Uudessa tutkimuksessa on käyty läpi Merkurius-planeetan pinnasta otettuja yksityiskohtaisia kuvia. Merkuriuksen pinnalla olevan irtolohkareet näyttäisivät olevan varsin harvinaisia, mikäli määrää verrataan Kuuhun.

Suomesta, Venäjältä ja USA:sta olevat tutkijat analysoivat Nasan Messenger-luotaimen Merkurius-kuvia ja Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen Kuu-kuvia.

Kyseeessä on osa neljä vuotta kestävää Planetary Spectrometry -projektia, jota rahoittaa Suomen Akatemia ja sitä vetävät Helsingin yliopisto ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus.

- Aineistoja vertailemalla pystyimme päättelemään, että irtolohkareita on Merkuriuksessa vain noin 1/30 osa siitä mitä Kuussa. Suhdeluku ei ole tarkka, mutta voimme kuitenkin todeta, että lohkareet ovat Merkuriuksessa paljon harvinaisempia kuin Kuussa, kertoo Mihail Kreslavsky, University of Californian tutkija.

Lohkareiden harvinaisuuteen on kolme mahdollista syytä

Jopa metrien kokoiset irtolohkareet syntyvät meteoriittien törmätessä planeetan pintaan. Irtolohkareita on havaittu kaikilla aurinkokunnan kappaleilla, joista on saatavilla riittävän tarkkoja kuvia. Lohkareita tutkimalla saadaan tietoa näiden kappaleiden pinnan ominaisuuksista ja muokkausprosesseista.

Esiintyvyyden eroon on ainakin kolme mahdollista syytä.

- Keskeisin syy on mikrometeoriittien jatkuva pommitus Merkuriuksen pintaan. Koska planeetta on niin lähellä Aurinkoa, vuo on yli 50 kertaa runsaampi ja 1,5–5,5 kertaa nopeampi kuin Kuuhun. Merkuriuksen lohkareisiin osuvat mikrometeoriitit ja kosminen pöly jauhavat niitä hioma-aineen tavoin lähes 15 kertaa nopeammin kuin Kuussa, kertoo Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen vanhempi tutkija Maria Gritsevich.

Toisena syynä Gritsevich mainitsee Merkuriuksen pinnalla olevan paksun regoliittikerroksen (karkeajakoista kivipölyä).

- Regoliittikerros on myös intensiivisen mikrometeoriittipommituksen aiheuttamaa. Paksumman regoliitin johdosta kymmenien metrien kokoiset Merkuriukseen iskeytyvät avaruuskappaleet törmäävät pehmeästi ja irrottavat selvästi vähemmän lohkareita sen pinnasta. Mikrohiukkasten aiheuttama lohkareiden eroosio yhdessä paksumman regoliitin kanssa selittää Merkuriuksen irtolohkareiden vähäistä määrää.

Kolmanneksi tekijäksi mainitaan lämpötilan muutokset Merkuriuksessa. Planeetan vuorokausi kestää 176 Maan vuorokautta. Merkurius on lähinnä Aurinkoa oleva planeetta ja sen pinnalla lämpötilavaihtelut ovat suurempia kuin millään muulla aurinkokuntamme planeetalla. Päiväpuolella pintalämpötila nousee 430 C:een ja yöpuolella putoaa -180 C:een.

Kuuta 2,5 kertaa suurempi lämpökuormitus aiheuttaa aineen nopeaa rapautumista, lukuisia suuria halkeamia ja mikrohalkeamia sekä lopulta lohkareiden hajoamisen. Kuussa lohkareet voivat tutkijoiden mukaan olla kuitenkin lähes sata miljoonaa vuotta vanhoja.