Sinkkuus ei ole vain odotushuone parisuhteelle. Se voi olla vaihe, jossa ihminen oppii tuntemaan itsensä, rajansa ja sen, millaista rakkautta hän oikeasti haluaa.

Your Tango kirjoittaa, että osa ihmisistä pelästyy ajatusta yksin olemisesta, kun taas toiset näyttävät pärjäävän vakaasti riippumatta siitä, ovatko he parisuhteessa vai eivät. Ero ei hänen mukaansa synny välttämättä luonteesta tai onnesta, vaan taidoista, joita ihminen on oppinut ollessaan sinkku.

Kyse ei siis ole siitä, että yksin pärjäävä ihminen ei haluaisi rakkautta. Päinvastoin hän voi haluta sitä paljonkin. Hän ei kuitenkaan rakenna koko identiteettiään sen varaan, että joku toinen tulisi täyttämään tyhjän kohdan.

1. He tietävät, mitä haluavat

Ihminen, joka pärjää hyvin yksin, ei etsi vain jotakuta. Hän tietää paremmin, millaisen ihmisen haluaa elämäänsä, mutta myös sen, kuka hän itse on.

Tämä on tärkeä ero. Moni keskittyy deittailussa siihen, mitä toinen voisi tarjota: turvallisuutta, intohimoa, arjen jakamista tai statusta. Yksinoloa hyödyntänyt ihminen kysyy myös toiseen suuntaan: mitä minä itse tuon suhteeseen?

Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että oman elämän selkeyttäminen on ihmisen oma tehtävä. Kukaan toinen ei voi tulla järjestämään sisäistä kaaosta, jota ei itse ole halukas kohtaamaan.

Pariterapeutti Janel Ball tiivistää asian näin: "Mitä pidempään olet sinkku, sitä parempi mahdollisuus sinulla on oppia itsestäsi, tavoitteistasi ja odotuksistasi."

Tämä ei tarkoita, että jokaisen pitäisi olla pitkään yksin ennen hyvää parisuhdetta. Se tarkoittaa, että yksinolo voi antaa tilaa huomata, mitä oikeasti kaipaa ja mitä ei enää suostu toistamaan.

2. He uskaltavat olla haavoittuvia

Yksi vaikeimmista parisuhdetaidoista on haavoittuvuus. Se kuulostaa kauniilta sanalta, mutta käytännössä se tarkoittaa usein epämukavia keskusteluja, rehellisyyttä ja kontrollista luopumista.

Pystytkö kertomaan toiselle, mikä sinua pelottaa? Osaatko puhua asioista, joita häpeät? Annatko toisen tulla lähelle myös silloin, kun et ole vahvimmillasi?

Your Tangon mukaan juuri haavoittuvuus erottaa usein syvät suhteet pinnallisista. Jos ihminen ei uskalla näyttää mitään vaikeaa itsestään, suhde voi jäädä turvalliseksi mutta ohueksi. Se toimii niin kauan kuin kaikki on helppoa, mutta paineessa pinta voi murtua.

Artikkelissa viitataan myös pariterapeutti Terry Gaspardin ajatukseen: "Saatat sabotoida suhteen toisensa jälkeen, jos et pääse haavoittuvuuden pelkosi juurille."

Yksin ollessa ihminen voi opetella tätä ilman jatkuvaa tarvetta miellyttää toista. Hän voi huomata omat puolustuskeinonsa, vanhat haavansa ja sen, milloin läheisyys alkaa tuntua uhkalta. Juuri siksi sinkkuus ei ole tunnekylmä välivaihe, vaan voi olla myös tunnetaitojen koulu.

3. He ymmärtävät, että suhteet eivät ole aina helppoja

Yksin hyvin pärjäävä ihminen ei välttämättä romantisoi parisuhdetta samalla tavalla kuin ihminen, joka haluaa suhteeseen hinnalla millä hyvänsä. Hän tietää, että rakkaus voi olla kaunista, mutta myös haastavaa.

Parisuhdevalmentaja Darnise Martin kirjoittaa Your Tangossa, että suhteet haastavat ihmistä monella tasolla. Ne voivat nostaa esiin ärtymystä, epävarmuutta, vanhoja haavoja ja sellaisia tunteita, joihin kukaan muu ei pääse käsiksi.

Tämä ei ole välttämättä merkki väärästä suhteesta. Joskus se on merkki siitä, että suhde koskettaa jotakin todellista.

Parisuhde voi opettaa kärsivällisyyttä, rehellisyyttä, vastuunottoa ja kykyä sietää toisen erilaisuutta. Se voi myös paljastaa, missä ihminen ei vielä tunne itseään kovin hyvin.

Siksi yksin pärjäävä ihminen ei odota suhteelta pelkkää helppoutta. Hän ei kuitenkaan myöskään hyväksy jatkuvaa kärsimystä rakkauden nimissä. Hän ymmärtää eron kasvattavan haasteen ja kuluttavan kaaoksen välillä.

Yksin viihtyminen ei tarkoita rakkaudesta luopumista

Moni pelkää, että jos oppii pärjäämään yksin, ei enää tarvitse ketään. Todellisuudessa asia voi mennä päinvastoin. Kun ihminen ei etsi suhdetta hätäisesti tyhjyyden täyttämiseksi, hän voi valita toisen ihmisen vapaammin ja rehellisemmin.

Yksinolo voi opettaa, että rakkaus ei ole pelastusoperaatio. Se ei ole palkinto siitä, että on tarpeeksi hyvä, eikä se ole todiste omasta arvosta.

Parhaimmillaan sinkkuus auttaa ihmistä rakentamaan elämän, joka ei romahda yksin ollessa. Silloin parisuhde ei tule korvaamaan omaa elämää, vaan liittyy siihen.

Se on usein juuri se taito, joka tekee ihmisestä myös paremman kumppanin.