Ystävällinen ihminen ei välttämättä ole kykenemätön puolustamaan itseään. Hän voi vain olla tarpeeksi vahva valitakseen kunnioituksen silloin, kun kovuus olisi helpompaa.

Ystävällisyys on arvostettu ominaisuus niin kauan kuin se ei häiritse muiden etuja. Lämmin, avulias ja joustava ihminen saa helposti kehuja, mutta tilanne voi muuttua nopeasti, kun hän alkaa asettaa rajoja tai odottaa vastavuoroisuutta.

Silloin ystävällisen ihmisen voidaan väittää muuttuneen hankalaksi.

Tämä paljastaa yhden syyn siihen, miksi ystävällisyys sekoitetaan joskus heikkouteen: osa ihmisistä ei tarkoita ystävällisyydellä aitoa hyväntahtoisuutta, vaan helppoa hallittavuutta. He arvostavat ystävällistä ihmistä niin kauan kuin tämä suostuu, joustaa ja nielee pettymyksensä.

Psychology Todayn mukaan ystävällisyyteen voidaan liittää virheellisesti alistuvuus, epävarmuus tai kyvyttömyys pärjätä kilpailussa. Todellisuudessa ystävällinen toiminta voi vaatia harkintaa, rohkeutta ja itsehillintää, eikä sitä pidä sekoittaa miellyttämiseen tai antautumiseen.

1. Ystävällisyys sekoitetaan rajattomuuteen

Ystävällinen ihminen antaa usein muille tilaa. Hän kuuntelee, auttaa ja pyrkii ottamaan myös toisten tarpeet huomioon.

Jos hän ei samalla ilmaise omia rajojaan, muut voivat alkaa olettaa, että hän suostuu kaikkeen.

Yksittäisestä palveluksesta tulee odotus. Joustamisesta tulee pysyvä rooli. Toisen tarpeiden huomioimisesta tulee velvollisuus olla aina käytettävissä.

Kun ystävällinen ihminen myöhemmin sanoo ei, hänen rajansa voi tuntua muista yllättävältä. He saattavat tulkita sen kylmyydeksi, koska he olivat jo ehtineet pitää hänen joustavuuttaan itsestäänselvyytenä.

Greater Good Science Centerin mukaan anteliaisuus tarvitsee rajoja. Voimakas empatia ja halu auttaa voivat johtaa siihen, että ihminen tekee asioita, joita hänen voimavaransa eivät oikeasti kestä. Tällöin ystävällisyys alkaa kuluttaa auttajaa ja opettaa samalla muut nojaamaan häneen liikaa.

Ystävällisyys ei siis tarkoita, että jokainen pyyntö pitää täyttää.

Terve ystävällisyys voi sanoa:

"Haluan auttaa, mutta en pysty siihen tänään."

"Ymmärrän, että olet pettynyt, mutta päätökseni ei muutu."

"Välitän sinusta, mutta en voi kantaa tätä puolestasi."

2. Rauhallisuutta pidetään kyvyttömyytenä puolustautua

Kovaääninen ja hyökkäävä ihminen näyttää helposti vahvalta, koska hänen reaktionsa ovat näkyviä.

Ystävällinen ihminen voi puolestaan pysyä rauhallisena konfliktissa. Hän ei ehkä korota ääntään, vastaa solvaukseen samalla tavalla tai yritä voittaa keskustelua hinnalla millä hyvänsä.

Joku voi tulkita tämän peloksi tai heikkoudeksi.

Todellisuudessa rauhallisuus voi vaatia paljon enemmän itsesäätelyä kuin välitön vastaisku. On helppoa antaa suuttumuksen viedä. Vaikeampaa on tunnistaa tunne ja valita tietoisesti, miten siihen reagoi.

Ystävällinen ihminen ei välttämättä vaikene siksi, ettei hänellä olisi sanottavaa. Hän voi vaieta siksi, ettei halua pahentaa tilannetta tai käyttää sanoja, joita myöhemmin katuisi.

Tämä ei tarkoita, että hänen pitäisi kestää mitä tahansa. Rauhallisuus muuttuu itseä vahingoittavaksi, jos sitä käytetään jatkuvasti oman loukkaantumisen piilottamiseen.

Vahva ystävällisyys ei ole sanatonta sietämistä. Se on kykyä ilmaista vaikeakin asia ilman tarpeetonta julmuutta.

3. Kilpailullisessa ympäristössä kovuus näyttää tehokkaammalta

Joissakin työpaikoissa, yhteisöissä ja sosiaalisissa ryhmissä arvostetaan voimakasta itsensä esiin tuomista.

Ihminen, joka keskeyttää, ottaa kunnian ja puhuu itsevarmasti omista saavutuksistaan, saattaa vaikuttaa pätevämmältä kuin se, joka jakaa kiitosta ja antaa muille tilaa.

Ystävällinen ihminen voidaan nähdä liian pehmeänä pärjätäkseen ympäristössä, jossa vuorovaikutus perustuu kilpailuun ja aseman puolustamiseen.

Tällainen käsitys jättää kuitenkin huomiotta yhteistyön arvon.

Greater Good Science Centerin käsittelemässä tutkimuksessa yhteistyöhaluisen maineen havaittiin voivan lisätä myös muiden halua tehdä yhteistyötä kyseisen ihmisen kanssa. Ystävällisyys ei siis välttämättä vähennä vaikutusvaltaa, vaan voi rakentaa luottamusta, joka tekee yhteistyöstä sujuvampaa.

Kovuus voi saada ihmiset tottelemaan hetkellisesti. Luottamus saa heidät usein sitoutumaan pidemmäksi aikaa.

Ystävällinen johtaja ei ole automaattisesti heikko. Hän voi olla vaativa, tehdä vaikeita päätöksiä ja antaa suoraa palautetta tavalla, joka ei nöyryytä muita.

4. Ystävällinen ihminen antaa usein useamman mahdollisuuden

Ystävällisyys näkyy myös kykynä nähdä ihmisen virheen taakse.

Ystävällinen ihminen voi ymmärtää, että toinen oli väsynyt, pelokas tai keskeneräinen. Hän ei välttämättä katkaise välejä yhden huonon hetken jälkeen.

Tämä voi näyttää ulospäin sinisilmäisyydeltä.

Ongelma syntyy, jos ymmärtämisestä tulee tapa selittää pois jatkuvasti toistuva huono käytös. Silloin toinen saattaa päätellä, ettei hänen tarvitse muuttaa mitään, koska hän saa aina uuden mahdollisuuden.

Anteeksianto ei tarkoita sitä, että kaikki seuraukset poistuvat.

Ystävällinen ihminen voi ymmärtää, miksi joku toimi väärin, ja silti päättää, ettei sama ihminen pääse enää yhtä lähelle. Hän voi antaa anteeksi ilman, että luottamus palautuu automaattisesti.

Juuri tässä ystävällisyyden vahvuus näkyy: ihmisen ei tarvitse vihata toista suojellakseen itseään.

5. Miellyttäminen näyttää ulospäin ystävällisyydeltä

Kaikki ystävälliseltä näyttävä käytös ei ole aitoa ystävällisyyttä.

Joskus ihminen auttaa, suostuu ja hymyilee siksi, että pelkää torjutuksi tulemista. Hän ei uskalla sanoa ei, koska haluaa kaikkien pitävän hänestä.

Tätä voidaan pitää ystävällisyytenä, vaikka kyse on oikeastaan miellyttämisestä.

Ero näkyy siinä, pystyykö ihminen säilyttämään ystävällisyytensä myös silloin, kun hän ei suostu toisen tahtoon.

Miellyttäjä sanoo kyllä ja tuntee myöhemmin katkeruutta. Aidosti ystävällinen ihminen tarkistaa voimavaransa ja antaa sen, minkä pystyy antamaan rehellisesti.

Greater Good Science Centerin mukaan miellyttäminen ei aina hyödytä ketään. Jos ihminen yrittää olla niin mukava, ettei ilmaise todellisia ajatuksiaan tai rajojaan, hän voi synnyttää epärehellistä vuorovaikutusta ja opettaa toiset kohtelemaan itseään huolimattomasti.

Ystävällisyys ilman rehellisyyttä voi muuttua hiljaiseksi itsensä hylkäämiseksi.

6. Jotkut ihmiset kunnioittavat vain seurauksia

Kaikki eivät reagoi pelkkään ystävälliseen pyyntöön.

Jos sanot rauhallisesti, ettet pidä tietynlaisesta käytöksestä, toinen voi nyökätä ja jatkaa silti samalla tavalla. Hän saattaa olettaa, ettei rajasi ole vakava, koska et suuttunut tai uhkaillut.

Tällaiselle ihmiselle ystävällisyys näyttää heikkoudelta, koska hän on oppinut ottamaan rajat tosissaan vasta silloin, kun niihin liittyy näkyvä seuraus.

Silloin ystävällisen ihmisen on tärkeää muistaa, ettei raja ole vain pyyntö.

Greater Good Science Centerin mukaan rajan tarkoitus ei ole pakottaa toista muuttumaan, vaan suojella omia rajallisia voimavaroja. Raja kertoo, miten ihminen itse toimii, jos jokin tilanne jatkuu.

Raja voi esimerkiksi kuulostaa tältä:

"Jos minulle puhutaan noin, lopetan keskustelun."

"Jos suunnitelmat perutaan jälleen viime hetkellä, en enää pidä iltaa vapaana."

"Jos luottamukseni rikotaan uudelleen, en voi jatkaa suhdetta samalla tavalla."

Sävy voi olla ystävällinen. Seuraus voi silti olla todellinen.

7. Ihmiset voivat käyttää hyväntahtoisuutta hyväkseen

Jotkut tunnistavat nopeasti ihmisen, joka haluaa nähdä muissa hyvää.

He voivat vedota tämän empatiaan, syyllisyyteen tai vastuuntuntoon saadakseen lisää apua, aikaa tai uusia mahdollisuuksia.

Kun ystävällinen ihminen huomaa tulleensa käytetyksi, hän saattaa syyttää omaa hyväntahtoisuuttaan. Hän ajattelee olleensa liian kiltti.

Ongelma ei kuitenkaan ollut ystävällisyys. Ongelma oli se, että toinen päätti hyödyntää sitä.

Ratkaisu ei ole välttämättä muuttua kylmäksi. Parempi ratkaisu voi olla yhdistää ystävällisyys tarkkanäköisyyteen.

Kaikille ei tarvitse antaa samanlaista pääsyä aikaan, energiaan ja luottamukseen. Ihmisen voi kohdata kohteliaasti ilman, että hänelle antaa kaiken, mitä tämä pyytää.

Ystävällisyys voi olla arvo. Luottamus ansaitaan erikseen.

8. Ystävällisyys ei tarjoa samanlaista näytöstä kuin aggressiivisuus

Aggressiivisuus näkyy ja kuuluu.

Se herättää huomiota, nostaa vireystilaa ja saa muut reagoimaan. Ystävällisyys on usein hiljaisempaa. Se näkyy siinä, että joku kuuntelee, muistaa, auttaa tai jättää tarkoituksella sanomatta jotakin loukkaavaa.

Siksi sen vaatima voima jää helposti huomaamatta.

Ystävällinen ihminen voi joutua hallitsemaan omaa suuttumustaan, asettumaan toisen asemaan ja toimimaan arvojensa mukaisesti tilanteessa, jossa kukaan ei palkitse häntä siitä.

Greater Good Science Centerin mukaan ystävällisyyttä muovaavat sekä ihmisen luontaiset valmiudet että ympäristö ja sosiaaliset normit. Se ei ole pelkkä naiivi impulssi, vaan keskeinen osa ihmisten yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä.

Kovuus voi näyttää voimakkaalta sekunneissa.

Ystävällisyyden voima näkyy usein vasta siinä, millaisia suhteita ja ympäristöjä se rakentaa vuosien aikana.

Ystävällisyys tarvitsee rinnalleen selkärangan

Ystävällisyyttä ei pidä hylätä siksi, että joku yrittää käyttää sitä hyväkseen.

Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin rajoja, harkintaa ja valmiutta toimia silloin, kun omaa hyvyyttä kohdellaan välinpitämättömästi.

Ystävällinen ihminen saa sanoa ei.

Hän saa lopettaa keskustelun, jossa häntä loukataan. Hän saa ottaa etäisyyttä ihmiseen, joka ei kunnioita häntä. Hän saa olla antamatta enää uutta mahdollisuutta, vaikka ymmärtäisi toisen taustan ja kivun.

Ystävällisyyden vastakohta ei ole vahvuus.

Ystävällisyyden vastakohta on välinpitämättömyys tai julmuus. Vahvuus voi kulkea ystävällisyyden rinnalla.

Ehkä aidosti vahva ihminen ei tarvitse kovuutta todistaakseen olevansa vahva. Hän pystyy kohtelemaan muita ihmisinä ilman, että antaa heidän kohdella itseään miten tahansa.

Silloin ystävällisyys ei ole alistumista.

Se on tietoinen päätös olla menettämättä omaa ihmisyyttään, vaikka maailma välillä palkitsisi kovempaa käytöstä nopeammin.