Ystävällinen ihminen ei aina väsy siksi, että hän ei pitäisi muista. Hän voi väsyä juuri siksi, että hän välittää, kuuntelee, joustaa ja kannattelee muita niin kauan, että oma sisäinen tila alkaa loppua.

Ystävälliset ihmiset ovat usein niitä, joiden seuraan on helppo tulla. He kuuntelevat, muistavat, joustavat, pehmentävät tunnelmaa ja yrittävät ymmärtää myös silloin, kun muut käyttäytyvät hankalasti.

He eivät välttämättä tee siitä numeroa. He vain ovat sellaisia ihmisiä, joiden lähellä muiden on helpompi hengittää.

Mutta juuri siksi he voivat väsyä muihin pahiten.

Empatia ja myötätunto ovat tärkeitä ihmissuhteiden kannalta, mutta jatkuva muiden auttaminen, kuunteleminen ja kannattelu voi myös kuormittaa. Myötätuntouupumusta voi kuvata fyysiseksi, emotionaaliseksi ja psykologiseksi kuormitukseksi, joka voi syntyä siitä, että auttaa jatkuvasti muita hädässä olevia.

Ystävällisyys on vahvuus. Mutta jos siihen ei liity rajoja, siitä voi tulla väsyttävä elämäntapa.

1. He huomaavat muiden tarpeet ennen omiaan

Ystävällinen ihminen aistii nopeasti, jos toisella on paha olla.

Hän huomaa väsyneen ilmeen, lyhyen vastauksen, oudon hiljaisuuden tai sen, että joku jää ryhmän ulkopuolelle. Hän kysyy, auttaa, tarkistaa ja yrittää tehdä tilanteesta kevyemmän.

Tämä tekee hänestä hyvän ystävän, kumppanin, työkaverin tai perheenjäsenen.

Mutta jos oma huomio on aina muiden tarpeissa, omat tarpeet jäävät helposti viimeiseksi.

Hän ei kysy ensin: mitä minä tarvitsen?
Hän kysyy: miten voisin helpottaa tuon toisen oloa?

Tällainen ihminen voi huomata vasta liian myöhään, että on käyttänyt koko päivän muiden tunnetilojen säätelyyn eikä ole pysähtynyt hetkeksikään kuuntelemaan itseään.

2. Heistä tulee helposti muiden tunnesäiliöitä

Ystävälliselle ihmiselle kerrotaan paljon.

Hän on se, jolle voi purkaa parisuhdeongelmat, työhuolet, perhedraamat, pelot, pettymykset ja viestiketjujen uusimmat käänteet. Hän ei keskeytä heti. Hän ei tuomitse. Hän osaa olla rauhassa toisen kivun vieressä.

Siksi muut palaavat hänen luokseen uudelleen.

Ongelma syntyy, jos suhde muuttuu yksisuuntaiseksi. Ystävällinen ihminen kuuntelee aina, mutta kukaan ei oikeastaan kysy häneltä mitään. Hän kannattelee muiden tunteita, mutta hänen omansa jäävät pöydän alle.

Myötätuntouupumuksen klassiseksi oireeksi on kuvattu kyvyn tuntea sympatiaa ja empatiaa heikkenemistä sekä myötätuntoisen toiminnan vähenemistä. Tällöin välittäminen voi vaihtua ulkoiseen etäisyyteen ja tunnottomuuteen.

Kun ihminen joutuu liian kauan muiden tunteiden vastaanottajaksi, hän ei välttämättä muutu kylmäksi. Hän voi vain suojautua.

3. He ymmärtävät liikaa ja vaativat liian vähän

Ystävällinen ihminen näkee usein käytöksen taakse.

Hän ymmärtää, että ystävä perui menon, koska on uupunut. Kumppani tiuskaisi, koska on stressissä. Sukulainen oli kylmä, koska hän ei osaa käsitellä omia tunteitaan. Työkaveri käyttäytyi itsekkäästi, koska pelkää epäonnistumista.

Tämä ymmärrys voi olla kaunista.

Mutta jos se johtaa siihen, että kaikki huono käytös selitetään pois, ystävällinen ihminen alkaa hiljalleen väsyä.

Hän ei välttämättä sano "tuo satutti minua".
Hän sanoo mielessään: "Hänellä on nyt vaikeaa."

Selitys ei kuitenkaan ole sama asia kuin oikeutus. Ihminen voi olla stressaantunut ja silti vastuussa siitä, miten kohtelee muita.

Liian ystävällinen ihminen väsyy usein juuri siksi, että hän antaa muille loputtomasti taustatarinoita mutta itselleen vain vähän suojaa.

4. He joutuvat usein sovittelijan rooliin

Ystävällinen ihminen ei pidä turhasta konfliktista.

Siksi hän alkaa helposti pehmentää muiden välisiä jännitteitä. Hän selittää yhden sanat toiselle, tulkitsee väärinkäsityksiä, rauhoittaa tunnelmaa ja yrittää pitää kaikki saman pöydän ääressä.

Aluksi tämä voi tuntua luonnolliselta.

Mutta ajan myötä hänestä voi tulla koko ryhmän emotionaalinen huoltotyöntekijä.

Perheessä hän pitää keskustelun siedettävänä. Työpaikalla hän tasaa kireyksiä. Ystäväporukassa hän varmistaa, ettei kukaan loukkaannu liikaa. Parisuhteessa hän yrittää puhua niin varovasti, ettei toinen räjähdä tai vetäydy.

Tämä ei ole enää pelkkää ystävällisyyttä. Se on jatkuvaa valppautta.

Ja valppaus väsyttää.

5. He kokevat syyllisyyttä levosta

Ystävällinen ihminen voi olla niin tottunut olemaan muille hyödyksi, että lepo tuntuu itsekkäältä.

Jos hän ei vastaa viestiin, hän miettii, pettyikö toinen. Jos hän ei ehdi auttaa, hän pohtii, oliko hän huono ystävä. Jos hän tarvitsee omaa tilaa, hän pelkää näyttävänsä kylmältä.

Tämä on yksi syy siihen, miksi ystävälliset ihmiset voivat mennä niin pitkälle ennen kuin pysähtyvät.

He eivät vain väsy. He myös syyllistyvät omasta väsymyksestään.

Muiden tarpeiden jatkuva asettaminen oman kapasiteetin edelle voi altistaa emotionaaliselle uupumukselle, kroonistuneelle stressille, katkeruudelle ja turhautumiselle.

Jos ihminen ei osaa sanoa ei, hänen kehonsa saattaa lopulta sanoa sen hänen puolestaan.

6. He ovat tottuneet saamaan kiitosta joustamisesta

Moni ystävällinen ihminen oppii jo varhain, että joustamisesta saa hyväksyntää.

Ole kiltti.
Älä tee numeroa.
Ymmärrä muita.
Älä ole hankala.
Ole se, jonka kanssa on helppo olla.

Tällainen palaute voi tuntua hyvältä. Se kertoo, että sinua pidetään mukavana ja luotettavana.

Mutta samalla se voi opettaa vaarallisen viestin: olet arvokas silloin, kun et aiheuta vaivaa.

Aikuisena tämä voi näkyä niin, että ihminen ei osaa enää erottaa ystävällisyyttä itsensä pienentämisestä. Hän luulee olevansa hyvä ihminen vain silloin, kun hän joustaa enemmän kuin muut.

Kun hän lopulta väsyy, muut saattavat yllättyä.

"Hehän ovat aina olleet niin kivoja."

Niin olivatkin. Ehkä liian kauan.

7. He eivät halua kuormittaa muita omilla ongelmillaan

Ystävällinen ihminen voi ajatella, että muilla on jo tarpeeksi vaikeaa.

Siksi hän ei kerro omista murheistaan. Hän keventää niitä. Hän sanoo "kyllä tämä tästä", vaikka ei oikeasti tiedä, mistä tämä menisi.

Hän pelkää olevansa taakka.

Tämä tekee uupumisesta erityisen yksinäistä. Hänellä voi olla paljon ihmisiä ympärillään, mutta harva tietää, kuinka paljon hän oikeasti kantaa.

Ystävällinen ihminen voi siis olla sosiaalisesti haluttu mutta emotionaalisesti näkymätön.

Kaikki kertovat hänelle. Hän ei kerro kenellekään.

8. He pettyvät, kun samaa ystävällisyyttä ei palauteta

Ystävälliset ihmiset eivät välttämättä auta saadakseen vastapalveluksen.

Silti he voivat väsyä, jos huomaavat, ettei heidän välittämisensä palaa koskaan takaisin.

He muistavat muiden tärkeät päivät, mutta heidän omansa unohtuvat. He kuuntelevat muiden kriisejä, mutta heidän vaikea hetkensä ohitetaan. He joustavat, mutta kun he pyytävät joustoa, se tuntuu toisista vaivalloiselta.

Tästä syntyy hiljaista katkeruutta.

Ei siksi, että ystävällinen ihminen olisi laskelmoiva. Vaan siksi, että ihmissuhteen pitäisi olla edes jossain määrin vastavuoroinen.

Jos yksi antaa aina ja toinen ottaa aina, ystävällisyys alkaa tuntua yksinäiseltä työltä.

9. He sietävät liian pitkään ihmisiä, jotka kuluttavat heitä

Ystävällinen ihminen antaa helposti vielä yhden mahdollisuuden.

Hän uskoo ihmisen hyvään puoleen. Hän muistaa tämän haavat. Hän näkee potentiaalin. Hän ajattelee, että ehkä ensi kerralla toinen ymmärtää paremmin.

Tämä voi olla jaloa.

Mutta jos sama ihminen toistuvasti satuttaa, käyttää hyväksi, mitätöi tai vie kaiken tilan, ystävällisyys alkaa muuttua itsensä hylkäämiseksi.

Psychology Today listaa myötätuntouupumuksen oireiksi muun muassa uupumuksen, unihäiriöt, ahdistuksen, ärtymyksen, tunnottomuuden, merkityksellisyyden vähenemisen, emotionaalisen etääntymisen ja vaikeudet ihmissuhteissa.

Jos huomaat, että muiden seura ei enää tunnu yhteydeltä vaan kuormitukselta, kyse voi olla siitä, että olet antanut liian kauan liian paljon ihmisille, jotka eivät osaa kohdata sinua takaisin.

10. Heidän ystävällisyytensä sekoitetaan rajattomuuteen

Kaikki eivät ymmärrä ystävällisyyttä oikein.

Jotkut tulkitsevat sen luvaksi pyytää aina lisää. Jos olet kerran joustanut, he odottavat sinun joustavan jatkossakin. Jos olet kerran kuunnellut kaksi tuntia, he olettavat sinun olevan aina saatavilla.

Ystävällinen ihminen joutuu joskus opettamaan muille, ettei lämmin ihminen ole rajaton ihminen.

Rajat eivät vähennä ystävällisyyttä. Ne tekevät siitä kestävää.

Ilman rajoja ystävällisyydestä tulee helposti polttoainetta, jota muut käyttävät, kunnes säiliö on tyhjä.

Miksi juuri ystävällinen ihminen voi lopulta vetäytyä kokonaan?

Kun ystävällinen ihminen väsyy, hän ei välttämättä räjähdä heti.

Usein hän hiljenee.

Hän vastaa hitaammin. Hän ei enää jaksa kysellä. Hän välttelee tiettyjä ihmisiä. Hän alkaa suojella iltojaan, puhelintaan ja omaa rauhaansa. Hän ei ehkä osaa selittää sitä, mutta hänen kehonsa tietää: nyt riittää.

Ulkopuolelta tämä voi näyttää kylmenemiseltä.

Todellisuudessa kyse voi olla siitä, että hän on ollut liian pitkään liian lämmin ilman vastavuoroisuutta.

Ystävällinen ihminen ei yleensä väsy ihmisiin siksi, että hän vihaisi heitä. Hän väsyy siihen, että hänestä tuli paikka, johon muut toivat kaiken, mutta jonne kukaan ei tuonut lepoa.

Ystävällisyys tarvitsee rajat pysyäkseen elossa

Jos tunnistat itsesi tästä, ratkaisu ei ole muuttua kovaksi.

Sinun ei tarvitse lakata välittämästä. Sinun ei tarvitse alkaa suhtautua kaikkiin epäluuloisesti. Sinun ei tarvitse hylätä sitä osaa itsestäsi, joka haluaa auttaa ja ymmärtää.

Mutta sinun pitää ehkä opetella suojelemaan sitä.

Voit sanoa:

"Haluan kuunnella, mutta en jaksa tätä keskustelua tänään."

"Välitän sinusta, mutta en voi olla ainoa tukesi."

"Tarvitsen myös tilaa puhua omista asioistani."

"En pysty auttamaan nyt."

"Ymmärrän tilanteesi, mutta tuo käytös ei silti käy minulle."

Nämä eivät ole epäystävällisiä lauseita. Ne ovat lauseita, jotka pitävät ystävällisyyden terveenä.

Kaikkein ystävällisimmät eivät tarvitse lisää velvollisuuksia

Ystävälliselle ihmiselle sanotaan usein, että maailma tarvitsee hänen kaltaisiaan.

Se on totta.

Mutta maailma ei tarvitse sitä, että hän uuvuttaa itsensä muiden vuoksi.

Tarvitaan ystävällisyyttä, joka ei perustu itsensä unohtamiseen. Tarvitaan empatiaa, joka ei tarkoita omien rajojen rikkomista. Tarvitaan ihmisiä, jotka välittävät, mutta eivät suostu muuttumaan kaikkien muiden tunnesäiliöiksi.

Jos kaikkein ystävällisin ihminen väsyy muihin pahiten, se ei välttämättä kerro siitä, että hän on muuttunut huonoksi ihmiseksi.

Se voi kertoa siitä, että hän on vihdoin huomannut olevansa myös ihminen, ei loputon resurssi.