Uusi rakkaus myöhemmällä iällä rakentuu usein myötätunnosta enemmän kuin intohimosta

Ero tai puolison kuolema ei sulje pois uutta parisuhdetta myöhemmällä iällä. Tutkimukset osoittavat, että uusi liitto voi rakentua vahvaksi, vaikka sen dynamiikka poikkeaisi nuoruuden rakastumisesta.

Avioliitto yhdistetään helposti nuoriin pareihin, yhteisen kodin rakentamiseen ja perheen perustamiseen. Yhä useampi löytää uuden kumppanin kuitenkin vasta sen jälkeen, kun pitkä liitto on päättynyt eroon tai puolison kuolemaan.

Psychology Today tarkastelee niin sanottua harmaata eroa ja sen jälkeisiä uusia suhteita. Yhdysvaltalaisessa tutkimuskirjallisuudessa harmaalla erolla tarkoitetaan yleensä avioeroa 50 vuoden iässä tai myöhemmin.

Uusi kumppanuus ei aina tarkoita avioliittoa

Vuonna 2019 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa 37 prosenttia miehistä ja 22 prosenttia naisista löysi uuden kumppanin kymmenen vuoden kuluessa myöhemmällä iällä tapahtuneesta avioerosta. Avoliitto oli uutta avioliittoa tavallisempi ratkaisu, etenkin miehillä.

Lukuja ei voi siirtää suoraan Suomeen, sillä ne perustuvat yhdysvaltalaiseen Health and Retirement Study -aineistoon. Ne osoittavat silti, ettei uusi läheinen suhde ole myöhemmässä elämänvaiheessa harvinainen poikkeus.

Avioliiton juridista muotoa ei välttämättä koeta enää tarpeelliseksi. Parilla voi olla omat kodit, varallisuus, aikuiset lapset ja vakiintuneet arjen tavat, joita ei haluta yhdistää kokonaan.

Aiempi elämä kulkee mukana uuteen suhteeseen

Myöhemmällä iällä solmittu suhde ei ala tyhjältä pöydältä. Mukana voivat olla aiempien liittojen kokemukset, suru, taloudelliset järjestelyt, terveys, hoivavastuut sekä suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin.

Tutkimuksissa puhutaan parisuhdehistoriasta: aiempien liittojen määrä, kesto ja päättymistapa vaikuttavat siihen, haluaako ihminen sitoutua uudelleen ja millaisen muodon suhteelle valitsee.

Käytännön keskustelut ovat siksi keskeisiä. Parin on hyvä sopia asumisesta, rahasta, perinnöstä, hoivasta ja siitä, millainen rooli aikuisten lasten perheillä on yhteisessä elämässä.

Rakkaus voi muuttua rauhallisemmaksi

Haifan yliopiston laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin 19 paria, joiden osapuolet olivat 66–92-vuotiaita ja löytäneet uuden suhteen eron tai leskeytymisen jälkeen.

Osallistujat kuvasivat rakkauttaan muun muassa miellyttäväksi, syväksi ja rauhalliseksi. Kokemuksissa korostuivat yhteenkuuluvuus, välittäminen ja toisen tukeminen enemmän kuin jatkuva voimakas intohimo.

Tämä ei tarkoita tunteiden puuttumista. Tutkimuksessa uusi rakkaus saatettiin kokea ainutlaatuisena ja aiempia suhteita avoimempana, mutta sen kantavana voimana oli usein myötätunto.

Suhteen vahvuus löytyy valitusta sitoutumisesta

Myöhemmän iän suhteessa osapuolet tietävät konkreettisesti, että yhteinen aika on rajallista. Se voi lisätä halua keskittyä arjen laatuun sen sijaan, että suhdetta rakennettaisiin ulkoisten odotusten mukaiseksi.

Samalla itsenäisyydestä voi tulla neuvottelukysymys. Toinen kaipaa yhteistä kotia, toinen haluaa säilyttää oman tilansa. Kumpikaan toive ei ole väärä, mutta niiden yhteensopivuus täytyy sanoittaa varhain.

Myös hoivan epätasainen jakautuminen voi vaikuttaa haluun sitoutua. Erityisesti nainen saattaa pohtia, merkitseekö uusi liitto jälleen vastuuta kodista ja kumppanin terveydestä, kun taas omasta tukiverkostosta pitäisi samalla pitää kiinni.

Onnistumista ei ratkaise ikä tai vihkisormus, vaan se, pystyvätkö osapuolet yhdistämään kumppanuuden, itsenäisyyden ja elämänsä aiemmat siteet. Rauhallinen rakkaus voi olla hyvin vahvaa juuri siksi, että se on tietoisesti valittu.