5 tapaa, joilla epävarma ihminen yrittää hallita keskustelua

Keskustelun hallitseminen ei aina näytä komentamiselta. Joskus se näkyy keskeyttämisenä, aiheen vaihtamisena ja siinä, että vain yhden ihmisen tulkinta hyväksytään oikeaksi.

Epävarma ihminen ei välttämättä vaikuta keskustelussa ujolta tai hiljaiselta. Hän voi olla hyvin äänekäs, vakuuttava ja nopea vastaamaan.

Taustalla voi silti olla epävarmuutta.

Jos eriävä mielipide tuntuu uhkalta, keskustelusta voi tulla tilanne, jossa oma asema täytyy suojata hinnalla millä hyvänsä. Ihminen ei enää kuuntele ymmärtääkseen, vaan yrittää hallita sitä, mitä saa sanoa, kuka määrittelee tilanteen ja milloin aihe on käsitelty loppuun.

Psychology Todayn mukaan puolustautuvuus voi näkyä väittelynä yksityiskohdista, syyttelynä ja selittelynä. Tällöin alkuperäinen ongelma jää käsittelemättä ja keskustelu muuttuu helposti kamppailuksi siitä, kumman todellisuus hyväksytään oikeaksi.

1. Hän keskeyttää ennen kuin ehdit sanoa ajatuksesi loppuun

Keskeyttäminen ei aina johdu innostuksesta tai vilkkaasta keskustelutyylistä.

Joskus ihminen keskeyttää siksi, ettei hän kestä kuulla lausetta loppuun. Hän arvaa jo etukäteen, mitä olet sanomassa, ja alkaa puolustaa itseään ennen kuin varsinainen ajatuksesi on edes tullut esiin.

"Ei se mennyt noin."

"Minä tiedän jo, mitä aiot sanoa."

"Kuuntele nyt ensin minua."

Tällöin keskeyttäminen toimii hallinnan keinona. Ihminen päättää puolestasi, mitä tarkoitit, ja vastaa omaan tulkintaansa sen sijaan, että kuuntelisi sinua.

Gottman Instituten mukaan puolustautuva ihminen reagoi helposti toisen sanoihin ennen kuin on todella kuunnellut niiden sisältöä. Hän saattaa kääntää tilanteen välittömästi takaisin keskustelukumppania vastaan suojautuakseen kokemaltaan hyökkäykseltä.

Jatkuva keskeyttäminen opettaa toiselle, ettei ajatuksia kannata yrittää ilmaista kokonaan. Lopulta hän voi alkaa tiivistää itseään, varoa sanojaan tai luopua koko keskustelusta.

2. Hän vaihtaa aihetta, kun keskustelu osuu häneen

Epävarma ihminen voi keskustella mielellään muiden virheistä. Oman toimintansa tarkasteleminen on vaikeampaa.

Kun tuot esiin asian, joka satutti tai jäi vaivaamaan, hän siirtää huomion nopeasti muualle.

"Mutta sinä teit viime viikolla ihan samalla tavalla."

"Miksi tästä puhutaan, kun meillä on paljon suurempiakin ongelmia?"

"Sinä et muutenkaan koskaan huomaa omia virheitäsi."

Näin alkuperäinen aihe katoaa. Sinä huomaat pian puolustavasi omaa käytöstäsi, vaikka keskustelun piti käsitellä jotakin aivan muuta.

Verywell Mind kuvaa tällaista huomion siirtämistä puolustuskeinoksi, jonka avulla ihminen välttelee omaa vastuutaan tai epämukavaa tunnetta. Tyypillisiä keinoja ovat selitykset, syyn siirtäminen ja vastasyytökset.

Aiheen vaihtaminen antaa epävarmalle ihmiselle hetkellisen helpotuksen. Hänen ei tarvitse kohdata häpeää, syyllisyyttä tai mahdollisuutta, että hän todella teki väärin.

Keskustelun toiselle osapuolelle jää kuitenkin tunne, ettei mitään asiaa saada koskaan käsiteltyä loppuun.

3. Hän vaatii saada määritellä, mitä oikeasti tapahtui

Epävarma ihminen voi yrittää hallita keskustelua määrittelemällä myös sinun kokemuksesi.

"Et sinä oikeasti loukkaantunut."

"Ymmärsit vain tahallasi väärin."

"Ei tuo voinut tuntua sinusta noin pahalta."

"Sinä ylireagoit taas."

Tällöin ihminen ei vain kerro omaa näkökulmaansa. Hän ilmoittaa tietävänsä paremmin, mitä sinä koit ja miksi.

Verywell Mindin mukaan vähättelevä käytös voi saada toisen tuntemaan, ettei hänen kokemuksellaan ole merkitystä. Toistuva sivuuttaminen voi jättää ihmisen kokemaan itsensä väärinymmärretyksi ja merkityksettömäksi suhteessa.

On mahdollista, että kaksi ihmistä muistaa tilanteen eri tavalla. Toinen ei ehkä tarkoittanut loukata, vaikka toinen loukkaantui.

Tunnekypsässä keskustelussa molemmat kokemukset voivat olla olemassa samanaikaisesti.

Voi sanoa:

"En tarkoittanut sitä niin, mutta ymmärrän, että se tuntui sinusta pahalta."

Hallinnasta käsin toimiva ihminen sanoo sen sijaan:

"Koska en tarkoittanut pahaa, sinulla ei ole oikeutta loukkaantua."

Näiden lauseiden välillä on suuri ero.

4. Hän käyttää ivaa tai ylemmyyttä saadakseen viimeisen sanan

Kun perustelut eivät riitä, epävarma ihminen voi yrittää voittaa keskustelun pienentämällä toista.

Hän pyörittelee silmiään, naurahtaa halveksivasti tai käyttää sarkasmia.

"Onpa taas dramaattista."

"Et taida ymmärtää tästä asiasta kovin paljon."

"Yritetäänkö puhua tästä sitten, kun olet rauhoittunut?"

Tällainen käytös antaa hänelle hetkellisen ylemmyyden tunteen. Keskustelu ei enää koske alkuperäistä asiaa, vaan sitä, kumpi vaikuttaa järkevämmältä, viisaammalta tai vahvemmalta.

Gottman Institute kuvaa halveksuntaa vuorovaikutuksena, jossa ihminen asettaa itsensä moraalisesti tai älyllisesti toisen yläpuolelle. Se voi näkyä sarkasmina, pilkkana, nimittelynä ja silmien pyörittelynä, ja se on erittäin vahingollista läheisille suhteille.

Iva voi myös saada toisen luopumaan keskustelusta, koska hän ei halua tulla nöyryytetyksi enempää.

Silloin epävarma ihminen näyttää saaneen tahtonsa läpi. Todellisuudessa hän ei ratkaissut asiaa, vaan teki keskustelusta turvattoman.

5. Hän päättää yksin, milloin keskustelu päättyy

Epävarma ihminen voi vaatia keskustelua silloin, kun hän itse haluaa selvittää asian.

Kun sinä tarvitset vastauksia, hän saattaa vetäytyä kokonaan.

"Minulla ei ole enää mitään sanottavaa."

"Tämä keskustelu on nyt loppu."

"En jaksa sinun draamaasi."

Jokaisella on oikeus pyytää taukoa, jos keskustelu käy liian kuormittavaksi. Terve tauko sisältää kuitenkin yleensä jonkinlaisen lupauksen palaamisesta asiaan:

"Tarvitsen nyt puoli tuntia rauhoittuakseni. Jatketaan sen jälkeen."

Hallintaan perustuva vetäytyminen jättää toisen epätietoisuuteen. Keskustelu päättyy siksi, että vaikean asian käsittely ei enää palvele vetäytyvän ihmisen asemaa.

Gottman Institute kutsuu stonewallingiksi tilannetta, jossa ihminen sulkeutuu, lakkaa vastaamasta ja vetäytyy vuorovaikutuksesta. Taustalla voi olla aito ylikuormittuminen, mutta toistuvana toimintamallina se rakentaa osapuolten väliin emotionaalisen muurin.

Jos hiljaisuutta käytetään tietoisesti toisen rankaisemiseen tai painostamiseen, kyse ei ole enää vain rauhoittumisesta.

Se on tapa määrätä, milloin toinen saa tulla kuulluksi.

Keskustelun hallitseminen suojaa epävarmuutta vain hetkellisesti

Epävarma ihminen yrittää usein hallita keskustelua, koska tavallinen vastavuoroisuus tuntuu liian vaaralliselta.

Jos hän kuuntelee loppuun, hän saattaa joutua huomaamaan olleensa väärässä. Jos hän hyväksyy toisen kokemuksen, hänen täytyy ehkä ottaa vastuuta. Jos hän antaa keskustelun edetä vapaasti, hän ei pysty hallitsemaan sitä, millaisena hänet nähdään.

Puolustautuvuus voi Verywell Mindin mukaan nousta loukkaantumisen, häpeän, surun tai vihan tunteista. Sen sijaan että ihminen pysähtyisi tutkimaan kokemustaan, hän saattaa vastata ivalla, vastahyökkäyksellä, kritiikillä tai vetäytymisellä.

Tämä suojaa haavoittuvaa minäkuvaa hetken.

Pitkällä aikavälillä se kuitenkin heikentää luottamusta. Toinen ihminen oppii, ettei keskustelussa ole tilaa hänen kokemukselleen, ellei se sovi valmiiksi hyväksyttyyn tarinaan.

Hallinnan kierteen voi yrittää katkaista palauttamalla keskustelun rauhallisesti alkuperäiseen aiheeseen:

"Voimme puhua minun toiminnastani seuraavaksi, mutta haluan ensin käsitellä tämän asian loppuun."

"En väitä tietäväni, mitä tarkoitit. Kerron, miltä se minusta tuntui."

"Haluan jatkaa keskustelua, mutta en silloin, jos minua pilkataan tai keskeytetään jatkuvasti."

Rajojen ja asiallisen itseilmaisun tarkoitus ei ole voittaa väittelyä, vaan suojata keskustelun turvallisuutta. Terveessä konfliktissa molemmilla pitäisi olla mahdollisuus puhua, kuunnella ja ottaa vastuuta omasta osuudestaan.

Aito itsevarmuus ei tarvitse täydellistä hallintaa keskustelusta.

Se kestää sen, että toinen näkee asian eri tavalla, esittää vaikean kysymyksen tai kertoo kokemuksesta, jota ei ole mukava kuulla.