8 ominaisuutta, jotka usein näkyvät ihmisessä, joka viihtyy aidosti omassa seurassaan

Omassa seurassa viihtyminen ei tarkoita muiden ihmisten tarpeettomuutta tai halua vetäytyä kaikista suhteista. Se näkyy pikemminkin kykynä käyttää yksinoloa palautumiseen, ajatusten jäsentämiseen ja omien valintojen kuuntelemiseen. Nämä kahdeksan piirrettä voivat liittyä luontevaan suhteeseen yksinolon kanssa.

Yksinolo ja yksinäisyys kuulostavat läheisiltä, mutta kokemus voi olla täysin erilainen. Vapaaehtoinen oma aika voi tuntua rauhoittavalta ja vapauttavalta, kun taas vastentahtoinen eristyminen voi lisätä yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä.

University of Readingin eli Readingin yliopiston tutkimuksessa seurattiin 178:aa vähintään 35-vuotiasta aikuista Britanniassa ja Yhdysvalloissa enintään 21 päivän ajan. Tulokset eivät määritelleet yksin viihtyville yhtä persoonallisuustyyppiä, mutta ne osoittivat valinnanvapauden olevan keskeinen siinä, koettiinko yksinolo myönteisesti.

1. Hän hakeutuu yksinoloon omasta valinnastaan

Omassa seurassaan viihtyvä ihminen ei päädy yksin vain siksi, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Hän voi tietoisesti varata kalenteriin ajan, jolloin mitään sosiaalista velvoitetta ei tarvitse täyttää.

Tutkimuksen mukaan yksinolon kielteiset vaikutukset vähenivät tai katosivat, kun yksinolo oli oma valinta. Tämä erottaa palauttavan oman ajan tilanteesta, jossa ihminen kokee tulleensa jätetyksi ulkopuolelle.

2. Hän tunnistaa, milloin ärsykkeitä on liikaa

Omassa seurassa viihtyminen liittyy usein kykyyn huomata oma kuormitus ennen täydellistä väsymistä. Ihminen ymmärtää, että jatkuva puhe, ilmoitukset ja muiden odotuksiin vastaaminen voivat vaatia vastapainoksi rauhaa.

Tutkimuksessa enemmän yksin vietettyä aikaa sisältäneet päivät liittyivät vähäisempään koettuun stressiin. Yhteys ei tarkoita, että yksinolo ratkaisisi kaikki kuormituksen syyt, mutta se voi antaa hermostolle hengähdystauon.

3. Hän pystyy tekemään valintoja ilman yleisöä

Kun ympärillä ei ole muiden välittömiä mielipiteitä, omat mieltymykset kuuluvat selvemmin. Ihminen voi huomata, mitä hän haluaa tehdä, syödä, kuunnella tai tavoitella ilman tarvetta sovittaa valintaa ryhmään.

Tutkimuksessa yksinoloon liittyi suurempi autonomian kokemus eli tunne siitä, että sai valita vapaammin ja olla oma itsensä.

4. Hän ei tarvitse jatkuvaa ulkoista viihdykettä

Omassa seurassa viihtyvä ihminen pystyy olemaan hetken ilman, että jokainen tyhjä kohta täytetään viesteillä, taustapuheella tai muiden seuralla. Hänellä voi olla omia kiinnostuksen kohteita, joihin hän uppoutuu rauhassa.

Tämä ei edellytä täydellistä hiljaisuutta tai meditatiivista elämäntapaa. Elokuva, kirja, ruoanlaitto tai kävely voi olla mielekästä omaa aikaa, jos toiminta tuntuu valitulta eikä pelkältä pakokeinolta.

5. Hän uskaltaa kohdata omia ajatuksiaan

Yksin ollessa muiden keskustelu ei ohjaa huomiota pois omista tunteista ja keskeneräisistä asioista. Omassa seurassaan viihtyvä ihminen sietää ainakin kohtuullisesti tätä sisäistä tilaa.

Kaikki ajatukset eivät ole miellyttäviä, eikä yksinolo aina tunnu hyvältä. Terve suhde omaan aikaan sisältää myös mahdollisuuden hakea seuraa tai apua, jos ajatukset alkavat kiertää ahdistavasti samaa rataa.

6. Hän pitää yhteyttä muihin ilman jatkuvaa läsnäoloa

Omassa seurassa viihtyminen ei sulje pois läheisiä ihmissuhteita. Ihminen voi arvostaa ystäviään ja perhettään syvästi, vaikka hän ei haluaisi olla tavoitettavissa tai seurassa joka hetki.

Useampi yksin vietetty tunti liittyi tutkimuksessa päivätasolla myös suurempaan yksinäisyyteen ja vähäisempään tyytyväisyyteen. Siksi tasapaino ja toimivat yhteydet muihin säilyvät tärkeinä.

7. Hän erottaa oman rauhan yksinäisyydestä

Yksinolo kuvaa ulkoista tilannetta, yksinäisyys kokemusta siitä, ettei kaivattua yhteyttä ole. Omassa seurassaan viihtyväkin ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, eikä tunnetta tarvitse selittää pois itsenäisyydellä.

Erottelu auttaa reagoimaan tarpeeseen oikein. Jos ihminen kaipaa yhteyttä, uusi yksin vietetty ilta ei välttämättä auta. Jos hän kaipaa lepoa muiden vaatimuksista, pakollinen sosiaalinen meno voi lisätä kuormitusta.

8. Hän ei tavoittele yhtä täydellistä tasapainoa

Tutkimuksessa ei löytynyt kaikille sopivaa oikeaa määrää yksinoloa ja sosiaalista aikaa. Tarve vaihtelee ihmisten välillä ja saman ihmisen elämäntilanteesta toiseen.

Omassa seurassaan luontevasti viihtyvä ihminen voi joustaa. Hän nauttii rauhasta silloin, kun sitä tarvitsee, ja hakeutuu yhteyteen silloin, kun yksinolo ei enää palvele hyvinvointia.

Yksin viihtymistä ei kannata nostaa paremmuuden merkiksi eikä sosiaalisuutta riippuvuudeksi muista. Molemmat voivat olla terveitä tapoja elää, kun ne vastaavat ihmisen tarpeita eivätkä perustu pelkoon tai pakkoon.

Olennaisin kysymys ei ole tuntimäärä vaan kokemus. Tuntuuko oma aika vapaaehtoiselta, palauttavalta ja omannäköiseltä vai lisääkö se ulkopuolisuutta? Vastaus kertoo yksinolon laadusta enemmän kuin kalenteri.