Ystävän menestys pitäisi olla ilon aihe. Silti kaikki eivät pysty aidosti juhlimaan toisten onnistumisia. Reaktio voi olla vaisu, vähättelevä tai jopa piikittelevä. Usein taustalla ei ole pelkkä itsekkyys, vaan joukko syvempiä psykologisia tekijöitä.

Kun ihminen kokee toisen onnistumisen uhkana omalle arvolleen, ilo muuttuu vertailuksi ja ystävyys kilpailuksi. Tämä kuormittaa ihmissuhteita ja paljastaa piirteitä, jotka tekevät käytöksestä raskasta sekä itselle että muille.

1. Heikko itsetunto

Ihmiset, joilla on matala itsetunto, kokevat usein muiden onnistumiset muistutuksena omasta riittämättömyydestään. Heidän on vaikea nähdä omia saavutuksiaan merkityksellisinä, ja siksi toisen menestys tuntuu henkilökohtaiselta tappiolta.

Kun oma arvo on jatkuvasti kyseenalainen, toisten iloitseminen tuntuu lähes mahdottomalta.

2. Turvattomuus

Turvaton ihminen vertailee itseään jatkuvasti muihin. Vertailussa lopputulos tuntuu lähes aina epäedulliselta, mikä vie huomion pois ystävän ilosta ja kääntää sen sisäiseen kamppailuun.

Tämä tekee vuorovaikutuksesta raskasta ja estää aidon myötäelämisen.

3. Rajoittava ajattelutapa

Rajoittavassa ajattelussa toisen onnistuminen nähdään pois omasta mahdollisuudesta. Menestys koetaan nollasummapelinä: jos joku muu ehtii ensin, itselle ei jää mitään.

Tällainen ajattelumalli luo jatkuvaa kiireen ja epäonnistumisen tunnetta, vaikka todellisuudessa ihmisten polut ovat erilaisia.

4. Ylikilpailullisuus

Jotkut näkevät lähes kaiken kilpailuna. Ystävyyssuhteessa tämä ilmenee tarpeena olla aina parempi, nopeampi tai menestyneempi.

Kun ystävän saavutus koetaan uhkana, ystävyys alkaa muistuttaa vastakkainasettelua, joskus jopa vihamielistä sellaista.

5. Narsistiset piirteet

Narsistisesti suuntautunut ihminen kokee muiden onnistumiset merkityksettöminä, elleivät ne hyödytä häntä itseään. Hän saattaa vähätellä, sivuuttaa tai yrittää peittää toisen saavutuksen omalla tarinallaan.

Tällainen käytös vie ilon hetkestä ja syö luottamusta ihmissuhteessa.

6. Empatian puute

Empatian puuttuessa ihminen ei kykene eläytymään toisen iloon. Toisen tunne jää etäiseksi, eikä sitä koeta omana kokemuksena lainkaan.

Ilman empatiaa ystävyyssuhteet jäävät helposti yksipuolisiksi.

7. Taipumus vähätellä saavutuksia

Joillekin mikään ei tunnu olevan erityistä. Kaikki onnistumiset nähdään "helppoina" tai itsestäänselvinä, jolloin niille ei anneta arvoa.

Vähättely satuttaa erityisesti silloin, kun saavutuksen taustalla on ollut pitkä ja raskas työ.

8. Tyytymättömyys omaan elämään

Syvä tyytymättömyys omaan tilanteeseen heijastuu usein muihin. Toisten ilo tuntuu epäreilulta, jopa provosoivalta.

Sen sijaan että omaa tilannetta kohennettaisiin, energia kohdistuu muiden ilon latistamiseen.

9. Negatiivinen perusasenne

Pessimistinen ihminen löytää varjon jokaisesta valonpilkahduksesta. Hän osaa nopeasti osoittaa, miksi onnistuminen ei ole niin suuri asia kuin miltä se näyttää.

Pitkässä juoksussa jatkuva negatiivisuus syö myös ympärillä olevien itseluottamusta.

10. Ylikorostunut ego

Kun oma minä on kaiken keskiössä, toisten onnistumiset jäävät sivurooliin. Ne kiinnostavat vain, jos niistä on suoraa hyötyä itselle.

Tällöin ystävyys muuttuu välineelliseksi ja ehdolliseksi.

11. Kateus

Kateus on yksi keskeisimmistä syistä, miksi toisten onnistumista ei pystytä juhlimaan. Kateellinen ihminen saattaa muuttua ivalliseksi, kriittiseksi tai jopa hyökkääväksi.

Taustalla on usein voimakas pelko siitä, että oma arvo pienenee toisen menestyksen myötä.

Myötäilo yhdistää

Kyvyttömyys iloita ystävän onnistumisesta kertoo harvoin ystävästä, useammin se kertoo omasta sisäisestä ristiriidasta. Kun itsetunto on hauras ja maailma näyttäytyy kilpailukenttänä, toisten menestys tuntuu uhkalta.

Aidot ihmissuhteet rakentuvat kuitenkin jaetusta ilosta. Siinä missä kateus erottaa, myötäilo yhdistää.