9 lausetta saa ihmisen kuulostamaan epäpätevältä – yksi niistä voi peittää avun tarpeen

Osaava ihminen ei tiedä kaikkea, mutta hän pystyy yleensä myöntämään rajansa, kysymään neuvoa ja oppimaan virheistään. YourTangon mukaan yhdeksän toistuvaa lausetta voi antaa päinvastaisen vaikutelman – etenkin silloin, kun niitä käytetään palautteen torjumiseen tai työn siirtämiseen muille.

Itsevarma puhe voi tehdä vakuuttavan ensivaikutelman. Ihminen ilmoittaa tehtävän olevan helppo, vähättelee muiden kysymyksiä ja vakuuttaa pystyvänsä halutessaan lähes mihin tahansa.

Todellinen osaaminen ei kuitenkaan näy vain siinä, kuinka varmasti ihminen puhuu. Se näkyy myös kykynä tunnistaa omat rajat, tarkistaa tiedot, pyytää apua ja muuttaa toimintaa palautteen perusteella.

YourTangon kirjoittaja Sophie Bagheri kokosi yhdeksän lausetta, joita hänen mukaansa yllättävän epäpätevät ihmiset käyttävät tavallisissa keskusteluissa.

Alkuperäisen artikkelin ilmaus täysin epäpätevä on tarpeettoman jyrkkä. Ihminen voi sanoa jonkin listan lauseista täysin perustellusti, eikä osaamista voi arvioida luotettavasti irrottamalla yhtä kommenttia tilanteestaan.

Esimerkiksi tehtävä voi todella olla mahdoton annetussa aikataulussa, ongelma voi kuulua toiselle osastolle ja ihminen voi aidosti tarvita apua.

Huolestuttavaksi puhetapa muuttuu, jos samat lauseet toistuvat aina palautteen, vastuun tai uuden oppimisen tullessa vastaan.

Osaamisessa ei ole kyse siitä, ettei koskaan erehdy. Päinvastoin hyvä ammattilainen ymmärtää virheiden kuuluvan työhön ja pystyy käyttämään niitä uuden oppimiseen.

1. ”Ei se ole niin monimutkaista”

Lause voi olla yritys rauhoittaa vaikealta vaikuttavaa tilannetta. Hyvä opettaja tai työkaveri voi tarkoittaa sillä, että ongelma voidaan jakaa pienempiin ja helpommin hallittaviin osiin.

Vähättelevässä muodossa lause tekee kuitenkin aivan muuta. Se antaa ymmärtää, että tehtävän kanssa kamppaileva ihminen on hidas, huolimaton tai kyvytön.

YourTangon mukaan epävarma mutta itsevarmalta näyttämään pyrkivä ihminen voi korottaa itseään pienentämällä muiden kokemaa vaikeutta.

Tehtävä, joka on yhdelle helppo, voi olla toiselle uusi. Osaamiseen vaikuttavat koulutus, kokemus, käytettävissä olevat työkalut, ohjeiden selkeys ja se, kuinka paljon aikaa tehtävään on annettu.

Myös asiantuntija voi unohtaa, kuinka vaikealta asia tuntui ennen kuin siitä tuli hänelle tuttu. Tätä kutsutaan joskus tiedon kiroukseksi: kerran opittua asiaa on vaikea tarkastella aloittelijan näkökulmasta.

Osaava ihminen ei tarvitse toisen nolostumista osoittaakseen omaa kykyään. Hän voi sanoa esimerkiksi: ”Tässä on muutama hankala vaihe. Käydään ne yhdessä läpi.”

Samalla kaikkia ongelmia ei pidä tarkoituksella paisutella. Jos tehtävä on aidosti yksinkertainen, asian voi kertoa ystävällisesti ja tarjota selkeän lähtökohdan.

Ero syntyy siitä, käytetäänkö lausetta helpottamaan tehtävää vai vähättelemään sen tekijää.

2. ”Kyllähän jokainen tervejärkinen tuon tietää”

Ilmaus terve järki kuulostaa yleispätevältä, vaikka se tarkoittaa usein vain puhujalle tuttua tietoa tai tapaa toimia.

Se, mikä yhdessä perheessä, ammatissa tai kulttuurissa on itsestään selvää, voi olla toisessa ympäristössä täysin vierasta.

Lauseen ongelma ei ole ainoastaan ylimielisyys. Se voi estää ihmisiä kysymästä kysymyksiä, jotka olisivat työn turvallisuuden tai laadun kannalta tärkeitä.

Jos kysyjä pelkää näyttävänsä tyhmältä, hän saattaa mieluummin arvata kuin pyytää tarkennusta.

Tämä voi olla erityisen vaarallista terveydenhuollossa, teollisuudessa, liikenteessä ja muissa tehtävissä, joissa väärä oletus voi aiheuttaa vahinkoa.

Psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihmiset uskaltavat nostaa esiin epävarmuuksia, kysyä neuvoa ja ilmoittaa virheistä ilman pelkoa nöyryyttämisestä.

Turvallisuus ei tarkoita sitä, ettei osaamista vaadittaisi tai suoritusta arvioitaisi. Se tarkoittaa, ettei tiedon puutetta tarvitse piilottaa silloin, kun siitä voidaan vielä oppia.

Rakentavampi vastaus olisi: ”Tämä on alalla yleinen käytäntö, mutta sitä ei välttämättä ole selitetty sinulle. Kerron, mihin se perustuu.”

Osaava ihminen tietää yleensä myös sen, että hyvä kysymys voi paljastaa ongelman, jota kaikki muut ovat vain pitäneet itsestään selvänä.

3. ”Minun ei tarvitse opetella sitä, ymmärrän jo”

Uuden tiedon torjuminen voi antaa vaikutelman vahvasta itsevarmuudesta, mutta todellisuudessa se voi paljastaa pelkoa oman osaamattomuuden kohtaamisesta.

Ihminen saattaa ajatella, että avun vastaanottaminen, koulutukseen osallistuminen tai perusteiden kertaaminen saisi hänet näyttämään heikommalta.

Seurauksena hän tekee tehtävän vanhalla tavalla, ohittaa tärkeät ohjeet tai toistaa virheen, joka olisi voitu estää muutaman minuutin perehdytyksellä.

YourTango yhdistää lauseen haluttomuuteen oppia toisilta. Bagherin mukaan osaava ihminen pystyy tunnistamaan, että myös vähemmän kokenut tai eri taustasta tuleva henkilö voi tietää jotakin arvokasta.

Oman tietämättömyyden tunnistaminen liittyy metakognitioon eli kykyyn arvioida omaa ajattelua ja osaamista.

Dunning–Kruger-ilmiöstä tunnetussa alkuperäisessä tutkimuksessa heikommin tietyissä tehtävissä suoriutuneet osallistujat arvioivat osaamistaan usein liian myönteisesti. Ilmiötä ei silti pidä tulkita niin, että kaikki osaamattomat ihmiset olisivat itsevarmoja tai etteivät asiantuntijat koskaan yliarvioisi kykyjään.

Myöhemmässä tutkimuksessa ilmiön kokoa ja selityksiä on myös haastettu. Osa havaituista tuloksista voi liittyä mittaustapaan ja tilastollisiin tekijöihin.

Ydinhavainto on silti hyödyllinen: oman osaamisen arviointi on vaikeaa, eikä varmuuden tunne takaa tietojen paikkansapitävyyttä.

Rakentavampi vastaus olisi: ”Luulen tuntevani tämän, mutta näytä silti, onko käytännössä muuttunut jotakin.”

Todellinen asiantuntijuus sisältää usein enemmän tarkentavia kysymyksiä kuin nopeita vakuutuksia siitä, että kaikki on jo hallussa.

4. ”Pystyisin tuohon, jos vain haluaisin”

Lause antaa puhujalle mahdollisuuden ottaa kunnia kuvitteellisesta suorituksesta ilman, että hänen tarvitsee koskaan testata taitojaan.

Hän voi vähätellä urheilijan saavutusta, taiteilijan teosta tai työkaverin onnistunutta projektia ja vakuuttaa pystyvänsä samaan, jos asia vain kiinnostaisi tarpeeksi.

Väite on kätevä, koska sitä on vaikea osoittaa vääräksi. Jos puhuja ei koskaan yritä, hän voi säilyttää mielikuvan käyttämättömästä lahjakkuudestaan.

Useimpiin taitoihin liittyy kuitenkin valtava määrä näkymätöntä harjoittelua. Valmis kappale, onnistunut puhe tai hyvin toimiva ohjelmisto voi näyttää helpolta juuri siksi, että tekijä on käyttänyt siihen paljon aikaa.

Omien mahdollisuuksien tunnistaminen ei ole väärin. Ihminen voi aidosti uskoa pystyvänsä oppimaan uuden taidon, jos hän panostaa siihen riittävästi.

Rakentavampi muoto olisi: ”Uskon, että voisin harjoittelemalla oppia tuon, mutta tällä hetkellä en vielä osaa.”

Siinä erotetaan potentiaali nykyisestä osaamisesta.

Kasvun ajattelutapa ei tarkoita sitä, että kuka tahansa saavuttaisi minkä tahansa tavoitteen pelkällä tahdonvoimalla. Se tarkoittaa valmiutta kehittää taitoja harjoittelun, palautteen ja sopivien menetelmien avulla.

Tutkimuksissa ajattelutapa, jossa kykyjä pidetään kehitettävinä, on yhdistetty suurempaan avoimuuteen tehtävien vaikeita puolia kohtaan ja realistisempaan itsearviointiin.

5. ”Ei se ollut minun vikani”

Kaikki virheet eivät todella ole yhden ihmisen syytä. Puutteelliset ohjeet, vialliset työkalut, liian vähäinen henkilöstö ja epärealistiset aikataulut voivat johtaa epäonnistumiseen, vaikka työntekijä olisi toiminut parhaansa mukaan.

Vastuullisuus ei tarkoita sitä, että ihminen ottaisi kantaakseen myös muiden virheet tai organisaation rakenteelliset ongelmat.

Luottamusta kuluttaa kuitenkin jatkuva kaava, jossa jokaiselle epäonnistumiselle löytyy syyllinen puhujan ulkopuolelta.

Työkaveri antoi väärää tietoa, asiakas ei ymmärtänyt, tietokone hajosi ja esihenkilö vaati liikaa. Puhujan omalla toiminnalla ei hänen kertomuksessaan ole koskaan mitään osuutta.

Vastuun siirtämistä koskevassa tutkimuksessa virheen myöntänyt toimija arvioitiin luotettavammaksi tulevissa tilanteissa kuin henkilö, joka siirsi syyn toisaalle.

Virheen myöntäminen ei automaattisesti tee ihmisestä epäpätevää. Usein se antaa päinvastaisen vaikutelman: hän ymmärtää tapahtuneen, pystyy arvioimaan omaa toimintaansa ja osaa estää saman virheen toistumisen.

Hyvä vastuunotto erottaa selityksen tekosyystä. Ihminen voi sanoa: ”Ohjeistus oli epäselvä, mutta minun olisi pitänyt tarkistaa asia ennen etenemistä.”

Näin hän tunnistaa sekä tilanteen ongelman että oman vaikutusmahdollisuutensa.

Työpaikalla pitäisi samalla välttää kulttuuria, jossa jokainen virhe johtaa nöyryyttämiseen tai kohtuuttomaan rangaistukseen. Pelko kannustaa ihmisiä salaamaan virheitä, ei oppimaan niistä.

6. ”Ei kuulu minulle”

Selkeät vastuut ovat työssä tärkeitä. Kaikkien ei pidä ryhtyä hoitamaan tehtäviä, joihin heillä ei ole koulutusta, valtuuksia tai aikaa.

Terveydenhuollossa, sähkötyössä ja monilla teknisillä aloilla väärän henkilön puuttuminen asiaan voi jopa lisätä vaaraa.

Lause ei kuulu minulle voi siis olla terve raja.

Ongelmalliseksi se muuttuu, jos ihminen käyttää vastuualueita tekosyynä olla välittämättä yhteisestä lopputuloksesta.

Asiakas voi jäädä ilman apua, koska jokainen työntekijä ohjaa hänet seuraavalle. Työpaikan turvallisuusongelma voidaan sivuuttaa, koska sen korjaaminen kuuluu muodollisesti toiselle tiimille.

Osaavan ja yhteistyökykyisen ihmisen ei tarvitse ratkaista kaikkea itse. Hän voi silti auttaa ongelman etenemään oikealle henkilölle.

Rakentavampi vastaus olisi: ”En pysty korjaamaan tätä itse, mutta tiedän, kenelle asia kuuluu. Vien sen eteenpäin.”

Myös yksityiselämässä toisen ongelman ratkaiseminen ei aina ole oma velvollisuus. Ystävän, puolison tai sukulaisen jatkuvien kriisien hoitaminen voi käydä raskaaksi.

Rajan ja välinpitämättömyyden ero näkyy siinä, ilmaistaanko asia kunnioittavasti ja ohjataanko apua tarvitseva mahdollisuuksien mukaan eteenpäin.

7. ”En minä osaa tätä”

Tämä lause on listan kohdista ehkä kaikkein helpoimmin väärin tulkittava.

Oman osaamattomuuden myöntäminen voi olla vastuullista ja turvallista. Ihmisen ei pidä ryhtyä suorittamaan vaarallista tehtävää vain siksi, ettei hän halua vaikuttaa epävarmalta.

Avun pyytäminen on usein nimenomaan osaamista. Se osoittaa, että ihminen tunnistaa tehtävän vaatimukset ja oman tämänhetkisen rajansa.

YourTango viittaa kuitenkin tilanteeseen, jossa lausetta käytetään työn välttämiseen. Ihminen ilmoittaa olevansa kyvytön jo ennen kuin hän on lukenut ohjeita, harjoitellut tai yrittänyt.

Jos joku toinen suostuu aina ottamaan tehtävän, puhuja ei koskaan joudu kehittämään taitoaan.

Tällaisesta toiminnasta käytetään verkossa usein nimitystä aseellistettu avuttomuus tai strateginen osaamattomuus. Kyse ei ole lääketieteellisestä diagnoosista vaan arkisesta ilmauksesta käyttäytymiselle, jossa osaamattomuudesta hyötyvä ihminen jättää työn toisille.

Esimerkiksi kotona toinen puoliso voi tehdä tehtävän tarkoituksella huolimattomasti, jotta hänen ei jatkossa oletettaisi hoitavan sitä.

On silti oltava varovainen ennen kuin käytös tulkitaan tahalliseksi. Oppimisvaikeus, toimintakyvyn rajoite, ahdistus, puutteellinen perehdytys tai aikaisempi nöyryyttäminen voivat tehdä tehtävästä aidosti vaikean.

Rakentava ilmaisu voisi olla: ”En osaa tätä vielä. Voitko näyttää ensimmäisen kerran, jotta pystyn tekemään sen jatkossa itse?”

Sana vielä muuttaa pysyvän kyvyttömyyden oppimisen lähtökohdaksi.

8. ”Minä olen aina oikeassa”

Lause on niin ehdoton, että se kumoaa itse itsensä. Kukaan ei ole oikeassa kaikissa asioissa ja kaikissa tilanteissa.

Useimmiten sitä käytetään ainakin osittain vitsinä. Jos sama asenne kuitenkin näkyy myös teoissa, yhteistyöstä tulee vaikeaa.

Jatkuvasti oikeassa oleva ihminen ei tarvitse palautetta, tarkista lähteitä tai pyydä anteeksi. Hän tulkitsee eriävän näkemyksen helposti hyökkäykseksi omaa asemaansa vastaan.

Erityisen hankalaa tämä on esihenkilöllä tai asiantuntijalla, jonka päätökset vaikuttavat muihin. Valta voi estää työtovereita korjaamasta virheellistä oletusta ajoissa.

Itsevarmuus ei tarkoita sitä, että kaikki näkemykset pitäisi esittää epävarmasti. Asiantuntija saa sanoa tietävänsä asian, kun hänellä on perusteltu syy luottaa osaamiseensa.

Olennaista on valmius kertoa, mihin arvio perustuu ja mikä voisi muuttaa sitä.

Osaava ilmaisu voisi olla: ”Tämän tiedon perusteella pidän tätä parhaana ratkaisuna, mutta kuulen mielelläni, jos sinulla on ristiriitaista näyttöä.”

Tällainen puhe ei heikennä asiantuntijuutta. Se osoittaa, että johtopäätös on vahva mutta ei immuuni uudelle tiedolle.

Myös kokeneet asiantuntijat voivat olla yli-itsevarmoja. Tutkimuskirjallisuudessa tulokset vaihtelevat sen mukaan, mitataanko kokemusta, tietoa, ammattinimikettä vai arviota omasta paremmuudesta muihin nähden.

Siksi Dunning–Kruger-ilmiötä ei pidä käyttää pilkkanimenä kaikille, joiden kanssa on eri mieltä.

9. ”Se on mahdotonta”

Joskus jokin todella on mahdotonta. Fyysiset rajat, lainsäädäntö, budjetti ja käytettävissä oleva aika voivat sulkea vaihtoehdon pois.

Osaaminen ei tarkoita jatkuvaa perusteetonta optimismia tai lupausta siitä, että kaikki järjestyy tahdonvoimalla.

YourTangon tarkoittama ongelma on ennenaikainen luovuttaminen. Ihminen ilmoittaa tehtävän mahdottomaksi ennen kuin hän on selvittänyt vaatimuksia, kysynyt neuvoa tai kokeillut vaihtoehtoja.

Mahdottomuus voi tuntua turvallisemmalta kuin epäonnistumisen riski. Jos tehtävää ei koskaan aloita, ei myöskään joudu näkemään oman osaamisensa rajoja.

Toisaalta työpaikoilla myös jatkuva kaikki on mahdollista -ajattelu voi olla haitallista. Työntekijöille voidaan asettaa epärealistisia tavoitteita ja arvostella heitä kielteisyydestä, kun he nostavat esiin todellisia riskejä.

Osaava ihminen ei torju tehtävää eikä lupaa mahdottomia. Hän selvittää, mikä tavoitteen estää ja mitä ehtoja pitäisi muuttaa.

Rakentavampi vastaus voisi olla: ”Tällä aikataululla ja henkilöstöllä tämä ei onnistu. Jos määräaikaa siirretään tai saamme lisäapua, voimme toteuttaa rajatumman version.”

Näin mahdottomuutta koskeva tunne muutetaan analyysiksi resursseista, riskeistä ja vaihtoehdoista.

Itsevarmuus ja osaaminen eivät ole sama asia

Vakuuttava esiintyjä voi vaikuttaa pätevältä jo ennen kuin hänen työnsä tuloksia on nähty.

Hän puhuu nopeasti, vastaa epäröimättä ja suhtautuu muiden huoliin varmana siitä, että ratkaisu on helppo.

Hiljaisempi asiantuntija voi puolestaan kuulostaa epävarmalta, koska hän mainitsee riskit, rajaukset ja asiat, joita ei vielä tiedetä.

Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa ryhmä kuuntelee mieluummin varminta puhujaa kuin henkilöä, jolla on paras tieto.

Osaamisen kannalta hyödyllistä ei ole mahdollisimman suuri tai pieni itsevarmuus, vaan hyvin kalibroitu itsevarmuus. Luottamuksen pitäisi kasvaa silloin, kun tietoa ja näyttöä on enemmän, ja vähentyä silloin, kun tilanne on epävarma.

Yli-itsevarmuus voi johtaa liian suuriin riskeihin ja oppimisen laiminlyöntiin. Liiallinen epävarmuus voi puolestaan estää osaavaa ihmistä tekemästä päätöksiä tai tuomasta tietojaan esiin.

Siksi pelkän puhetavan sijaan kannattaa tarkkailla, kuinka hyvin ihmisen arviot vastaavat hänen työnsä tuloksia.

Dunning–Kruger-ilmiötä käytetään usein väärin

YourTango liittää useita listan lauseita Dunning–Kruger-ilmiöön.

Arkikeskustelussa termiä käytetään usein tarkoittamaan, että tyhmä ihminen kuvittelee olevansa nero. Tutkimuksessa kyse on rajatummasta ilmiöstä.

Alkuperäisissä kokeissa tarkasteltiin osallistujien suoriutumista ja itsearvioita tietyissä tehtävissä, kuten logiikassa ja kieliopissa. Heikommin suoriutuneet arvioivat asemaansa suhteessa muihin usein liian myönteisesti.

Ilmiö ei tarkoita, että sama ihminen yliarvioisi itseään kaikissa elämänsä asioissa. Henkilö voi olla hyvin realistinen yhdellä alalla ja pahasti yli-itsevarma toisella.

Myös tutkimuksen tilastollisista selityksistä ja ilmiön voimakkuudesta keskustellaan edelleen.

Termiä ei siksi pitäisi käyttää toisen ihmisen persoonallisuutta koskevana diagnoosina tai tapana lopettaa väittely.

Hyödyllisempää on kysyä, millä näytöllä oma arvio perustellaan ja kuinka sitä voitaisiin testata.

Osaava ihminen uskaltaa kysyä apua

Bagherin listan perusteella voisi syntyä virheellinen mielikuva, että pätevä ihminen ratkaisee kaikki ongelmat itse.

Todellisuudessa monimutkaiset työt perustuvat yhteistyöhön. Osaamiseen kuuluu usein tieto siitä, kenen puoleen kannattaa kääntyä.

Lääkäri konsultoi toisen erikoisalan asiantuntijaa, ohjelmoija pyytää koodikatselmointia ja kokenut rakentaja tarkistaa suunnitelman rakennesuunnittelijalta.

Avun pyytäminen muuttuu ongelmaksi vasta silloin, jos ihminen kieltäytyy johdonmukaisesti opettelemasta tehtävää, joka kuuluu hänen vastuulleen.

Hyvä työympäristö erottaa toisistaan oppimiseen kuuluvan avun tarpeen ja vastuun jatkuvan välttelyn.

Psykologinen turvallisuus auttaa tässä. Kun kysymyksiä saa esittää ilman pilkkaa, osaamattomuutta ei tarvitse peittää itsevarmalla puheella.

Samalla työntekijältä voidaan odottaa, että hän kuuntelee vastauksen, tekee muistiinpanoja ja pystyy seuraavalla kerralla etenemään itsenäisemmin.

Virheen myöntäminen voi vahvistaa vaikutelmaa osaamisesta

Moni pelkää, että virheen tunnustaminen romahduttaa muiden luottamuksen.

Usein suurempi vahinko syntyy yrityksestä peittää virhe tai siirtää vastuu toiselle.

Luotettava anteeksipyyntö kertoo selkeästi, mitä tapahtui, mikä oma osuus oli ja miten vastaava tilanne estetään jatkossa.

Esimerkiksi ”lähetin vanhan version, koska en tarkistanut tiedoston nimeä. Lähetän korjatun nyt ja muutan jatkossa versionhallintaa” on hyödyllisempi kuin pitkä selitys siitä, kuinka moni muu asia vaikutti tapahtumaan.

Vastuun ottamisen ei silti pitäisi johtaa kohtuuttomaan itsensä ruoskimiseen. Virheen tarkoitus on tuottaa tietoa, ei pysyvää häpeää.

Työpaikka, joka rankaisee jokaista erehdystä ankarasti, luo helposti kulttuurin, jossa ongelmat tulevat esiin vasta niiden kasvettua suuriksi.

Turvallinen ja vastuullinen kulttuuri ei poista seurauksia vakavasta huolimattomuudesta. Se erottaa toisistaan rehellisen virheen, puutteellisen järjestelmän ja tietoisen sääntöjen rikkomisen.

Yksittäinen lause ei oikeuta leimaamaan ihmistä

Kaikki yhdeksän lausetta voivat saada puhujan kuulostamaan huonolta väärässä tilanteessa. Ne voivat myös olla täysin perusteltuja.

”En osaa tätä” voi estää vaarallisen virheen. ”Ei kuulu minulle” voi suojata kohtuuttomalta työkuormalta. ”Se on mahdotonta” voi olla asiantuntijan tarkka arvio epärealistisesta suunnitelmasta.

Osaamista kannattaa arvioida laajemmin.

Saako ihminen työnsä tehtyä? Pystyykö hän selittämään ratkaisunsa? Kuunteleeko hän palautetta? Korjaako hän virheitään? Tietääkö hän, milloin tehtävä vaatii toisen asiantuntijan?

Myös toimintaympäristö vaikuttaa. Epäselvä työnjako, heikko perehdytys ja jatkuva kiire voivat saada osaavankin ihmisen vaikuttamaan epävarmalta tai puolustuskannalla olevalta.

Leimaaminen ei auta tunnistamaan, johtuuko ongelma taidon puutteesta, motivaatiosta, resursseista vai siitä, ettei tehtävää ole määritelty kunnolla.

Osaaminen näkyy haluna selvittää asia

YourTangon listan paras vastakohta epäpätevältä kuulostaville lauseille ei ole täydellinen itsevarmuus.

Se on utelias ja vastuullinen asenne.

Osaava ihminen voi sanoa: ”En tiedä vielä, mutta otan selvää.” Hän ei lupaa hallitsevansa asiaa, jota ei tunne, mutta ei myöskään luovuta ensimmäisen vaikeuden edessä.

Hän pystyy myös muuttamaan näkemystään ilman, että kokee menettävänsä kasvonsa.

Tällainen ihminen ei välttämättä kuulosta keskustelun itsevarmimmalta. Hän voi esittää varauksia, kysyä yksinkertaiselta tuntuvan kysymyksen ja pyytää aikaa tietojen tarkistamiseen.

Juuri nämä piirteet voivat kuitenkin tehdä hänestä luotettavan silloin, kun tehtävä on oikeasti vaikea.