6 tapaa, joilla jatkuva hyväksynnän tarve näkyy ihmisen arjessa

Hyväksynnän hakeminen voi näyttää kohteliaisuudelta, harkitsevuudelta tai halulta välttää virheitä. Ongelmalliseksi se muuttuu, jos jokainen päätös, tunne ja mahdollisuus alkaa riippua muiden myönteisestä reaktiosta. Näistä kuudesta tavasta liiallisen hyväksynnän tarpeen voi tunnistaa.

Jokainen ihminen tarvitsee välillä vahvistusta sille, että hän on ymmärtänyt tilanteen oikein. Läheisen näkökulman kysyminen voi auttaa näkemään oman toiminnan selvemmin ja estää hätiköityjä ratkaisuja.

Psych Central erottaa toisistaan tällaisen vahvistuksen hakemisen ja hyväksynnän tarpeen. Psykiatri Shana Feibelin mukaan hyväksynnän hakemisessa valta omasta tunnetilasta siirtyy helposti muille: heidän reaktionsa määrittää, saako ihminen olla tyytyväinen itseensä.

1. Päätös ei tunnu mahdolliselta ilman muiden mielipidettä

Neuvon pyytäminen on hyödyllistä, kun toinen tietää asiasta enemmän tai ratkaisu koskee yhteistä elämää. Hyväksynnän tarve näkyy kuitenkin siinä, että pienikin henkilökohtainen valinta tuntuu väärältä ilman jonkun muun vahvistusta.

Ihminen voi kysyä samaa asiaa usealta henkilöltä ja jatkaa vielä senkin jälkeen, kun hän on saanut vastauksen. Tavoitteena ei silloin ole enää tiedon kerääminen, vaan epävarmuuden poistaminen kokonaan.

2. Mieliala seuraa muiden reaktioita

Myönteinen palaute nostaa hetkeksi korkealle, mutta neutraali ilme tai eriävä mielipide voi romahduttaa tunnelman. Oma arvio tilanteesta jää nopeasti sen alle, miten muut siihen suhtautuvat.

Lähteen mukaan hyväksyntää hakeva ihminen voi tuntea itsensä iloiseksi, surulliseksi, syylliseksi tai ahdistuneeksi sen perusteella, saako hän muilta hyväksyntää. Tämä tekee olosta väistämättä ailahtelevan, koska toisten reaktioita ei voi hallita.

3. Varmistelusta tulee jatkuvaa

”Teinkö varmasti oikein?” tai ”Oletko minulle vihainen?” voi olla täysin aiheellinen kysymys. Toistuva kysyminen saman vastauksen jälkeen kertoo kuitenkin siitä, ettei rauhoittava tieto pysy mielessä pitkään.

Varmistelu helpottaa oloa hetkeksi, mutta voi samalla vahvistaa tarvetta kysyä uudelleen. Ihminen ei pääse harjoittelemaan epävarmuuden sietämistä tai luottamista omaan harkintaansa.

4. Jo tehty päätös alkaa tuntua heti väärältä

Hyväksynnän tarve ei pääty aina päätöksentekoon. Valinnan jälkeen ihminen voi tarkkailla muiden kasvoja, äänenpainoja ja viestejä löytääkseen merkin siitä, hyväksyttiinkö ratkaisu.

Jos reaktio ei ole innostunut, hän saattaa perua päätöksensä tai selitellä sitä pitkään. Näin omalle kokemukselle jää vain vähän tilaa, vaikka valinta koskisi ensisijaisesti hänen omaa elämäänsä.

5. Kiinnostava mahdollisuus jää käyttämättä

Ihminen voi haluta hakea uutta työtä, aloittaa harrastuksen tai pukeutua uudella tavalla, mutta luopua ajatuksesta jo etukäteen mahdollisen arvostelun vuoksi. Muiden kuvitteellinen reaktio saa enemmän painoa kuin oma kiinnostus.

Psych Central nostaa tämän yhdeksi hyväksynnän hakemisen merkeistä. Välttäminen suojaa hetkellisesti paheksunnalta, mutta voi kaventaa elämää pitkällä aikavälillä.

6. Pienikin arvostelu muuttuu häpeäksi

Palautteen sisältöä on vaikea arvioida, jos se tuntuu tuomiolta koko ihmisestä. Yksittäinen huomautus työstä, päätöksestä tai käytöksestä voi laukaista voimakkaan häpeän.

Silloin ihminen ei kysy vain, oliko teko onnistunut, vaan onko hänessä itsessään jotakin perustavanlaatuisesti väärää. Tämä voi johtaa puolustautumiseen, vetäytymiseen tai entistä voimakkaampaan miellyttämiseen.

Hyväksynnän tarvetta voivat artikkelissa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan vahvistaa esimerkiksi lapsuuden vähättely, kiusaaminen, kaltoinkohtelu tai emotionaalinen laiminlyönti. Käytös ei siis välttämättä ole huomionhakua, vaan opittu keino varmistaa turvallisuutta.

Tarvetta voi alkaa purkaa huomaamalla tilanteet, joissa muiden hyväksyntä tuntuu erityisen välttämättömältä. Omien onnistumisten tunnistaminen, itsemyötätunto ja vapaaehtoinen aika yksin voivat vahvistaa kykyä arvioida omaa toimintaa sisältäpäin.

Tavoitteena ei ole lakata kuuntelemasta muita. Tasapainossa ihminen voi ottaa palautteen vakavasti ja silti säilyttää oman arvonsa, vaikka vastaus ei olisi se, jota hän toivoi.