Hyvä kuuntelija ei vain nyökkäile – yksi ominaisuus ratkaisee enemmän kuin opitut eleet

Puhumista, esiintymistä ja vakuuttamista harjoitellaan koulusta työelämään, mutta kuuntelemiseen käytetään huomattavasti vähemmän aikaa. Psykologi Christopher Willardin mukaan opetellut eleet eivät vielä tee ihmisestä hyvää kuuntelijaa, jos todellinen kiinnostus puuttuu.

Katsekontakti, nyökkäily ja puhujan sanojen toistaminen kuuluvat moniin aktiivisen kuuntelemisen ohjeisiin. Ne voivat auttaa, mutta samoja eleitä voi myös esittää samalla, kun ajatukset ovat kokonaan muualla.

Psykologi Christopher Willard kirjoittaa Psychology Todayssa, että ihmiset käyttävät vuosia puhumisen opetteluun mutta harvoin varsinaisen kuuntelemisen harjoitteluun. Ero näkyy ihmissuhteissa, työpaikoilla, neuvotteluissa ja julkisessa keskustelussa.

Hyvältä näyttävä kuuntelu ei vielä takaa, että toinen kokee tulleensa kuulluksi. Puhuja huomaa herkästi liian aikaisen nyökkäyksen, puhelimeen harhailevan katseen tai mekaanisen yhteenvedon.

Huono kuuntelu muuttaa myös puhujan viestiä

Kun kuulija ei ole kunnolla läsnä, puhuja saattaa nopeuttaa kertomustaan, jättää yksityiskohtia pois tai lopettaa ennen varsinaista asiaa. Keskustelusta katoaa juuri se kohta, jonka kertominen olisi vaatinut eniten luottamusta.

Tämä tarkoittaa, ettei viestin heikkous aina johdu puhujan ilmaisutaidosta. Kuuntelija osallistuu siihen, kuinka selkeäksi, rehelliseksi ja syväksi kertomus voi muodostua.

Willard kuvaa pariterapiasta tilannetta, jossa toinen osapuoli tekee ulkoisesti kaiken oikein: kääntyy puhujaa kohti, hymyilee ja toistaa kuulemansa. Toinen tunnistaa silti, ettei taustalla ole todellista halua ymmärtää.

Aito uteliaisuus on tekniikkaa tärkeämpää

Ratkaiseva ero on uteliaisuudessa. Hyvä kuuntelija ei vain odota omaa vastausvuoroaan, vaan haluaa selvittää jotakin, mitä ei vielä tiedä.

Tämä näkyy tarkentavissa kysymyksissä, jotka nousevat juuri toisen kertomuksesta. Valmis kysymyslista voi tukea keskustelua, mutta se ei korvaa huomion suuntaamista tiettyyn ihmiseen ja hänen sanoihinsa.

Uteliaisuus ei myöskään tarkoita kuulustelua. Puhujalle jätetään mahdollisuus päättää, kuinka paljon hän haluaa kertoa, eikä jokaista hiljaisuutta täytetä uudella kysymyksellä.

Kuuntele ymmärtääksesi, älä vain vastataksesi

Willard käyttää ajatusta kuuntelemisesta säätelyn tukena. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi, hänen kiihtymyksensä voi laskea ja ajatusten jäsentäminen helpottua.

Kyse ei ole toisen tunteiden hallitsemisesta tai manipuloinnista. Rauhallisesti läsnä oleva kuuntelija voi luoda vuorovaikutukseen turvallisemmat olosuhteet, joissa puhuja pystyy itse ajattelemaan selvemmin.

Vaikutus on tärkeä riidassa, palautekeskustelussa ja neuvottelussa. Jos vastapuoli käyttää kaiken energiansa puolustautumiseen, uusien vaihtoehtojen tarkastelulle jää vähän tilaa.

5 käytännöllistä tapaa kuunnella paremmin

1. Poista näkyvä häiriö, kuten puhelin, silloin kun keskustelu on tärkeä.
2. Kysy jotakin, jonka vastausta et jo oleta tietäväsi.
3. Anna puhujan lopettaa ennen oman ratkaisusi tai kokemuksesi tarjoamista.
4. Tiivistä kuulemasi kysyvään muotoon, jotta toinen voi korjata tulkintasi.
5. Huomaa tunne ja merkitys sanojen takana ilman kiirettä nimetä niitä toisen puolesta.

Yhteenveto toimii parhaiten tarkistuksena: ymmärsinkö oikein, että... Mekaaninen toisto voi tuntua tyhjältä, mutta epävarmuuden salliva muoto antaa puhujalle mahdollisuuden täsmentää.

Katsekontakti ei ole kuuntelemisen mittari

Psychology Today arvostelee kuuntelemisen muuttamista ulkoiseksi suoritukseksi. Katsekontaktia, kehon asentoa ja ilmeitä ei myöskään pidä käyttää yksin huomion mittareina, sillä kulttuuriset tavat ja neurokirjon piirteet vaikuttavat niihin.

Joku voi kuunnella keskittyneesti katsoessaan sivuun, kun taas toinen kykenee näyttämään täydellisen tarkkaavaiselta ajattelematta kuulemaansa lainkaan. Luotettavampi merkki on se, miten kuulija reagoi viestin sisältöön.

Hyvä kuuntelu ei vaadi kiinnostusta jokaiseen aiheeseen valmiiksi. Uteliaisuus voidaan suunnata itse ihmiseen: miksi tämä asia on hänelle tärkeä ja mitä hän yrittää saada toisen ymmärtämään?

Kuuntelemisen arvo näkyy lopulta siinä, mitä keskustelussa tulee mahdolliseksi. Kun toisen ei tarvitse todistella oikeuttaan puhua, hän voi käyttää energiansa olennaisen asian sanoittamiseen.