6 julmaa lausetta kertoo, ettei mies kestä olevansa väärässä – yksi niistä siirtää vastuun kokonaan kumppanille

Jokainen puolustautuu joskus huomatessaan tehneensä virheen. Jos mies kuitenkin vastaa kumppaninsa huoleen aina vähättelemällä, syyttämällä tai julistamalla itsensä suhteen pahikseksi, alkuperäinen ongelma jää jatkuvasti ratkaisematta.

Väärässä oleminen ei tunnu useimmista ihmisistä hyvältä. Virheen myöntäminen voi herättää häpeää, pettymystä ja pelkoa siitä, että toinen alkaa nähdä meidät huonossa valossa.

Turvallisessa parisuhteessa nämä tunteet eivät silti estä kokonaan vastuun ottamista. Ihminen voi puolustautua hetken mutta palata myöhemmin asiaan, kuunnella kumppaniaan ja tunnistaa oman osuutensa.

YourTangon kirjoittaja MeShanda Deason nostaa esiin kuusi lausetta, joita väärässä olemista huonosti sietävä mies saattaa sanoa henkilölle, joka rakastaa häntä eniten.

Yksittäisestä lauseesta ei voi päätellä miehen tunnekypsyyttä tai koko suhteen tilaa. Myös nainen tai muunsukupuolinen kumppani voi käyttää aivan samoja puolustautumiskeinoja.

Ratkaisevaa on toistuva toimintamalli. Saako ongelman esiin nostanut ihminen puhua kokemuksestaan, vai muuttuuko jokainen keskustelu väittelyksi siitä, onko hän liian herkkä, muistaako hän väärin tai vaatiiko hän kumppaniltaan mahdottomia?

Gottman-instituutti pitää puolustautumista yhtenä parisuhdetta vahingoittavista vuorovaikutustavoista. Puolustautuva ihminen yrittää suojata itseään koetulta hyökkäykseltä, mutta vastauksesta muodostuu helposti vastasyytös, joka viestii kumppanin huolen olevan merkityksetön.

1. ”Olet liian herkkä”

Lause siirtää huomion pois siitä, mitä sanottiin tai tehtiin. Keskustelun aiheeksi nousee sen sijaan se, oliko kumppanilla oikeutta loukkaantua.

Toisen reaktio voi joskus olla tilanteeseen nähden voimakas. Ihmisillä on erilainen historia, temperamentti ja herkkyys, ja sama kommentti voi tuntua yhdestä harmittomalta ja toisesta hyvin loukkaavalta.

Reaktion voimakkuudesta keskusteleminen ei silti ratkaise alkuperäistä asiaa. Vaikka puhuja ei olisi tarkoittanut pahaa, hänen toimintansa on voinut vaikuttaa toiseen kielteisesti.

Kun kumppanille sanotaan toistuvasti hänen olevan liian herkkä, hän voi alkaa epäillä omia tunteitaan jo ennen niiden ilmaisemista. Hän saattaa jättää asioita ottamatta puheeksi, koska pelkää näyttävänsä hankalalta tai kohtuuttomalta.

Tunteen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikki tulkinnat pitäisi hyväksyä tosiasioina. Ihminen voi sanoa: ”En tarkoittanut kommenttiani niin, mutta ymmärrän, että se satutti sinua.”

Tällaisessa vastauksessa säilyvät molemmat näkökulmat. Puhuja voi selittää tarkoituksensa ilman, että hän mitätöi kumppanin kokemuksen.

Rakentava jatkokysymys voisi olla: ”Voitko auttaa minua ymmärtämään, mikä siinä tuntui pahimmalta?”

Tavoitteena ei ole ratkaista, kumpi on oikeassa tunteen olemassaolosta. Tavoitteena on ymmärtää, mitä suhteessa tapahtui ja miten vastaava tilanne voidaan käsitellä paremmin.

2. ”Kai minä sitten olen se pahis”

Lause voi kuulostaa vastuun ottamiselta, mutta todellisuudessa se käsittelee koko ihmisen arvoa yhden teon sijasta.

Kumppani saattoi yrittää puhua rikotusta lupauksesta, loukkaavasta kommentista tai tekemättä jääneestä kotityöstä. Yhtäkkiä keskustelu ei enää koske tätä asiaa, vaan miehen väitettä siitä, että häntä pidetään kokonaan huonona ihmisenä.

Tilanne voi kääntyä niin, että loukkaantunut kumppani joutuu rauhoittelemaan häntä: ”En minä sanonut, että olet paha. Tietenkin rakastan sinua.”

Alkuperäinen huoli katoaa, ja vastuuta pyydetty ihminen päätyy saamaan lohdutusta.

Tämä reaktio voi liittyä häpeään. Häpeässä ihminen ei ajattele ainoastaan tehneensä jotakin huonosti, vaan kokee itse olevansa huono, kelvoton tai rakkauden menettämisen vaarassa.

Syyllisyys voi puolestaan kohdistua rajatumpaan tekoon: ”Toimin väärin ja haluan korjata sen.”

Tutkimuskirjallisuudessa häpeäalttius on yhdistetty puolustautumiseen, vetäytymiseen ja syyn ulkoistamiseen, kun taas tekoon kohdistuva syyllisyys voi helpottaa hyvittämistä ja käyttäytymisen muuttamista.

Häpeän kokeminen ei tee ihmisestä manipuloijaa. Reaktio voi olla aito ja erittäin voimakas.

Se ei silti tarkoita, että kumppanin pitäisi luopua omasta asiastaan ja ryhtyä aina vakuuttamaan miehen ihmisarvoa.

Rakentavampi vastaus olisi: ”En ajattele, että olet paha ihminen. Puhun nyt yhdestä teosta, joka satutti minua.”

Miehen vastuullinen vastaus voisi kuulua: ”Huomaan, että minua hävettää ja alan ajatella sinun pitävän minua huonona. Haluan silti kuulla loppuun, mitä yrität sanoa.”

3. ”Muistat sen väärin”

Kahdella ihmisellä voi aidosti olla erilainen muisto samasta tapahtumasta.

Muisti ei ole videotallenne. Ihminen kiinnittää huomiota eri yksityiskohtiin, tulkitsee tilanteen oman tunnetilansa kautta ja täydentää myöhemmin muistoon jääneitä aukkoja.

Parisuhteita koskevissa tutkimuksissa kumppanit eivät ole aina pystyneet yksimielisesti muistamaan edes melko konkreettisia yhteisiä tapahtumia. Erilainen muisto ei siis automaattisesti tarkoita valehtelua tai manipulointia.

Ongelma syntyy, jos toinen ilmoittaa oman versionsa kiistattomaksi totuudeksi eikä edes harkitse mahdollisuutta, että hän itsekin voisi muistaa puutteellisesti.

Toistuva varmuus siitä, että kumppani muistaa kaiken väärin, voi alkaa horjuttaa tämän luottamusta omiin havaintoihinsa.

Gaslightingista puhutaan silloin, kun ihmisen todellisuudentajua pyritään järjestelmällisesti horjuttamaan esimerkiksi kieltämällä tapahtumia, muuttamalla kertomuksia ja väittämällä toista sekavaksi tai epäluotettavaksi.

Jokainen muistia koskeva erimielisyys ei ole gaslightingia. Termin käyttäminen tavallisesta ristiriidasta voi peittää alleen sen, että kumpikin muistaa tilanteen vilpittömästi eri tavalla.

Rakentavampi vastaus voisi olla: ”Minun muistoni on erilainen. En kuitenkaan väitä, että sinä keksisit kokemuksesi.”

Jos yksityiskohdista ei päästä varmuuteen, keskustelussa voidaan keskittyä vaikutukseen.

Mies voi esimerkiksi sanoa: ”En muista käyttäneeni juuri noita sanoja, mutta kuulen, että keskustelusta jäi sinulle loukattu olo.”

Kaikkia menneisyyden yksityiskohtia ei tarvitse ratkaista oikeussalin tarkkuudella, jotta nykyhetkessä voidaan sopia paremmasta toimintatavasta.

4. ”Jos et olisi tehnyt noin, en olisi reagoinut näin”

Toisen ihmisen toiminta vaikuttaa tunteisiimme. Loukkaus voi herättää vihaa, välinpitämättömyys surua ja epäluotettavuus voimakasta turhautumista.

Tunteen ymmärrettävyys ei kuitenkaan tee kaikista sen jälkeen tapahtuvista teoista hyväksyttäviä.

Lause siirtää vastuun omasta reaktiosta kokonaan kumppanille. Puhuja antaa ymmärtää, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin huutaa, solvata, rikkoa tavaroita tai toimia muuten vahingollisesti.

Terveempi ajatus erottaa toisistaan laukaisijan ja vastuun: ”Se, mitä teit, sai minut hyvin vihaiseksi. Olen silti vastuussa siitä, että huusin sinulle.”

Kumppanin toiminta voidaan käsitellä erikseen. Vastuun ottaminen omasta reaktiosta ei tarkoita, että toisen teko olisi ollut hyväksyttävä.

Jos molemmat ovat käyttäytyneet huonosti, molemmat voivat ottaa vastuuta omasta osuudestaan ilman kilpailua siitä, kumpi aloitti.

Erityisen vakavasti lauseeseen kannattaa suhtautua, jos sillä perustellaan uhkailua tai väkivaltaa.

Stressi, mustasukkaisuus, alkoholi tai kumppanin loukkaava käytös eivät oikeuta väkivaltaan. Vastuu väkivaltaisesta teosta kuuluu aina sen tekijälle.

Vastuun kääntäminen voi joissakin tilanteissa muistuttaa DARVO-mallia. Lyhenne muodostuu englannin sanoista deny, attack, reverse victim and offender: väärinteko kielletään, asian esiin nostanutta vastaan hyökätään ja lopulta tekijä esittää itsensä tilanteen todellisena uhrina.

DARVOa ei pidä päätellä yhden lauseen perusteella. Tutkimuksissa tällaisen puolustusmallin on kuitenkin havaittu voivan lisätä väärinteon kohteeksi joutuneen itsesyytöstä ja siirtää ulkopuolisten sympatiaa vastuuta välttelevälle osapuolelle.

5. ”Voitaisiinko jo unohtaa koko asia?”

Kaikkia riitoja ei ole hyödyllistä jatkaa loputtomasti. Kun keho on voimakkaassa stressitilassa, kuunteleminen, ongelmanratkaisu ja sanojen harkitseminen vaikeutuvat.

Keskustelutauko voi olla erittäin terve ratkaisu.

Ongelma ei ole tauon pyytäminen vaan se, ettei asiaan palata koskaan.

Jos toinen yrittää ottaa saman huolen puheeksi yhä uudelleen ja saa aina vastaukseksi pyynnön unohtaa sen, ratkaisemattomat asiat alkavat kasautua.

Kumppani voi vähitellen oppia, ettei hänen kokemuksilleen löydy suhteessa tilaa. Hän lakkaa ehkä puhumasta ongelmista, ei siksi että ne olisivat poistuneet, vaan koska keskustelu tuntuu hyödyttömältä.

Gottman-instituutti käyttää keskustelusta vetäytymisestä käsitettä stonewalling. Siinä ihminen sulkeutuu, lopettaa vastaamisen, kääntyy pois tai näyttää keskittyvän kaikkeen muuhun välttääkseen vuorovaikutuksen.

Vetäytyminen ei aina ole tietoista vallankäyttöä. Ihminen voi olla fysiologisesti niin kuormittunut, ettei hän kykene sillä hetkellä rakentavaan keskusteluun.

Terve tauko sisältää lupauksen palata asiaan: ”Olen liian kiihtynyt jatkamaan nyt. Voimmeko pitää puolen tunnin tauon ja puhua sitten uudelleen?”

Tauon aikana tarkoituksena on rauhoittua, ei valmistella uusia syytöksiä tai rangaista kumppania hiljaisuudella.

Myös keskustelulle voidaan sopia rajat. Kaikkea ei tarvitse vatvoa tuntikausia, jos molemmat ovat tulleet kuulluiksi ja käytännön ratkaisu on jo sovittu.

6. ”Mikään, mitä teen, ei koskaan riitä sinulle”

Lause muuttaa yhden konkreettisen huolen koko suhdetta koskevaksi tuomioksi.

Kumppani saattoi pyytää, että sovitusta ajasta pidetään kiinni tai kotitöitä jaetaan tasaisemmin. Puolustautuva vastaus väittää hänen vaativan täydellisyyttä ja olevan tyytymätön kaikkeen.

Sanat mikään ja koskaan ovat mustavalkoisia yleistyksiä. Ne tekevät keskustelusta lähes mahdottoman, koska alkuperäisen asian sijasta kumppani joutuu todistamaan arvostavansa miestä riittävästi.

Lauseen takana voi olla aito kokemus siitä, ettei omia ponnistuksia huomata. Parisuhteessa voi todella esiintyä jatkuvaa kritiikkiä, jossa toinen saa harvoin kiitosta mutta kuulee jokaisesta virheestään.

Siksi väitettä ei pidä automaattisesti sivuuttaa manipulointina.

Kaksi asiaa voidaan jälleen erottaa toisistaan. Ensin käsitellään konkreettinen ongelma, ja sen jälkeen voidaan keskustella siitä, kokeeko toinen saavansa suhteessa riittävästi arvostusta.

Rakentavampi vastaus voisi olla: ”Tämä palaute tuntuu minusta raskaalta, koska pelkään, ettet huomaa niitä asioita, joita teen. Haluan silti puhua tästä yksittäisestä tilanteesta.”

Kumppani voi vastata: ”Arvostan monia asioita, joita teet. Se ei kuitenkaan poista sitä, että tämä sovittu asia jäi jälleen tekemättä.”

Gottman-instituutin mukaan puolustautuminen yleensä kärjistää konfliktia, koska se välittää vastasyytöksen. Sen vastalääke on vastuun ottaminen edes omasta pienestä osuudesta.

Puolustautuminen ei tarkoita automaattisesti pahantahtoisuutta

Puolustautuminen on tavallinen inhimillinen reaktio koettuun arvosteluun.

Ihminen voi kuulla melko rauhallisenkin huomautuksen viestinä siitä, ettei hän kelpaa tai että hän on epäonnistunut kumppanina.

Reaktioon voivat vaikuttaa aikaisemmat kokemukset, kuten hyvin arvosteleva kasvuympäristö, kiusaaminen tai suhde, jossa virheitä käytettiin jatkuvasti ihmistä vastaan.

Tausta voi selittää voimakasta suojaavaa reaktiota, mutta se ei tee kumppanin vähättelystä hyväksyttävää.

Ratkaisevaa on, pystyykö ihminen myöhemmin tunnistamaan toimintatapansa ja harjoittelemaan toisenlaista vastausta.

Puolustautumisen vastakohta ei ole kaiken syyn ottaminen omille harteille. Ihmisen ei tarvitse hyväksyä väärää syytöstä, loukkaavaa arvostelua tai kumppanin kohtuutonta vaatimusta.

Terve itsepuolustus keskittyy asiaan: ”En ole samaa mieltä kuvauksestasi, mutta haluan ymmärtää, miksi koit tilanteen noin.”

Haitallinen puolustautuminen hyökkää takaisin, vähättelee tunnetta tai tekee puhujasta automaattisesti tilanteen ainoan uhrin.

Kaikki palaute ei ole automaattisesti rakentavaa

YourTangon lista keskittyy mieheen, joka ei kykene myöntämään virhettään. Parisuhteen ristiriidassa on silti tärkeää tarkastella myös sitä, miten asia otetaan puheeksi.

Jos palaute esitetään huutamalla, nimittelemällä tai väittämällä kumppania aina itsekkääksi, puolustautuminen on ymmärrettävä reaktio, vaikka se ei välttämättä auta keskustelua.

Gottman-instituutti erottaa toisistaan valituksen ja kritiikin.

Valitus kohdistuu tiettyyn tapahtumaan: ”Sovimme, että ilmoitat myöhästymisestä, mutta et ilmoittanut.”

Kritiikki kohdistuu ihmisen luonteeseen: ”Olet niin itsekäs, ettet ajattele koskaan ketään muuta.”

Rakentava aloitus kertoo havainnon, tunteen ja tarpeen ilman tarpeetonta luonnetuomiota.

Esimerkiksi: ”Kun et vastannut viestiini, huolestuin ja tunsin itseni sivuutetuksi. Voisitko seuraavalla kerralla ilmoittaa, jos et ehdi vastata?”

Selkeä ilmaisu ei takaa, ettei toinen puolustaudu. Se kuitenkin vähentää tarvetta arvailla, mitä hänen pitäisi muuttaa.

Vastuun ottaminen kuulostaa erilaiselta

Aito vastuunotto ei vaadi pitkää itsensä tuomitsemista.

Usein riittää, että ihminen tunnistaa tapahtuneen, osoittaa ymmärtävänsä sen vaikutuksen ja kertoo, mitä tekee seuraavaksi toisin.

Vastuullinen vastaus voi kuulostaa tältä:

”Keskeytin sinut enkä kuunnellut loppuun. Ymmärrän, että se sai sinut kokemaan, ettei mielipiteelläsi ole merkitystä.”

”Olin vihainen, mutta se ei oikeuttanut loukkaavaa kommenttiani.”

”Muistan tilanteen eri tavalla, mutta en halua mitätöidä kokemustasi.”

”Tarvitsen tauon. Palaan asiaan puolen tunnin kuluttua.”

”Olet oikeassa siinä, että lupasin hoitaa tämän. Unohdin sen.”

Anteeksipyyntö menettää merkityksensä, jos käyttäytyminen ei koskaan muutu. Luottamus palautuu tavallisesti pienillä, toistuvilla teoilla eikä täydellisesti muotoillulla yhdellä keskustelulla.

Näin puolustautuvaan lauseeseen voi vastata

Kaikkiin syytöksiin ei tarvitse vastata pitkällä selityksellä.

Keskustelun voi palauttaa alkuperäiseen asiaan rauhallisesti: ”En sano, että olet paha ihminen. Puhun tästä yhdestä tapahtumasta.”

Toinen hyödyllinen vastaus on: ”Voimme puhua myös minun toiminnastani, mutta käsitellään ensin loppuun se, mitä juuri otin esiin.”

Jos mies vähättelee tunnetta, kumppani voi sanoa: ”Sinun ei tarvitse kokea tätä samalla tavalla. Tarvitsen silti, ettet pilkkaa tai kiellä kokemustani.”

Muistia koskevassa ristiriidassa voidaan välttää loputon väittely: ”Emme ehkä pääse yksimielisyyteen jokaisesta sanasta. Voimmeko sopia, miten toimimme vastaavassa tilanteessa jatkossa?”

Jos keskustelu muuttuu loukkaavaksi, sen saa keskeyttää: ”En jatka tätä, jos minua nimitellään. Voimme palata asiaan, kun pystymme puhumaan kunnioittavasti.”

Rajan tarkoituksena ei ole voittaa riitaa vaan suojata keskustelun turvallisuutta.

Toistuva vähättely voi muuttua henkiseksi väkivallaksi

Kaikki puolustautuminen, tunteiden vähättely tai huonosti käyty riita ei ole henkistä väkivaltaa.

Henkinen väkivalta on yleensä toistuvaa toimintaa, jossa toista alistetaan, pelotellaan, eristetään, kontrolloidaan tai hänen arvoaan murennetaan.

Nollalinjan mukaan tavallisessa erimielisyydessä molemmat voivat ilmaista näkemyksensä tasavertaisesti ilman pelkoa.

Huolestuttava merkki on se, että toinen joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan tai muuttamaan käytöstään välttääkseen raivon, rangaistuksen, pilkan tai hiljaisen kohtelun.

Jos mies toistuvasti kiistää tapahtumat, väittää kumppania sekavaksi, syyttää tätä omista loukkaavista teoistaan tai käyttää uhkailua keskustelun lopettamiseen, kyse voi olla tavallista riitelyä vakavammasta kuviosta.

Käytöksen kohteeksi joutuneen ei tarvitse diagnosoida toista tai todistaa tämän motiiveja voidakseen asettaa rajan ja hakea tukea.

Nollalinja palvelee lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita sukupuolesta riippumatta maksutta numerossa 116 016 ympäri vuorokauden. Myös läheiset voivat ottaa yhteyttä. Välittömässä vaarassa soitetaan hätänumeroon 112.

Hyvä suhde kestää sen, että kumpikin on joskus väärässä

Virheen myöntäminen ei tee ihmisestä heikkoa tai arvotonta.

Päinvastoin kyky sanoa ”olin väärässä” voi lisätä luottamusta. Se kertoo, ettei kumppanin tarvitse taistella saadakseen kokemuksensa tunnustetuksi.

Turvallisessa suhteessa kumpikin voi erehtyä ilman, että virheestä tehdään todiste koko ihmisen huonoudesta.

Myös anteeksiantaminen helpottuu, kun vastuuta pyytävän ei tarvitse ensin lohduttaa, vakuutella tai luopua omasta kokemuksestaan.

YourTangon kuutta lausetta yhdistää yritys paeta epämiellyttävää tunnetta. Puhuja välttelee häpeää siirtämällä huomion kumppanin herkkyyteen, muistiin tai vaatimuksiin.

Hetkellisesti puolustus voi suojata hänen ylpeyttään. Pidemmän päälle hinta on kuitenkin suuri: kumppani lakkaa uskomasta, että vaikeista asioista voidaan puhua turvallisesti.

Kypsä vastuu ei vaadi täydellisyyttä. Se vaatii halua pysähtyä, kuulla toista ja hyväksyä, että rakastettavanakin ihmisenä voi toimia joskus väärin.