Empaattinen ihminen ei välttämättä huomaa ensimmäisenä sisustusta tai sitä, kuka puhuu kovimmalla äänellä. Hänen huomionsa kiinnittyy usein tunnelmaan, ihmisten välisiin jännitteisiin ja siihen, kuka yrittää peittää todelliset tunteensa.

Kun empaattinen ihminen saapuu huoneeseen, hän alkaa helposti lukea ympäristöään lähes automaattisesti.

Kuka vaikuttaa vapautuneelta? Kuka on jäänyt sivuun? Vastaavatko ihmisten ilmeet heidän sanojaan? Onko huoneessa jotakin jännitettä, josta kukaan ei puhu?

Empatia määritellään yleensä kyvyksi havaita muiden tunteita sekä kuvitella, mitä toinen ihminen saattaa ajatella tai kokea. Siihen liittyy sekä emotionaalinen reagointi että kyky ymmärtää toisen näkökulmaa.

Empaattisuus ei kuitenkaan tarkoita ajatusten lukemista. Herkkäkin havainnoija voi tulkita tilanteen väärin, sillä ihmisten omat kokemukset ja ennakkokäsitykset vaikuttavat siihen, miten he lukevat samoja tunneviestejä.

1. Huoneen yleisen tunnelman

Empaattinen ihminen huomaa usein nopeasti, onko huoneessa vapautunut, vaivaantunut, kiireinen vai jännittynyt tunnelma.

Hänen ei välttämättä tarvitse tietää, mitä ennen hänen saapumistaan tapahtui. Hän huomaa ihmisten äänenvoimakkuudesta, liikkeistä, katsekontaktista ja hiljaisuudesta, ettei kaikki ehkä ole aivan tavalliseen tapaan.

Jos huoneessa on juuri riidelty, ihmiset voivat yrittää käyttäytyä normaalisti. Puhe voi silti olla tavallista varovaisempaa, nauru pakotettua ja katsekontakti vähäistä.

Toisaalta hyvä tunnelma voi näkyä avoimena kehonkielenä, rennompana puheena ja siinä, että ihmiset kääntyvät luontevasti toisiaan kohti.

Tunteiden tunnistamiseen käytetään sanojen lisäksi ilmeitä, kehon asentoja, eleitä sekä äänen sävyä ja tempoa. Empatiaa käsittelevässä tutkimuskatsauksessa nämä sanattomat viestit kuvataan olennaisiksi toisten tunnetilojen havaitsemisessa.

Empaattinen ihminen ei siis välttämättä osaa heti nimetä, mikä on vialla.

Hän voi vain tuntea, että ilmapiiri on muuttunut.

2. Ihmisen, joka yrittää jäädä näkymättömäksi

Huoneessa voi olla ihminen, joka ei keskeytä, nosta ääntään tai hakeudu keskustelun keskelle.

Muut eivät välttämättä kiinnitä häneen juuri huomiota. Empaattinen ihminen voi kuitenkin huomata, että hän seisoo hieman erillään, yrittää päästä mukaan keskusteluun tai vetäytyy aina, kun joku puhuu hänen päälleen.

Hän saattaa nähdä pienen hymyn, joka katoaa nopeasti, tai huomata, ettei kukaan ole pitkään aikaan kysynyt tältä ihmiseltä mitään.

Empaattinen ihminen voi hakeutua hänen lähelleen, ottaa hänet mukaan keskusteluun tai esittää kysymyksen, joka antaa hänelle mahdollisuuden puhua.

Tämä ei välttämättä ole tietoista sankaruutta. Ulkopuolisuuden tunne voi vain osua empaattisen ihmisen huomioon tavallista voimakkaammin.

Aktiiviseen kuuntelemiseen kuuluu läheisen huomion osoittaminen esimerkiksi katsekontaktilla, nyökkäyksillä ja ajatuksellisilla kysymyksillä. Tällaiset teot välittävät toiselle, että hänen osallistumisensa ja näkökulmansa kiinnostavat.

3. Ristiriidan sanojen ja kehonkielen välillä

"Kaikki on hyvin."

Lause voi kuulostaa vakuuttavalta, mutta ihmisen kädet puristuvat yhteen, hartiat ovat jännittyneet ja ääni muuttuu tavallista hiljaisemmaksi.

Empaattinen ihminen huomaa usein juuri tällaiset ristiriidat.

Hän ei kuuntele vain sanoja vaan tarkkailee sitä, miten ne sanotaan. Äänen sävy, puhenopeus, katseen välttely ja kehon asento voivat kertoa jotakin muuta kuin varsinainen lause.

Kehon asennot voivat välittää tunteita muille ja vaikuttaa siihen, miten ihmisen tunnetila tulkitaan. Myös pienet muutokset kasvoissa ja kehonkielessä voivat viestiä useista erilaisista tunteista.

Tämä ei tarkoita, että empaattinen ihminen tietäisi varmasti toisen valehtelevan.

Ihminen voi jännittää muistakin syistä, olla väsynyt tai haluta aidosti olla puhumatta asiasta. Kypsä empatia ei tee välitöntä diagnoosia, vaan jättää tilaa kysymykselle:

"Vaikutat hieman mietteliäältä. Haluatko puhua jostakin?"

4. Sen, kuka hallitsee tilaa ja kuka mukautuu

Empaattinen ihminen voi huomata nopeasti, kuka huoneessa keskeyttää muita, kuka vaihtaa keskustelun aiheen ja kenen reaktioita muut tarkkailevat ennen kuin uskaltavat puhua.

Joskus yksi ihminen määrittelee koko ryhmän tunneilmapiiriä.

Kun hän nauraa, muut nauravat. Kun hän vaikuttaa ärtyneeltä, keskustelu muuttuu varovaisemmaksi. Kun joku haastaa hänen näkemyksensä, muut hiljenevät.

Empaattinen ihminen huomaa myös ne, jotka mukautuvat.

Joku voi pehmentää jatkuvasti puhettaan, perääntyä mielipiteestään tai nauraa mukana, vaikka ei vaikuta viihtyvän. Hän saattaa yrittää pitää ilmapiirin rauhallisena muiden puolesta.

Tällaiset havainnot liittyvät sosiaaliseen kognitioon eli kykyyn päätellä muiden tunteita, aikomuksia ja näkökulmia. Tunneilmaisujen tunnistamisen ja kognitiivisen empatian välillä on tutkimuksissa havaittu yhteyksiä.

Empaattinen ihminen ei siis välttämättä huomaa vain yksittäisiä tunnetiloja.

Hän huomaa myös sen, miten ihmiset vaikuttavat toistensa käytökseen.

5. Ihmisen, joka sanoo olevansa kunnossa mutta tarvitsee tukea

Kaikki avun tarpeessa olevat eivät näytä surullisilta.

Joku voi olla huoneen hauskin ihminen, huolehtia muista ja osallistua keskusteluun normaalisti. Empaattinen ihminen saattaa silti huomata hänen väsymyksensä, hymyn jälkeisen tyhjyyden tai sen, että hän kyselee kaikkien muiden kuulumiset mutta ei kerro omistaan mitään.

Empaattinen ihminen voi kiinnittää huomiota pieniin muutoksiin:

Tavallisesti puhelias ystävä on tavallista hiljaisempi.

Iloinen ihminen nauraa, mutta ääni kuulostaa väsyneeltä.

Joku vetäytyy heti, kun keskustelu muuttuu henkilökohtaiseksi.

Tällöin empaattinen ihminen ei välttämättä kysy asiasta koko ryhmän edessä. Hän voi odottaa rauhallisempaa hetkeä ja sanoa:

"Minulle tuli sellainen olo, ettet ehkä voi ihan hyvin. Olen tässä, jos haluat puhua."

Tärkeää on, ettei havaintoa esitetä varmana totuutena. Empatia toimii paremmin kutsuna kuin tulkintana, joka pakotetaan toisen päälle.

Tarkka ja tuomitsematon huomio sekä aito halu ymmärtää ovat aktiivisen kuuntelun keskeisiä piirteitä. Hyvä kuuntelija ei oleta tietävänsä kaikkea, vaan tarkistaa ymmärrystään kysymällä.

Empaattisuus ei tarkoita vastuuta kaikkien tunteista

Muiden tunnetilojen nopea huomaaminen voi olla arvokas taito.

Empaattinen ihminen voi saada toiset tuntemaan itsensä nähdyiksi, huomata ulkopuolelle jäävän ihmisen ja pysähtyä sellaisenkin tunteen äärelle, jonka muut ohittavat.

Herkkyydessä on kuitenkin myös kuormittava puolensa.

Jos ihminen huomaa jatkuvasti huoneen jännitteet, hän voi alkaa tuntea vastuuta niiden korjaamisesta. Hän yrittää piristää surullista, rauhoittaa riitaisia ja varmistaa, ettei kukaan tunne oloaan epämukavaksi.

Se ei ole aina hänen tehtävänsä.

Empatia tarvitsee rinnalleen tunnesäätelyä. Ihmisten empatiakykyyn kuuluu tunnevasteen ja toisen kokemuksen ymmärtämisen lisäksi kyky säädellä omaa reaktiota niin, ettei toisen tunne vie kokonaan mukanaan.

Empaattinen ihminen saa huomata, että joku voi huonosti, ilman että hänen on ratkaistava tämän ongelmaa.

Hän saa kysyä, mutta toisen ei tarvitse vastata.

Hän saa välittää, mutta hänen ei tarvitse kantaa koko huoneen tunneilmastoa harteillaan.

Empatia on uteliaisuutta, ei ajatusten lukemista

Empaattinen ihminen voi havaita paljon, mutta hän ei ole erehtymätön.

Hiljainen ihminen ei välttämättä ole surullinen. Jännittynyt kehonkieli ei aina tarkoita pelkoa. Lyhyt vastaus ei välttämättä kerro vihasta.

Siksi aidon empatian tärkeä osa on nöyryys.

Sen sijaan, että ihminen sanoisi:

"Tiedän, että olet vihainen."

Hän voi sanoa:

"Minusta vaikutat hieman jännittyneeltä. Tulkitsenko tilanteen väärin?"

Tällainen kysymys yhdistää havainnon ja kunnioituksen. Se osoittaa kiinnostusta mutta antaa toiselle oikeuden määritellä oman kokemuksensa.

Empaattisuus ei siis ole vain kykyä havaita hienovaraisia merkkejä.

Se on myös kykyä olla tekemättä niistä liian nopeita johtopäätöksiä.

Ehkä empaattinen ihminen huomaa huoneessa ensimmäisenä sen, mikä jää muilta sanomatta.

Tunnekypsä empaattinen ihminen muistaa silti kysyä, mitä se todella tarkoittaa.