Työelämän itsevarmuus ei tarkoita sitä, että ihminen jyrää muut alleen. Se tarkoittaa, että hän uskaltaa ottaa oman paikkansa, puhua rehellisesti ja oppia virheistä ilman että koko minäkuva romahtaa.

Moni haluaa olla töissä pidetty. Se on inhimillistä. Hyvä työilmapiiri, sujuvat suhteet ja muiden arvostus merkitsevät paljon. Mutta jos halu miellyttää kaikkia menee liian pitkälle, ihminen alkaa helposti pienentää itseään.

Hän ei sano ideaansa ääneen, koska joku voi pitää sitä tyhmänä. Hän ei pyydä palkankorotusta, koska se voi ärsyttää esihenkilöä. Hän ei aseta rajaa, koska joku voi pettyä. Hän ei myönnä virhettä, koska pelkää näyttävänsä epäpätevälle.

Caroline Rushforthin blogissa nostetaan esiin ajatus siitä, että itsevarmat ihmiset eivät rakenna työminäänsä sen varaan, ettei kukaan koskaan ärsyyntyisi. He eivät välttämättä ole röyhkeitä. He ovat vain oppineet, ettei oman paikan ottaminen ole sama asia kuin muiden loukkaaminen.

1. He kohtaavat pelon sen sijaan, että odottaisivat valmiuden tunnetta

Itsevarma ihminen ei aina tunne oloaan itsevarmaksi. Tämä on tärkeä ero.

Hän voi jännittää esitystä, vaikeaa keskustelua, uuden vastuun ottamista, palautteen pyytämistä tai oman työnsä näkyväksi tekemistä. Mutta hän ei odota sitä maagista hetkeä, jolloin pelko katoaa kokonaan.

Hän toimii pelon kanssa.

Rushforthin mukaan työelämän pelkojen voittaminen alkaa usein siitä, että ihminen katsoo niitä suoraan. Mitä pahinta voi tapahtua, jos teen tämän? Mitä pahinta voi tapahtua, jos en tee sitä? Mitä uhraan sillä, että jätän asian tekemättä?

Altistusterapiaan liittyvässä tutkimuksessa pelättyjen tilanteiden välttelyn sijaan niiden asteittainen kohtaaminen on keskeinen tapa vähentää pelkoa ajan myötä. Verywell Mindin mukaan altistusterapia perustuu siihen, että ihminen kohtaa pelkoa aiheuttavan asian turvallisesti ja hallitusti, jolloin pelkoreaktio voi vähitellen heiketä.

Työelämässä tämä voi tarkoittaa hyvin arkisia tekoja. Sanot palaverissa sen ajatuksen, jonka yleensä nielet. Pyydät tarkennusta, vaikka pelkäät näyttäväsi tietämättömältä. Haet tehtävää, vaikka et täytä jokaista kohtaa täydellisesti. Kerrot, että aikataulu ei ole realistinen.

Itsevarmuus kasvaa usein vasta teon jälkeen, ei ennen sitä.

2. He valitsevat aitouden täydellisyyden sijaan

Työpaikalla moni yrittää näyttää mahdollisimman hallitulta. Ei saa vaikuttaa epävarmalta. Ei saa näyttää keskeneräiseltä. Ei saa paljastaa liikaa. Ei saa sanoa, ettei tiedä.

Mutta täydellisyyden esittäminen tekee ihmisestä helposti etäisen. Aitous taas voi lisätä luottamusta.

Rushforth muistuttaa, että ihmiset aistivat nopeasti, jos sanat ja olemus eivät sovi yhteen. Tässä yhteydessä mainitaan usein psykologi Albert Mehrabianin tutkimus nonverbaalisesta viestinnästä. Hänen tutkimustaan on tosin tulkittu vuosien varrella liikaa: sitä ei pidä käyttää väitteenä, että "vain 7 prosenttia viestinnästä on sanoja" kaikissa tilanteissa. Businessballs huomauttaa, että Mehrabianin malli koski erityisesti tunteiden ja asenteiden viestintää, eikä sitä voi yleistää kaikkeen kommunikaatioon.

Silti perusajatus on työelämässä hyödyllinen: ihmiset eivät kuuntele vain sanojasi. He huomaavat myös sävyn, kehonkielen, ilmeen ja sen, vaikutatko olevan sanojesi takana.

Aitous voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sanot: "Tämä kohta on vielä kesken, mutta tässä on ajatukseni." Tai: "En tiedä vastausta heti, mutta selvitän." Tai: "Tässä tein virheen, ja korjaan sen näin."

Itsevarma ihminen ei tarvitse virheetöntä julkisivua. Hän luottaa siihen, että uskottavuus voi jopa kasvaa, kun ei yritä näytellä täydellistä.

3. He eivät tee virheistä identiteettikriisiä

Kaikki mokaavat töissä joskus. Esitys ei mene nappiin. Asiakas ei innostu. Palaverissa tulee sanottua kömpelösti. Aikataulu pettää. Idea ei toimi.

Epävarma ihminen voi tulkita virheen todisteeksi omasta kelpaamattomuudestaan. Itsevarma ihminen tulkitsee sen dataksi.

Mitä tästä voi oppia? Mitä teen seuraavalla kerralla toisin? Mikä osa meni hyvin, mikä ei? Tarvitsenko lisää harjoitusta, tukea, tietoa tai parempia valmisteluja?

Rushforthin tekstissä tämä kiteytyy ajatukseen: ei ole epäonnistumista, on palautetta. Tämä muistuttaa psykologi Carol Dweckin kasvun ajattelutapaa. Dweckin tutkimuksessa kasvun asenteella tarkoitetaan uskomusta siitä, että kykyjä voi kehittää harjoittelun, palautteen ja sinnikkyyden avulla. Wiredin haastattelussa Dweck kuvasi, miten kasvun asenteen omaksuvat ihmiset suhtautuvat vastoinkäymisiin oppimisen paikkoina eivätkä todisteina pysyvästä kyvyttömyydestä.

Työelämässä tämä on valtava ero. Jos virhe on todiste siitä, että olet huono, alat vältellä riskejä. Jos virhe on palautetta, voit kehittyä.

Itsevarma ihminen ei ehkä pidä mokaamisesta, mutta hän ei anna yhden mokan määritellä koko ammatti-identiteettiään.

Itsevarmuus ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys

Otsikon ajatus "välittämättä siitä, ketä ärsyttää" voi kuulostaa helposti kovalta. Sitä ei kannata ymmärtää niin, että itsevarma ihminen ei piittaa muista.

Terve itsevarmuus ei ole röyhkeyttä. Se ei ole muiden päälle puhumista, ylimielisyyttä tai sitä, että oma tahto menee aina muiden tarpeiden edelle.

Se on sitä, että ihminen ei tee jokaisesta toisen reaktiosta oman arvonsa mittaria.

Jos asetat rajan, joku voi ärsyyntyä. Jos sanot mielipiteesi, joku voi olla eri mieltä. Jos pyydät ansaitsemaasi palkkaa, joku voi kiemurrella. Jos et suostu venymään loputtomasti, joku voi pettyä.

Se ei automaattisesti tarkoita, että teit väärin.

Itsevarmat ihmiset eivät odota lupaa olla olemassa

Moni jää työelämässä odottamaan, että joku huomaa, kutsuu, rohkaisee, antaa luvan tai sanoo, että nyt saat ottaa tilaa.

Itsevarma ihminen ei välttämättä odota tätä. Hän ei aina tiedä varmasti onnistuvansa, mutta hän tietää, ettei näkymättömyys auta häntä kasvamaan.

Hän ehdottaa. Kysyy. Kokeilee. Korjaa. Pyytää palautetta. Sanoo ei. Sanoo kyllä, jos mahdollisuus tuntuu oikealta. Ottaa vastaan senkin, että joku ei pidä hänen tavastaan muuttua näkyvämmäksi.

Työpaikalla tämä voi olla erityisen tärkeää ihmisille, jotka ovat tottuneet olemaan helppoja, kilttejä ja vaivattomia. Jos koko ura rakentuu sen varaan, ettet ärsytä ketään, saatat samalla menettää mahdollisuuksia, joita olisit ansainnut.

Itsevarmuus rakentuu pienistä päätöksistä

Itsevarmuus ei yleensä synny yhtenä aamuna, jolloin ihminen herää uutena versiona itsestään. Se rakentuu toistojen kautta.

Yksi pelottava asia kohdataan. Yksi virhe käsitellään oppina. Yksi rehellinen lause sanotaan ääneen. Yksi raja asetetaan. Yksi kysymys kysytään. Yksi tilaisuus otetaan vastaan, vaikka olo ei ole valmis.

Vähitellen ihminen huomaa, ettei maailma romahda, vaikka hän ei kutistuisi muiden mukavuuden vuoksi.

Se voi ärsyttää joitakin. Mutta joskus juuri se on merkki siitä, että et enää elä pelkästään muiden odotusten mukaan.