Ajatus vanhemman kateudesta omaa lastaan kohtaan tuntuu monista väärältä tai jopa kielletyltä.

Vanhemmuuteen liitetään uhraus, tuki ja pyyteetön rakkaus. Siksi kateus ei sovi kuvaan. Silti psykologia tuntee ilmiön, jossa vanhempi kokee ristiriitaisia tunteita lapsensa menestyksestä, vapaudesta tai mahdollisuuksista.

Kyse ei useimmiten ole pahantahtoisuudesta, vaan käsittelemättömistä tunteista, jotka jäävät piiloon sekä muilta että vanhemmalta itseltään.

Mistä kateus voi syntyä?

Kateus ei synny tyhjästä. Se liittyy usein vertailuun, pettymyksiin ja kokemukseen siitä, että oma elämä ei mennyt niin kuin toivoi. Kun lapsi saavuttaa asioita, joista vanhempi itse joutui luopumaan, tunne voi herätä yllättäen ja vastentahtoisesti.

Vanhempi ei välttämättä ajattele "olen kateellinen", vaan kokee ärtymystä, etäisyyttä tai tarvetta vähätellä lapsen onnistumisia. Tunteen ydin voi silti olla kateudessa.

Menestys voi herättää ristiriitaisia tunteita

Lapsen menestys voi toimia peilinä. Se muistuttaa vanhempaa omista valinnoista, rajoitteista tai siitä, mitä elämässä jäi saavuttamatta. Erityisesti silloin, jos vanhempi kokee oman elämänsä pysähtyneeksi, lapsen nousu voi tuntua epäreilulta.

Tämä ei poista rakkautta lasta kohtaan, mutta voi sekoittaa siihen katkeruutta ja surua.

Vapaus ja rohkeus voivat satuttaa

Monet vanhemmat ovat eläneet velvollisuuksien, taloudellisten paineiden ja odotusten ohjaamina. Kun lapsi uskaltaa valita toisin, seurata intohimojaan tai irtautua perinteisistä poluista, se voi herättää tiedostamatonta kateutta.

Lapsen vapaus korostaa vanhemman kokemaa rajoittuneisuutta. Tämä voi näkyä kritiikkinä, huolena tai vähättelynä, vaikka taustalla on oma käsittelemätön kaipuu.

Kateus voi naamioitua kontrolliksi

Kateellinen tunne ei aina näy suoraan. Se voi ilmetä ylisuojelevuutena, jatkuvana neuvomisena tai lapsen valintojen kyseenalaistamisena. Vanhempi saattaa perustella käytöstä huolella tai kokemuksella, vaikka todellinen syy on vaikeus sietää lapsen itsenäisyyttä ja onnistumista.

Kun vanhempi kokee asemansa uhatuksi, kontrolli voi tuntua turvallisemmalta kuin avoin tunteiden kohtaaminen.

Mitä lapsi voi tehdä?

Lapsi ei ole vastuussa vanhemman tunteista. On tärkeää ymmärtää, että vanhemman kateus kertoo vanhemmasta, ei lapsen liiallisesta menestyksestä tai vääristä valinnoista.

Rajojen asettaminen, omien tunteiden tunnistaminen ja tarvittaessa etäisyyden ottaminen ovat terveitä keinoja suojata itseään. Kaikkea ei tarvitse jakaa, jos jakaminen johtaa jatkuvaan mitätöintiin.

Lopuksi

Kyllä, vanhemmat voivat olla kateellisia omalle lapselleen. Se ei tee heistä pahoja ihmisiä, mutta se voi tehdä perhesuhteesta vaikean.

Kun ilmiö tunnistetaan, siitä voidaan puhua rehellisemmin ja lempeämmin. Kateus ei ole häpeä, mutta sen ohjaama käytös voi satuttaa.

Ymmärrys auttaa purkamaan sukupolvien ketjuja. Jokaisella on oikeus kasvaa, onnistua ja elää omaa elämäänsä ilman syyllisyyttä.