Rehellisyys on tärkeää, mutta kaikki totuudeksi kutsuttu ei ole rakentavaa. Jos ihminen käyttää "olen vain rehellinen" -lausetta luvanvaraisena piikkinä, kyse ei välttämättä ole aitoudesta, vaan empatiattomasta tavasta purkaa omaa kovuuttaan muihin.

"Olen vain rehellinen."

Lause voi kuulostaa rohkealta. Se voi antaa vaikutelman ihmisestä, joka ei kiertele, ei mielistele eikä pelaa sosiaalisia pelejä. Moni arvostaa suoruutta, ja syystä. Ihmissuhteet eivät kestä, jos kaikki vaikeat asiat lakaistaan maton alle.

Mutta rehellisyyden ja tylyyden välillä on iso ero.

Rehellisyys kertoo totuuden niin, että toisella on mahdollisuus ymmärtää, kasvaa tai vastata. Tylyys taas käyttää totuutta iskuna. Se voi olla oikeassa yksityiskohdissa, mutta väärässä tarkoituksessa.

Assertiivista viestintää käsittelevässä tutkimuksessa todetaan, että perinteiseen jämäkkyyteen kuuluu kunnioittavuus, joka yhdistyy myötätuntoiseen viestintään ja toisen näkökulman huomioimiseen. Toisin sanoen rehellinen ilmaisu ei tarkoita toisen oikeuksien tai ihmisarvon ohittamista.

Jos rehellisyydestä puuttuu kunnioitus, se ei välttämättä ole rohkeutta. Se voi olla vain huonoa käytöstä paremmalla brändäyksellä.

1. Rehellisyys ei vaadi nöyryyttämistä

Totta voi puhua monella tavalla.

Voit sanoa: "Minusta tuo ratkaisu ei toiminut kovin hyvin."

Tai voit sanoa: "Tuo oli kyllä ihan typerä idea."

Molemmissa voi olla sama ydin: jokin ei onnistunut. Mutta vain toinen antaa toiselle mahdollisuuden kuulla asia menettämättä kasvojaan.

Tyly ihminen puolustautuu usein sanomalla, että "totuus sattuu". Joskus sattuu. Mutta kaikki sattuminen ei johdu totuudesta. Joskus se johtuu tavasta, jolla totuus heitetään toisen päälle.

Gottman-instituutti käyttää parisuhdekeskusteluissa käsitettä "harsh startup" eli kova aloitus. Sen mukaan keskustelun tapa alkaa vaikuttaa voimakkaasti siihen, mihin suuntaan se etenee. Jos aloitus on syyttävä tai hyökkäävä, keskustelu ajautuu helposti puolustautumiseen ja riitaan.

Sama pätee muissakin ihmissuhteissa. Jos totuus toimitetaan halveksunnan, ivan tai ylimielisyyden kautta, vastaanottaja ei välttämättä torju totuutta. Hän torjuu hyökkäyksen.

2. "Olen vain rehellinen" voi olla vastuun väistämistä

Jos ihminen sanoo jotain loukkaavaa ja lisää perään "olen vain rehellinen", hän voi yrittää tehdä kahdesta asiasta yhden.

Hän sanoo: tämä on totta, joten sinulla ei ole oikeutta loukkaantua.

Mutta se ei pidä paikkaansa.

Vaikka jokin olisi osittain totta, tapa sanoa se voi silti olla satuttava, tarpeeton tai väärään aikaan esitetty. Rehellisyys ei poista vastuuta sävystä, ajoituksesta eikä tarkoituksesta.

Mediumissa julkaistussa Bridget Webberin kirjoituksessa "When “Just Being Honest” Is Cruel" todetaan osuvasti, että "no offence" tai "en tarkoittanut loukata" ei automaattisesti tee satuttavasta kommentista hyväksyttävää. Vaikka Medium on blogialusta eikä akateeminen lähde, havainto kuvaa hyvin arkista vuorovaikutusta: loukkaavaan vaikutukseen ei voi aina vastata pelkällä hyvän tarkoituksen vakuuttelulla.

Aikuinen rehellisyys pystyy sanomaan: "Tarkoitukseni ei ollut satuttaa, mutta ymmärrän, että tapani sanoa tämä oli huono."

Tylyys taas sanoo: "Sinä vain et kestä totuutta."

3. Totuus ei ole aina sama asia kuin mielipide

Moni käyttää rehellisyyttä sanana, vaikka oikeasti kyse on mielipiteestä.

"Sinun tyylisi on kamala."
"Olet liian herkkä."
"Tuo työ ei sovi sinulle."
"Hän ei ole sinulle tarpeeksi hyvä."
"Sinä teet aina kaikesta ongelman."

Nämä eivät ole puhtaita totuuksia. Ne ovat tulkintoja, arvioita ja mielipiteitä.

Rehellisyys olisi: "Minä en pidä tuosta tyylistä."
Tai: "Minusta vaikutat loukkaantuvan tästä aiheesta herkästi."
Tai: "Minua huolestuttaa, miten tuo työ vaikuttaa jaksamiseesi."

Ero on merkittävä.

Tyly ihminen esittää oman näkemyksensä objektiivisena totuutena. Tunnekypsä ihminen ymmärtää, että hänen rehellisyytensä kulkee oman kokemuksen läpi.

"Minusta tuntuu" ei ole heikkoutta. Se on tarkkuutta.

4. Rehellisyyden tarkoitus näkyy seurauksista

Ennen vaikean asian sanomista kannattaa kysyä: miksi sanon tämän?

Haluanko auttaa?
Haluanko selkeyttää?
Haluanko suojella rajaani?
Haluanko ratkaista ongelman?
Vai haluanko vain purkaa ärtymystäni?

Jos tarkoitus on auttaa, viesti yleensä muotoillaan niin, että toinen pystyy ottamaan sen vastaan.

Jos tarkoitus on satuttaa, viesti muotoillaan niin, että se osuu.

Mielenkiintoista on, että tyly ihminen voi silti väittää toimivansa toisen parhaaksi. Hän voi sanoa "jonkun pitää sanoa tämä sinulle", vaikka todellisuudessa hän ei ole miettinyt lainkaan, onko hän oikea ihminen sanomaan sen, onko hetki oikea tai onko hänen tapansa rakentava.

Carnegie Mellonin Negotiation and Conflict Management Research -julkaisussa käsitellään assertiivista viestintää konfliktissa. Lähteen mukaan assertiivisuus auttaa ilmaisemaan ajatuksia ja tunteita avoimesti ja rehellisesti samalla kun se kunnioittaa myös toisen oikeuksia ja näkemyksiä.

Tämä on hyvä mittari.

Jos "rehellisyys" ei kunnioita toista lainkaan, se ei ole assertiivisuutta. Se on aggressiota, joka on puettu suorapuheisuudeksi.

5. Tyly ihminen pitää usein itseään rohkeampana kuin muut

"Olen vain rehellinen" -ihminen voi nähdä itsensä totuudenpuhujana.

Hän ajattelee ehkä, että muut ovat liian pehmeitä, kierteleviä tai miellyttämishaluisia. Hän kokee olevansa se, joka uskaltaa sanoa asiat suoraan.

Joskus tämä voi pitää paikkansa. Joissain porukoissa vaikeita asioita todella vältellään liikaa.

Mutta suoruus ei ole automaattisesti kypsyyttä.

Kypsä ihminen osaa olla suora ilman, että tekee toisesta pienemmän. Hän ei tarvitse julmuutta todistaakseen rohkeuttaan. Hän ei käytä muiden herkkyyttä todisteena omasta vahvuudestaan.

Todellinen rohkeus ei ole vain sitä, että uskaltaa sanoa vaikean asian.

Se on myös sitä, että uskaltaa sanoa sen tavalla, josta itse kantaa vastuun.

6. Vastaanottajan reaktio ei aina ole "herkkyyttä"

Tyly ihminen syyttää usein vastaanottajaa.

"Sinä olet liian herkkä."
"Et kestä kritiikkiä."
"Kaikki pitää nykyään sanoa pumpulissa."
"Minä vain sanoin totuuden."

Joskus ihminen voi toki reagoida kritiikkiin puolustautuvasti. Kukaan ei pidä ikävän palautteen kuulemisesta.

Mutta jos sama ihminen saa jatkuvasti muut hämmentyneiksi, loukkaantuneiksi tai varuilleen "rehellisyydellään", kannattaa katsoa myös hänen viestintätapaansa.

American Psychological Associationin mukaan terveissä parisuhteissa kommunikaatio on keskeistä, ja vaikeistakin asioista puhuminen kannattaa tehdä niin, että yhteys säilyy. APA korostaa myös säännöllistä tarkistamista ja avointa puhetta arjen asioista.

Jos toisen rehellisyys toistuvasti katkaisee yhteyden eikä rakenna sitä, ongelma ei välttämättä ole vastaanottajan herkkyydessä.

Ongelma voi olla puhujan tavassa käyttää totuutta lyömäaseena.

7. Rehellinen voi olla myös lempeä

Moni pelkää, että lempeys tekee viestistä epärehellisen.

Ajatellaan, että jos asia sanotaan pehmeästi, sitä ei sanota kunnolla. Tämä on väärä vastakkainasettelu.

Lempeys ei tarkoita valehtelua. Se tarkoittaa, että totuus sanotaan ihmiselle, ei ihmisyyttä vastaan.

Voit sanoa:

"Minusta tämä ei toimi, ja haluan puhua siitä rehellisesti."

"Minun on vaikea sanoa tätä, mutta koen, että välillemme on tullut etäisyyttä."

"En halua loukata sinua, mutta tarvitsen tähän muutosta."

"Pidän sinusta, mutta tämä käytös satuttaa minua."

"Haluan olla suora, en julma."

Tällainen puhe ei ole mielistelyä. Se on kypsää rehellisyyttä.

Mistä tunnistaa, että rehellisyys on muuttunut tylyydeksi?

Hyvä testi on kysyä muutama asia.

Oliko asia tarpeellinen sanoa?
Oliko se oikea hetki?
Oliko tarkoitus auttaa vai purkaa?
Sanottiinko se kahden kesken vai yleisön edessä?
Oliko mukana kunnioitusta?
Jäikö toiselle mahdollisuus vastata?
Oliko kyse faktasta vai omasta tulkinnasta?
Oliko sama asia mahdollista sanoa vähemmän satuttavasti?

Jos vastaus moneen kysymykseen on ei, kyse ei ehkä ollut rehellisyydestä parhaimmillaan.

Se saattoi olla tylyyttä, jota vain kutsuttiin rehellisyydeksi.

Mitä voi sanoa ihmiselle, joka piiloutuu rehellisyyden taakse?

Jos joku käyttää jatkuvasti "olen vain rehellinen" -lausetta oikeutuksena loukkaavalle puheelle, voit rajata keskustelua ilman, että alat kiistellä totuudesta.

Voit sanoa:

"Voit olla rehellinen ilman, että puhut minulle noin."

"Kuulen pointtisi, mutta tapa sanoa se oli satuttava."

"En vastusta rehellisyyttä. Vastustan ilkeyttä."

"Jos haluat keskustella tästä rakentavasti, kuuntelen. Jos haluat vain tölviä, lopetan keskustelun."

"Totuus ei vaadi halveksuvaa sävyä."

Tällaiset lauseet siirtävät huomion olennaiseen. Et väitä, ettei vaikeaa asiaa saa sanoa. Sanot, että vaikeakin asia pitää sanoa tavalla, jossa toinen ei menetä ihmisarvoaan.

Rehellisyys ilman empatiaa ei ole automaattisesti hyve

Rehellisyys on tärkeää. Ilman sitä suhteet täyttyvät arvailusta, katkeruudesta ja teeskentelystä.

Mutta rehellisyys ei yksin riitä.

Tarvitaan myös empatiaa, tilannetajua, vastuuta ja kykyä erottaa oma purkaus toisen auttamisesta.

Jos ihminen on aina "vain rehellinen", mutta hänen rehellisyytensä jälkeen muut tuntevat itsensä pieniksi, nolatuiksi tai turvattomiksi, kannattaa kysyä, onko kyse todella totuudesta vai tarpeesta olla vallassa.

Aito rehellisyys ei tarvitse julmuutta tuekseen.

Se seisoo kyllä omilla jaloillaan.