Kaikki tärkeä ei ole tarve – näin yksi sana voi lukita ajattelun

Tarvitsemme ruokaa, unta, turvallisuutta ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Sen sijaan täydellinen hiljaisuus, tunnin liikunta tai vuorokauden ennakkovaroitus voivat olla tärkeitä mieltymyksiä, vaikka puheessa niistä tehdään helposti ehdottomia tarpeita.

Tarvitsen täydellisen hiljaisuuden voidakseni keskittyä. Tarvitsen vuorokauden varoitusajan muutoksille. Tarvitsen tunnin liikuntaa joka päivä.

Jokainen näistä asioista voi olla ihmiselle hyvin tärkeä. Sanan tarve käyttäminen tekee niistä kuitenkin helposti ehdottomia ehtoja, joiden rinnalle ei näytä jäävän muita hyväksyttäviä vaihtoehtoja.

Psychology Today -julkaisussa johtamisvalmentajat Deborah Grayson Riegel ja Miki Feldman Simon pohtivat tarpeiden ja vahvojen mieltymysten sekoittumista. Kirjoitus perustuu heidän valmennustyössään tekemiinsä havaintoihin, ei uuteen kokeelliseen tutkimukseen.

Todelliset tarpeet ja ihanteelliset olosuhteet ovat eri asioita

Ihminen tarvitsee muun muassa ruokaa, suojaa, unta, turvallisuutta ja merkityksellisiä yhteyksiä toisiin ihmisiin. Ilman niitä terveys ja toimintakyky vaarantuvat.

Monet arjen tarpeiksi kutsutut asiat ovat olosuhteita, joissa työskentely tai palautuminen tuntuu helpoimmalta. Ne voivat parantaa suoritusta huomattavasti olematta silti ainoa mahdollinen tapa toimia.

Erottelu ei tarkoita tärkeiden asioiden vähättelyä. Itsetuntemukseen kuuluu, että ihminen tunnistaa keskittymistään, jaksamistaan ja hyvää työtä tukevat olosuhteet.

Ongelma syntyy, jos mieltymys ilmaistaan tavalla, jonka muut kuulevat ehdottomana sääntönä.

Vuorokauden varoitusaika muuttui vahingossa kielloksi

Kirjoittajat kertovat johtajasta, joka ilmoitti tarvitsevansa 24 tuntia aikaa asiakasehdotusten muutoksiin. Hän tarkoitti kertoa tiimilleen, millaisissa oloissa pystyi tekemään parasta työtään.

Kun tärkeä asiakas pyysi muutosta kahdeksan tunnin aikataululla, työntekijät joutuivat hankalaan tilanteeseen. He eivät tienneet, saivatko he välittää pyyntöä johtajalle vai oliko 24 tunnin sääntö ehdoton.

Vasta työntekijän kysyessä asiasta suoraan johtaja kertoi, että muutos tietenkin tehtäisiin. Hänen ihanteelliseksi tarkoittamansa työskentelyehto oli muuttunut muiden mielessä joustamattomaksi rajaksi.

Tarvepuhe voi sulkea myös oman ajattelun

Vaikutus ei rajoitu siihen, kuinka muut tulkitsevat viestin. Kun ihminen sanoo tarvitsevansa vuorokauden, hänen oma huomionsa voi kiinnittyä kaikkeen, mitä kuudessa tunnissa ei ehdi tehdä.

Jos täydellinen hiljaisuus määritellään keskittymisen ehdoksi, ihminen ei ehkä etsi kuulokkeita, rauhallisempaa työpistettä tai toisenlaista tapaa jakaa tehtävää.

Jos kokoukseen osallistuminen tuntuu välttämättömältä, päätökseen vaikuttamisen muut mahdollisuudet voivat jäädä huomaamatta. Asian voisi ehkä käsitellä etukäteen, toimittaa kirjallisen näkemyksen tai keskustella osallistujien kanssa jälkikäteen.

Tarpeeksi nimetty asia luo yhden hyväksyttävän reitin. Mieltymys kertoo toivotusta reitistä mutta sallii myös ongelmanratkaisun.

Myös ihmissuhteet kärsivät ehdottomuudesta

Kun jokainen toive esitetään tarpeena, puolison, ystävän tai työtoverin neuvotteluvara kapenee. Jokainen pyyntö alkaa kuulostaa asialta, josta ei saa keskustella.

Toinen osapuoli voi lopulta luopua ehdottamisesta kokonaan. Yhteistyö vaikeutuu, koska vain yhden ihmisen määrittelemä ratkaisu vaikuttaa olevan sallittu.

Tämä ei tarkoita sitä, että omat rajat pitäisi muuttaa mieltymyksiksi. Turvallisuuteen, terveyteen, ihmisarvoon ja hyväksyttävään kohteluun liittyvät rajat voivat olla aidosti ehdottomia.

Tarkoitus on tunnistaa, milloin kyse on rajasta ja milloin parhaaksi koetusta mutta neuvoteltavissa olevasta toimintatavasta.

Perustele, miksi asia on tärkeä

Ilmaisua tarvitsen 24 tuntia voi täsmentää kertomalla, että vuorokauden varoitusaika toimii parhaiten, koska se antaa aikaa kerätä tiedot ja tuottaa huolellisen lopputuloksen.

Tämän jälkeen voi jättää oven auki poikkeukselle: jos aikaa ei ole, katsotaan yhdessä, mikä on realistisesti mahdollista.

Täydellisen hiljaisuuden sijaan voi sanoa työskentelevänsä parhaiten rauhallisessa tilassa silloin, kun tehtävä vaatii syvää keskittymistä. Tunnin liikunnan voi puolestaan kuvata ihanteeksi, joka tukee omaa oloa ja toimintakykyä.

Selitys ei heikennä toiveen merkitystä. Se auttaa muita ymmärtämään tavoitteen ja osallistumaan ratkaisun löytämiseen.

Kolme kysymystä paljastaa eron

Psychology Todayn kirjoittajat ehdottavat pysähtymään aina, kun sana tarve tulee automaattisesti mieleen.

Ensimmäinen kysymys on, onko kyse todella välttämättömästä tarpeesta vai vahvasta mieltymyksestä. Toinen on, kuinka asian voisi ilmaista täsmällisemmin. Kolmas on, millaisia vaihtoehtoja voisi nähdä, jos ihanteellisen ratkaisun rinnalle jättäisi hieman tilaa.

Yhden sanan vaihtaminen ei ratkaise kaikkia työelämän tai ihmissuhteiden ristiriitoja. Se voi kuitenkin palauttaa sekä puhujalle että muille mahdollisuuden neuvotella keinoista menettämättä sitä, mikä tilanteessa on aidosti tärkeää.