Tunnekypsä ihminen ei katso riidassa vain sitä, kuka on oikeassa. Hän huomaa myös, mitä keskustelussa tapahtuu pinnan alla: pelon, puolustautumisen, vallankäytön, sävyn ja sen, onko kumpikaan enää oikeasti ratkaisemassa mitään.
Riidat eivät itsessään tuhoa ihmissuhteita. Usein ratkaisevampaa on se, miten ihmiset riitelevät.
Sama erimielisyys voi joko avata rehellisen keskustelun tai muuttua taisteluksi, jossa molemmat yrittävät voittaa, suojautua tai satuttaa takaisin. Tunnekypsä ihminen huomaa tämän eron nopeasti.
Tunneälyn merkitystä konfliktien ratkaisemisessa käsittelevässä CPD Onlinen artikkelissa todetaan, että tunneäly auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään sekä omia että toisten tunteita erityisesti ristiriitatilanteissa. Oman tunnereaktion tunnistaminen auttaa näkemään, miten omat tulkinnat ja reaktiot vaikuttavat konfliktin kulkuun.
Tunnekypsyys ei tarkoita sitä, ettei koskaan suuttuisi. Se tarkoittaa sitä, että suuttumus ei saa yksin päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
1. Hän huomaa, milloin riita ei enää koske alkuperäistä asiaa
Moni riita alkaa yhdestä konkreettisesta asiasta.
Myöhästymisestä.
Tiskikoneesta.
Viestistä, johon ei vastattu.
Rahankäytöstä.
Äänensävystä.
Unohtuneesta lupauksesta.
Mutta hyvin nopeasti riita voi siirtyä aivan muualle.
Yhtäkkiä kyse ei ole enää tiskikoneesta, vaan siitä, arvostaako toinen sinua. Kyse ei ole enää yhdestä viestistä, vaan siitä, oletko hänelle tärkeä. Kyse ei ole enää myöhästymisestä, vaan kaikista niistä kerroista, jolloin olet kokenut jääväsi toiseksi.
Tunnekypsä ihminen huomaa tämän siirtymän.
Hän voi pysähtyä ja sanoa: "Huomaan, että tämä ei taida enää koskea vain tätä yhtä asiaa. Mikä tässä oikeasti sattuu?"
Tämä on tärkeä taito, koska moni riita paisuu juuri siksi, että ihmiset väittelevät väärästä asiasta. Pinnalla on käytännön ongelma, mutta alla on tunne: yksinäisyys, arvottomuus, pelko, häpeä tai kokemus siitä, ettei tule kuulluksi.
Jos keskustellaan vain pinnasta, sama riita palaa usein uudelleen.
2. Hän huomaa oman puolustautumisensa
Kun ihminen kokee tulevansa syytetyksi, puolustautuminen käynnistyy helposti automaattisesti.
"En minä noin sanonut."
"Sinäkin teet ihan samaa."
"Taas sinä liioittelet."
"Ei tämä ole minun syyni."
"Olisit itse sanonut selvemmin."
Puolustautuminen tuntuu hetkessä järkevältä, koska se suojaa omaa minäkuvaa. Mutta se voi myös sulkea keskustelun.
Gottman-instituutti kuvaa puolustautumista yhtenä niin sanotuista "neljästä ratsumiehestä", eli haitallisista vuorovaikutustavoista parisuhderiidoissa. Samaan joukkoon kuuluvat kritiikki, halveksunta ja vetäytyminen. Erityisesti halveksunta tarkoittaa toisen kohtelemista epäkunnioittavasti, esimerkiksi sarkasmin, pilkan, nimittelyn tai silmien pyörittelyn kautta.
Tunnekypsä ihminen ei välttämättä pysty estämään puolustautumisreaktiota syntymästä. Mutta hän huomaa sen.
Hän voi sanoa: "Huomaan, että alan puolustautua. Yritän kuulla, mitä sanot."
Tämä pieni hetki voi muuttaa koko riidan suunnan. Kun ihminen pystyy ottamaan edes osittain vastuuta omasta reaktiostaan, keskustelu ei jää pelkäksi vastahyökkäysten ketjuksi.
3. Hän huomaa, milloin sävy alkaa satuttaa enemmän kuin asia
Riidassa sanat merkitsevät, mutta sävy voi merkitä vielä enemmän.
Saman asian voi sanoa rakentavasti tai tavalla, joka tuntuu hyökkäykseltä.
"Minusta tuntuu, että jäin yksin tämän asian kanssa" on eri asia kuin "sinä et koskaan tee mitään".
"Tarvitsen tähän apua" on eri asia kuin "sinusta ei ole ikinä hyötyä".
"Minua satutti, kun et vastannut" on eri asia kuin "sinä olet täysin välinpitämätön".
Verywell Mindin mukaan "minä tunnen" -lauseet voivat auttaa ilmaisemaan tunteita ilman, että keskustelu muuttuu syyttäväksi. Ne keskittyvät puhujan kokemukseen ja voivat vähentää puolustautumista, kun niitä ei naamioida syytöksiksi.
Tunnekypsä ihminen huomaa, milloin keskustelun sävy alkaa muuttua vaaralliseksi.
Hän huomaa ivan, halveksunnan, mitätöinnin, yleistykset ja sen, kun toinen ei enää puhu asiasta vaan hyökkää ihmisen luonnetta vastaan.
Silloin hän voi pysäyttää tilanteen: "Voin puhua tästä, mutta en halua, että puhumme toisillemme noin."
Tämä ei ole keskustelun välttelyä. Se on keskustelun suojelemista.
4. Hän huomaa, yrittääkö toinen ratkaista vai voittaa
Riidassa on iso ero kahden tavoitteen välillä.
Toinen tavoite on ratkaista ongelma.
Toinen tavoite on voittaa.
Kun ihminen yrittää ratkaista, hän voi kuunnella, tarkentaa, myöntää oman osuutensa ja etsiä yhteistä suuntaa. Kun ihminen yrittää voittaa, hän kerää todisteita, kaivaa vanhoja virheitä, käyttää heikkoja kohtia aseena ja pyrkii saamaan toisen näyttämään huonommalta.
Tunnekypsä ihminen huomaa tämän nopeasti.
Hän aistii, onko keskustelussa vielä halua ymmärtää vai onko se muuttunut oikeussaliksi.
Tunneälyä konfliktinratkaisussa käsittelevässä lähteessä kuvataan, että tunneäly voi siirtää konfliktin ratkaisua kontrollista kohti yhteyttä: sen sijaan, että väittely yritetään voittaa, luodaan tilaa ymmärrykselle ja yhteistyölle.
Tämä on hyvä mittari myös parisuhteessa, ystävyydessä ja työpaikalla.
Jos keskustelun jälkeen toinen on "voittanut", mutta yhteys on heikentynyt, voitto oli todennäköisesti kallis.
Tunnekypsä ihminen ei kysy vain: olinko oikeassa?
Hän kysyy myös: auttoiko tämä meitä ymmärtämään toisiamme paremmin?
5. Hän huomaa, milloin tauko on viisaampi kuin jatkaminen
Kaikkia riitoja ei kannata ratkaista samalla hetkellä.
Jos tunteet ovat liian korkealla, keho käy ylikierroksilla ja kumpikaan ei enää kuule toista, jatkaminen voi tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Tunnekypsä ihminen huomaa, milloin keskustelu alkaa muuttua turvattomaksi tai hyödyttömäksi.
Hän ei käytä taukoa rangaistuksena tai mykkäkouluna. Hän käyttää sitä säätelyyn.
"Tarvitsen 20 minuuttia rauhoittuakseni. Haluan palata tähän, en kadota tätä."
Tämä on eri asia kuin vetäytyminen. Vetäytyminen sulkee oven. Terve tauko jättää oven auki.
Emotionaalisen säätelyn merkitystä ihmissuhteissa käsittelevän lähteen mukaan tunteiden säätely on olennaista konfliktien ratkaisemisessa. Kun ihminen pystyy hallitsemaan tunteitaan, hän voi lähestyä ristiriitoja rauhallisemmin ja ratkaisukeskeisemmin.
Tauko ei siis ole heikkoutta. Se voi olla juuri se hetki, joka estää sanomasta jotain, mitä ei saa helposti takaisin.
Tunnekypsä ihminen ei ole riidassa täydellinen
Tunnekypsyys ei tarkoita sitä, että ihminen riitelisi aina kauniisti.
Tunnekypsäkin ihminen voi korottaa ääntään, puolustautua, loukkaantua, väärintulkita ja sanoa jotain kömpelösti. Ero on siinä, mitä hän tekee sen jälkeen.
Pystyykö hän huomaamaan oman osuutensa?
Pystyykö hän palaamaan keskusteluun?
Pystyykö hän pyytämään anteeksi?
Pystyykö hän kuulemaan toisen kokemuksen ilman, että se uhkaa koko hänen minäkuvaansa?
Tunnekypsä ihminen ei ajattele, että riidan tarkoitus on todistaa oma paremmuus.
Hän ajattelee, että riidan tarkoitus on ymmärtää, mitä suhteessa tapahtuu ja mitä sille voidaan tehdä.
Riidassa paljastuu usein suhteen todellinen turvallisuus
On helppoa olla mukava silloin, kun kaikki menee hyvin.
Suhteen todellinen laatu näkyy usein siinä, mitä tapahtuu, kun molemmat ovat pettyneitä, väsyneitä, häpeissään tai loukkaantuneita.
Saako silloin puhua?
Saako olla eri mieltä?
Saako pyytää taukoa?
Saako sanoa, että jokin sattui?
Saako toinen olla väärässä ilman, että häntä nöyryytetään?
Tunnekypsä ihminen huomaa nämä asiat nopeasti, koska hän ei katso riitaa vain sanojen tasolla. Hän kuuntelee myös ilmapiiriä.
Onko tässä turvallista olla rehellinen?
Vai pitääkö tässä voittaa, väistää tai varoa?
Hyvä riita ei ole sellainen, jossa kukaan ei suutu
Hyvä riita ei tarkoita täydellistä rauhallisuutta.
Hyvä riita tarkoittaa, että ihmiset voivat olla vihaisia ilman, että he lakkaavat kunnioittamasta toisiaan.
Siinä voidaan sanoa vaikeita asioita ilman halveksuntaa. Siinä voidaan ottaa tauko ilman hylkäämistä. Siinä voidaan olla eri mieltä ilman, että toinen tehdään viholliseksi.
Tunnekypsä ihminen huomaa riidassa heti, ollaanko menossa kohti ymmärrystä vai kauemmas siitä.
Ja jos suunta on väärä, hän uskaltaa pysäyttää.
Ei siksi, että hän pelkäisi konfliktia.
Vaan siksi, että hän ymmärtää, että ihmissuhteessa tärkeintä ei ole saada viimeistä sanaa.
Tärkeintä on se, mitä sanojen jälkeen jää jäljelle.