljainen hetki, käsi hakeutuu puhelimelle. Jos olo on levoton, avataan suoratoistopalvelu, jääkaappi, viinipullo tai loputon uutisvirta.
Mastery Den -blogissa Mathers kirjoittaa, että tylsyys on monille epämukava nykyhetken tunne, joka saa ihmiset tekemään asioita, jotka eivät lopulta palvele heitä. He pakenevat puhelimeen, syömiseen, alkoholiin tai sisällön ahmimiseen.
Hänen mukaansa elinvoimaiset ja tuottavat ihmiset ovat oppineet ystävystymään tylsyyden kanssa.
Tämä ei tarkoita, että ihmisen pitäisi ihannoida pitkästymistä tai pakottaa itseään tyhjyyteen. Joillekin ihmisille hiljaisuus voi myös nostaa pintaan ahdistusta, surua tai käsittelemättömiä asioita.
Mutta jos ihminen ei koskaan anna mielelleen tyhjää tilaa, hän ei välttämättä kuule itseään.
Tylsyyden ja mielen vaeltelun tutkimuksessa on esitetty, että mielen spontaani harhailu liittyy luovuuteen, uneksimiseen ja ajatusten vapaampaan liikkumiseen. Toisaalta vaikutus riippuu tilanteesta: mielen harhailu voi myös heikentää keskittymistä, jos tehtävä vaatii tarkkaa huomiota.
Tylsyys ei siis ole automaattisesti lahja. Mutta jatkuva pakeneminen voi estää sen, että jokin uusi ajatus, tunne tai suunta pääsisi nousemaan esiin.
Kun elämä tuntuu liian raskaalta, kaikkea ei tarvitse korjata kerralla
Mastery Den -blogin kuusi kohtaa eivät ole lista asioista, joissa kuormittunut ihminen on epäonnistunut.
Ne ovat pikemminkin peilejä.
Mihin oma ilo katoaa?
Mihin huomio hajoaa?
Mistä kaunasta pidän kiinni?
Mitä tunnetta pakenen heti, kun hiljaisuus alkaa?
Jumissa olemisen tunne voi syntyä siitä, ettei ihminen näe enää vaihtoehtoja. Silloin tärkeintä ei aina ole suuri elämänmuutos, vaan yksi kohta, jossa toiminta muuttuu hieman.
Yksi selkeä raja.
Yksi asia, johon sitoudut pidemmäksi aikaa.
Yksi kauna, jota alat purkaa.
Yksi ilta ilman jatkuvaa pakenemista puhelimeen.
Ylikuormitus voi vaatia myös lepoa, käytännön apua ja joskus ammatillista tukea. Kaikkea ei ratkaista asennemuutoksella.
Mutta jos elämä tuntuu jatkuvasti raskaalta, kannattaa tarkastella myös niitä tapoja, joilla itse huomaamattaan pitää raskautta yllä.
Joskus vapaampi elämä ei ala siitä, että kaikki ympärillä muuttuu.
Se alkaa siitä, että lakkaat antamasta kaikkea voimaasi pois asioille, ihmisille ja ajatusmalleille, jotka eivät enää palvele sinua.