Kaikki eivät reagoi loukkaantumiseen samalla tavalla. Osa nostaa asian heti esiin, osa vetäytyy hiljaiseksi. Erityisen vaikeaa puhuminen voi olla ihmisille, jotka tuntevat asiat voimakkaasti.

Unwritten-blogin mukaan taustalla ei useinkaan ole välinpitämättömyys, vaan päinvastoin syvä herkkyys, empatia ja pelko menettämisestä. Vaikka kommunikaatio on terveen suhteen perusta, joillekin se on emotionaalisesti kuormittavaa.

Seuraavat kuusi syytä selittävät, miksi jotkut kokevat syvää loukkaantumista mutta kamppailevat sen sanomisessa ääneen.

1. He eivät halua satuttaa toista

Herkät ihmiset kokevat muiden tunteet voimakkaasti. Tutkimusten mukaan erittäin empaattiset ihmiset aktivoivat aivoissaan alueita, jotka liittyvät toisen kivun ja tunteiden kokemiseen. He eivät siis vain huomaa toisen pahaa mieltä, vaan tuntevat sen lähes omanaan.

Siksi he saattavat vaieta, vaikka itse kärsisivät. Ajatus siitä, että oma palaute voisi satuttaa toista, tuntuu raskaammalta kuin oman loukkaantumisen kantaminen.

2. He pelkäävät, että toinen lähtee

Monelle on tuttu ajatus: jos sanon tästä, hän kyllästyy ja lähtee. Hylätyksi tulemisen pelko voi olla niin voimakas, että omat tarpeet työnnetään sivuun.

Erityisesti nykyisessä deittikulttuurissa, jossa katoaminen ja ghostaaminen ovat arkipäivää, pienikin ristiriita voi tuntua uhkalta koko suhteelle. Siksi moni odottaa viimeiseen asti ennen kuin uskaltaa avata suunsa.

3. He eivät tiedä, millaisen reaktion saavat

Kaikki eivät ota palautetta samalla tavalla. Osa kiittää rehellisyydestä, osa kokee sen hyökkäyksenä. Kun lopputulos on epävarma, mieli alkaa helposti rakentaa pahimpia mahdollisia skenaarioita.

Psykoterapeuttien mukaan voimakkaat tunteet voivat nopeasti johtaa väärinymmärryksiin. Herkkä ihminen saattaa siksi vältellä keskustelua suojellakseen sekä itseään että suhdetta.

4. He pelkäävät näyttävänsä nalkuttavilta

Moni erityisesti naisista kantaa mukanaan pelkoa siitä, että tarpeiden esiin tuominen tulkitaan nalkuttamiseksi. On kuitenkin suuri ero jatkuvan moittimisen ja rauhallisen tarpeiden sanoittamisen välillä.

Jos viestiä ei uskalleta sanoa ajoissa, turhautuminen kasvaa pinnan alla ja voi lopulta purkautua hallitsemattomasti.

5. He ovat kasvaneet kriittisessä ilmapiirissä

Lapsuusympäristö jättää syvän jäljen. Jos kotona vähäteltiin, kritisoitiin tai hiljennettiin, lapsi oppii nopeasti, ettei omia tunteita kannata tuoda esiin.

Tutkimukset osoittavat, että kriittisessä ja kontrolloivassa ilmapiirissä kasvaneet lapset sisäistävät pelon siitä, että puhuminen johtaa torjutuksi tulemiseen. Aikuisena tämä näkyy itsensä jatkuvana epäilynä ja vaikeutena sanoa ääneen, miltä oikeasti tuntuu.

6. Heillä on huonoja kokemuksia aiemmista suhteista

Jos aiemmat kumppanit ovat kääntäneet kaiken syytökseksi, vähätelleet tunteita tai vältelleet vastuuta, rehellinen kommunikaatio alkaa tuntua turhalta.

Ihminen oppii odottamaan, että puhuminen johtaa vain riitaan tai syyllistämiseen. Silloin hiljaisuus tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta, vaikka se ei pitkällä aikavälillä palvele ketään.

Rehellisyys on riski, mutta myös mahdollisuus

Tunteiden sanoittaminen ei ole helppoa. Se vaatii rohkeutta kohdata mahdollinen pettymys tai ristiriita. Silti ilman rehellisyyttä suhde ei voi syventyä.

Jos toinen ihminen haluaa pysyä elämässäsi, hän ei kaadu yhteen vaikeaan keskusteluun. Ja jos kaatuu, se kertoo enemmän hänen valmiudestaan kuin sinun arvostasi.

Omat tunteet ovat tärkeitä. Niiden ääneen sanominen ei tee kenestäkään hankalaa, se tekee hänestä rehellisen.