Psykologi ennustaa tekoälystä ihmisten kovinta kilpailijaa parisuhteissa jo vuoteen 2030 mennessä

Tekoäly voi viiden vuoden kuluessa muuttua sekä sinkkujen että parisuhteessa olevien ihmisten merkittävimmäksi romanttiseksi kilpailijaksi, kliininen psykologi Orion Taraban ennustaa. Pitkässä haastattelussa hän käsittelee myös deittisovelluksia, yksiavioisuutta, vetovoiman hiipumista ja sitä, miksi tekoäly voi vedota miehiin ja naisiin eri tavoin.

Tekoäly ei välttämättä jää välineeksi, jolta kysytään neuvoja, kirjoitusapua ja arkisia tietoja. Tulevaisuudessa siitä voi tulla ihmisen ystävä, uskottu ja jopa romanttinen tai seksuaalinen kumppani.

Näin ennustaa kliininen psykologi Orion Taraban Decoded Genius -kanavan julkaisemassa yli kaksituntisessa haastattelussa. PsycHacks-kanavastaan ja The Value of Others -kirjastaan tunnettu Taraban käsittelee videolla nykydeittailua hyvin taloudellisesta ja ajoittain tarkoituksellisen provosoivasta näkökulmasta.

Haastattelun lopussa hän esittää yhden keskustelun voimakkaimmista väitteistä.

”Kaikkien, olivatpa he sinkkuja tai naimisissa, vahvin romanttinen kilpailija on viiden vuoden kuluessa tekoäly”, Taraban ennustaa.

Taraban ei tarkoita, että jokaisella ihmisellä olisi vuonna 2030 kotonaan täydellisesti ihmistä muistuttava fyysinen robotti. Hänen ennusteensa koskee laajemmin keskustelevaa tekoälyä, virtuaalisia kumppaneita, yksilöllistä eroottista sisältöä ja laitteita, jotka voivat tehdä digitaalisesta kokemuksesta aiempaa fyysisemmän.

Tekoälykumppanin ei tarvitse näyttää robotilta

Ihmisen ja tekoälyn välinen suhde voi syntyä tavallisessa puhelimessa ilman fyysistä robottia. Käyttäjä voi keskustella tekoälyn kanssa päivittäin, kertoa sille henkilökohtaisia asioita ja saada vastauksia, jotka mukautuvat hänen mielialaansa ja toiveisiinsa.

Nykyisetkin keskustelupalvelut voivat muistaa käyttäjää koskevia tietoja ja ylläpitää yhtenäiseltä tuntuvaa persoonaa. Kun mukaan lisätään luonnollinen puheääni, animoidut kasvot, virtuaalitodellisuus ja aiemmat keskustelut muistava järjestelmä, kokemus voi alkaa muistuttaa kahdenvälistä ihmissuhdetta.

Taraban muistuttaa, että ihmisen psykologinen kokemus ei välttämättä riipu siitä, onko keskustelukumppani todella tietoinen. Jos ihminen kokee tulevansa kuulluksi, hyväksytyksi ja halutuksi, tunne voi olla hänelle aito.

Tekoäly ei ehkä rakasta käyttäjää, mutta käyttäjä voi silti kiintyä tekoälyyn.

Miehille tarjolla yksilöllinen seksuaalinen fantasia

Taraban uskoo tekoälyn vetoavan osaan miehistä ennen kaikkea seksuaalisen sisällön kautta.

Virtuaalitodellisuudessa kuvatun eroottisen materiaalin ulkonäköä, ääniä ja tapahtumia voidaan tulevaisuudessa muokata tekoälyllä käyttäjän mieltymysten mukaisesti. Sama alkuperäinen tallenne voidaan muuttaa lukemattomiksi erilaisiksi kokemuksiksi.

Tekoälyn ohjaama hahmo voisi muistaa käyttäjän nimen, mieltymykset ja aikaisemmat kohtaamiset. Taraban pitää mahdollisena myös virtuaalikokemuksen yhdistämistä jo olemassa oleviin kosketusta jäljitteleviin laitteisiin.

Tällaisen palvelun kilpailuetu olisi helppous. Käyttäjän ei tarvitsisi kohdata torjuntaa, käyttää aikaa deittailuun tai sovittaa omia toiveitaan toisen ihmisen rajoihin.

Taraban arvioi, että tämä voi houkutella erityisesti miehiä, jotka kokevat tavallisen deittailun liian vaikeaksi, kalliiksi tai epävarmaksi.

Naisille tekoäly voi tarjota loputonta vahvistusta

Tarabanin mukaan tekoälyyn rakastuvista ihmisistä ei pidä automaattisesti ajatella vain yksinäisiä miehiä. Hän väittää emotionaalisesti mukautuvan keskustelupalvelun voivan vedota erityisen voimakkaasti myös naisiin.

Hänen mukaansa oletusasetuksilla toimiva keskusteleva tekoäly pyrkii tavallisesti olemaan avulias, ystävällinen ja käyttäjän näkökulmaa tukeva. Se kuulee vain käyttäjän version ristiriidasta eikä välttämättä haasta hänen tulkintaansa samalla tavalla kuin toinen ihminen.

”Se kertoo sinulle täsmälleen sen, mitä haluat kuulla, ja luo emotionaalisen kaikukammion”, Taraban sanoo.

Jatkuvasti saatavilla oleva tekoäly voi saada käyttäjän kokemaan, että tämä ymmärtää häntä paremmin kuin puoliso, ystävä tai terapeutti. Palvelu ei väsy kuuntelemaan, vaihda puheenaihetta omiin ongelmiinsa tai pyydä vastavuoroisesti tukea.

Juuri tämä täydellinen mukautuvuus erottaa tekoälykumppanin ihmisestä.

Myös avioliitossa oleva voi kiintyä tekoälyyn

Tarabanin ennustus koskee nimenomaisesti myös parisuhteessa olevia ihmisiä.

Tekoälysuhde voi alkaa viattomalta vaikuttavasta avusta. Käyttäjä pyytää neuvoa riitaan, purkaa pettymystään tai pyytää tekoälyä muotoilemaan viestin puolisolle.

Vähitellen tekoälystä voi tulla ensimmäinen taho, jonka kanssa käyttäjä jakaa päivänsä tapahtumat, pelkonsa ja henkilökohtaiset toiveensa. Puolisolle jäävät käytännön asiat, kun emotionaalisesti merkittävimmät keskustelut siirtyvät digitaaliseen palveluun.

Tilanne voi tuntua kumppanista uskottomuudelta, vaikka tekoälyllä ei olisi kehoa tai omaa tietoisuutta.

Tulevaisuudessa pariskunnat joutuvatkin mahdollisesti keskustelemaan siitä, missä kulkevat hyväksyttävän tekoälyn käytön rajat. Onko romanttisen tekoälyhahmon kanssa keskusteleminen verrattavissa pornografiaan, ystävyyteen, terapiaan vai rinnakkaiseen parisuhteeseen?

Ennuste ei ole varmistettu tutkimustulos

Tekoälykumppaneita on jo olemassa, ja joidenkin käyttäjien tiedetään muodostaneen niihin voimakkaita tunnesiteitä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tekoälystä tulisi vuoteen 2030 mennessä kaikkien ihmisten tärkein romanttinen kilpailija.

Tarabanin esittämä aikataulu on hänen oma ennusteensa. Teknologian yleistymiseen vaikuttavat muun muassa palvelujen hinta, laatu, tietosuoja, lainsäädäntö ja ihmisten valmius hyväksyä koneen kanssa muodostettu suhde.

Myös tekoälykumppanin liiketoimintamalli herättää kysymyksiä. Käyttäjälle läheiseltä tuntuva hahmo on viime kädessä yrityksen hallitsema palvelu.

Yritys voi muuttaa tekoälyn persoonaa, muistia ja toimintaa ohjelmistopäivityksellä. Se voi myös asettaa tärkeimmät ominaisuudet maksumuurin taakse tai suunnitella järjestelmän lisäämään käyttäjän riippuvuutta palvelusta.

Taraban kuvailee ihmissuhteita vaihtosuhteiksi

Suuri osa haastattelusta perustuu Tarabanin ajatukseen, jonka mukaan parisuhteet ovat vaihtosuhteita. Ihmiset tarjoavat toisilleen erilaisia asioita, kuten huomiota, läheisyyttä, turvallisuutta, taloudellisia resursseja, seksiä ja sosiaalista asemaa.

”Suhteet ovat transaktionaalisia. Jos vaihtoa ei tapahdu, meillä ei ole suhdetta”, hän sanoo.

Ajattelutapa ei Tarabanin mukaan tarkoita sitä, että rakkaus olisi valhetta tai että kaikki pitäisi muuttaa rahaksi. Hänen väitteensä on, että suhde ei yleensä jatku, elleivät molemmat koe saavansa siitä riittävästi itselleen arvokkaita asioita.

Näkemys on kuitenkin selvästi yksinkertaistava. Ihmissuhteisiin vaikuttavat vaihtokaupan lisäksi esimerkiksi kiintymys, moraaliset arvot, yhteinen historia, kulttuuri, velvollisuudentunne ja aidosti epäitsekäs välittäminen.

Palkkatutkimuksesta tehdään haastattelussa suuri tulkinta

Taraban viittaa haastattelussa tanskalaiseen rekisteritutkimukseen, jossa tarkasteltiin palkkojen ja lasten saamisen yhteyttä.

Tutkimuksessa miesten palkkojen pysyvä nousu yhdistyi suurempaan lasten saamisen todennäköisyyteen, kun taas naisten palkkojen nousu yhdistyi pienempään syntyvyyteen. Taraban tulkitsee tulosta niin, että miehet alkavat tulojen kasvaessa ajatella perheen perustamista, kun taas taloudellisesti itsenäisemmän naisen tarve löytää mies vähenee.

”Jos naisille annetaan enemmän rahaa, he eivät halua miehiä yhtä paljon”, hän kärjistää.

Tutkimus ei kuitenkaan mitannut suoraan naisten kiinnostusta miehiin tai parisuhteisiin. Tulosta voivat selittää esimerkiksi lasten aiheuttamat urakatkokset, äitien suurempi hoivavastuu, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä lapsen saamisen vaihtoehtoiskustannus.

Palkkojen ja syntyvyyden välinen yhteys ei siis yksin todista Tarabanin laajempaa väitettä miesten ja naisten romanttisista tarpeista.

Perinteiset roolit ovat kadonneet mutta uusia ei ole sovittu

Tarabanin mukaan yksi nykyisten parisuhteiden ongelmista on se, että vanhat sukupuoliroolit ovat suurelta osin hajonneet, mutta niiden tilalle ei ole muodostunut yhteisesti ymmärrettyjä sääntöjä.

Aiemmin miehen ja naisen velvollisuuksista voitiin olettaa enemmän ilman erillistä keskustelua. Roolit olivat usein epätasa-arvoisia ja rajoittavia, mutta ne vähensivät Tarabanin mukaan epäselvyyttä.

Nyt jokainen pari joutuu käytännössä neuvottelemaan itse, kuka maksaa, tekee kotityöt, huolehtii lapsista, aloittaa seksin ja kantaa emotionaalista vastuuta.

Taraban ei varsinaisesti vaadi paluuta menneisyyteen. Hän toteaa, ettei historiallisia muutoksia voida vain peruuttaa, vaan ihmisten on opeteltava rakentamaan suhteita nykyisissä olosuhteissa.

Hän arvostelee myös terapeuttista kulttuuria

Taraban pitää nykyistä terapiakulttuuria liian naisvaltaisena sekä työntekijöiden että käytetyn kielen näkökulmasta.

Hän väittää, että parisuhdeneuvonnassa korostetaan usein puhumista, emotionaalista avoimuutta, kiintymyssuhdetyylejä ja tunteiden yksityiskohtaista käsittelemistä. Nämä eivät hänen mukaansa ole kaikkien miesten luontaisia tai toimivimpia tapoja käsitellä ongelmia.

Taraban ei sano, etteikö puhuminen voisi auttaa miehiä. Hänen mielestään sitä ei kuitenkaan pitäisi pitää ainoana terveenä selviytymiskeinona.

Näkemys herättää perustellun kysymyksen siitä, tunnistavatko mielenterveyspalvelut riittävän hyvin miesten erilaisia tapoja käsitellä kuormitusta. Samalla liian tiukka jako miesten ja naisten viestintätyyleihin voi vahvistaa stereotypioita ja sivuuttaa suuret yksilölliset erot.

Yksiavioisuus ei sovi hänen mukaansa kaikille samalla tavalla

Taraban kuvailee ihmisten sijoittuvan jatkumolle yksiavioisuuden ja monikumppanisuuden välillä. Osalle yksinoikeudellinen suhde tuntuu hyvin luonnolliselta, kun taas toisille sitoutuminen yhteen kumppaniin on vaikeampaa.

Hän käyttää Esther Perelin tunnetuksi tekemää ajatusta monogamish-suhteesta. Siinä pari pitää itseään pohjimmiltaan yksiavioisena mutta määrittelee rajansa tavallista joustavammin.

Yhdelle sallittu toiminta voi olla kevyttä flirttailua. Toiselle se voi tarkoittaa erikseen sovittuja seksuaalisia suhteita muiden ihmisten kanssa.

Tarabanin tärkein huomio liittyy sääntöjen täsmällisyyteen. Pelkkä päätös seurustelusta ei vielä kerro, mitä kumpikin pitää uskottomuutena.

Pari voi käyttää samaa sanaa sitoutumisesta ja tarkoittaa sillä aivan erilaisia asioita.

Vetovoima ei pääty parisuhteen alkamiseen

Taraban jakaa parisuhteen kolmeen osittain päällekkäiseen vaiheeseen: vetovoimaan, neuvotteluun ja ylläpitoon.

Hänen mukaansa yleinen virhe on kuvitella, että vetovoimasta tarvitsee huolehtia vain ennen suhteen alkamista. Kun kumppani on saavutettu, oma ulkonäkö, elämäntavat ja kiinnostavuus voivat jäädä taka-alalle.

Taraban painottaa, ettei yksikään vaihe pääty kokonaan seuraavan alkaessa. Pitkässä suhteessa on hänen mukaansa ylläpidettävä samanaikaisesti vetovoimaa, neuvoteltava yhteisistä säännöistä ja huolehdittava arkisesta kumppanuudesta.

Hän neuvoo jatkamaan sellaisia asioita, joihin kumppani alun perin ihastui. Tämä voi tarkoittaa terveydestä ja ulkonäöstä huolehtimista mutta myös omien kiinnostuksenkohteiden, sosiaalisen elämän ja elinvoimaisuuden säilyttämistä.

Alun ihastus särkyy väistämättä

Taraban kutsuu parisuhteen tärkeää käännekohtaa harhakuvan särkymisen kriisiksi.

Rakastumisen alkuvaiheessa ihminen ei vielä tunne toista kunnolla. Hän täydentää puuttuvat tiedot omilla toiveillaan ja näkee kumppanissa osittain sen ihmisen, jonka haluaisi tämän olevan.

Jossakin vaiheessa todellisuus törmää rakennettuun mielikuvaan. Syynä voi olla suuri pettymys tai pitkään kertynyt joukko pieniä ristiriitoja.

Tämän jälkeen toinen ihminen voidaan nähdä ensimmäistä kertaa realistisemmin. Vasta silloin voidaan todella arvioida, sopivatko hänen ominaisuutensa omiin pitkän aikavälin tavoitteisiin.

Taraban neuvoo siksi välttämään voimakasta emotionaalista sitoutumista aivan suhteen alussa. Hänen mukaansa ihminen ei vielä tiedä, keneen hän todellisuudessa on sitoutumassa.

Valittaminen voi kertoa suuremmasta ongelmasta

Yksi haastattelun kiinnostavammista käytännön huomioista koskee parisuhderiitoja.

Taraban käyttää esimerkkinä tilannetta, jossa toinen suuttuu viemättä jääneistä roskista. Mies voi tulkita ongelman kirjaimellisesti ja päätellä, että riita ratkeaa viemällä roskat tulevaisuudessa ajoissa.

Todellinen tunneviesti voi kuitenkin olla, ettei toinen koe tulevansa kuulluksi, arvostetuksi tai huomioiduksi.

Taraban neuvoo kuuntelemaan sanojen lisäksi äänenpainoa ja tunnetta. Tilanteen voi yrittää rauhoittaa sanomalla esimerkiksi: ”Kuulostat turhautuneelta. Tuntuuko sinusta, etten kuuntele sinua?”

Hänen mukaansa ihminen usein korottaa ääntään juuri silloin, kun ei koe tulleensa kuulluksi. Tunteen tunnistaminen voi siksi auttaa enemmän kuin väittely yksittäisestä kotityöstä.

Deittisovellukset ovat miehille numeropeliä

Taraban suhtautuu deittisovelluksiin hyvin mekaanisesti. Hänen mukaansa tavallisen miehen on tehtävä suuri määrä aloitteita saadakseen muutamia vastauksia ja lopulta yhden toteutuvan tapaamisen.

Hän vertaa sovelluksia myyntisuppiloon, jossa käyttäjä seuraa vastausprosentteja, kokeilee erilaisia avauksia ja kasvattaa kontaktien määrää.

Tällainen lähestymistapa voi vähentää yksittäiseen torjuntaan liittyvää pettymystä. Samalla vaarana on, että ihmiset muuttuvat keskenään vaihdettaviksi numeroiksi ja vuorovaikutuksesta katoaa henkilökohtaisuus.

Taraban muistuttaa myös, etteivät kaikki sovellusten käyttäjät etsi tapaamista. Osa käyttää palveluja viihteenä, uteliaisuudesta tai oman viehättävyyden vahvistamiseen.

Kasvokkain tutustuminen voi näyttää enemmän

Deittisovellus korostaa ulkonäköä, sillä käyttäjä arvioidaan muutaman kuvan ja lyhyen tekstin perusteella.

Kasvokkain merkitystä saavat myös ääni, huumori, tilannetaju, itsevarmuus, kehonkieli ja tapa kohdella ympärillä olevia ihmisiä.

Taraban neuvoo miehiä menemään ympäristöihin, joissa ihmiset ovat valmiiksi tulleet tapaamaan muita. Hänen mukaansa aloitteen ei tarvitse olla täydellinen tai nokkela.

Olennaisempaa on uskaltaa aloittaa keskustelu ja hyväksyä, ettei toisen kiinnostusta voi hallita.

Torjutuksi tuleminen ei tällöin tarkoita epäonnistumista, jos ihminen teki sen, minkä pystyi itse valitsemaan: lähestyi kohteliaasti ja kertoi kiinnostuksestaan.

Eron jälkeen hän suosittelee täydellistä etäisyyttä

Tarabanilta kysytään myös, miten ihmisestä pääsee yli parisuhteen päättymisen jälkeen.

Hänen suosimansa menetelmä on sammuttaminen. Se tarkoittaa yhteydenpidon lopettamisen lisäksi myös muistojen jatkuvan aktivoimisen välttämistä.

Entiselle kumppanille ei soiteta tai kirjoiteta, hänen sosiaalista mediaansa ei seurata eikä yhteisiin paikkoihin mennä tarkoituksella mahdollisen kohtaamisen toivossa.

Taraban neuvoo välttämään myös yhteisten kuvien toistuvaa katsomista ja mielikuvien rakentamista siitä, mitä entinen kumppani tällä hetkellä tekee.

”Lopullisen päätöksen tunnetta ei anna toinen ihminen. Sen annat itsellesi, kun päätät päästää irti”, hän sanoo.

Miehille tärkein neuvo on itsensä kehittäminen

Haastattelun lopussa Tarabania pyydetään antamaan yksi neuvo 30–45-vuotiaalle miehelle, joka ei menesty deittailussa.

Hänen vastauksensa on unohtaa hetkeksi naisten tavoitteleminen ja keskittyä oman elämän parantamiseen.

Taraban kehottaa tarkastelemaan taloutta, fyysistä kuntoa, pukeutumista, hiustyyliä, keskustelutaitoja ja sosiaalista elämää. Hän painottaa, etteivät itsevarmuus ja sosiaalisuus ole vain synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan harjoiteltavia taitoja.

Ajatus on yksi haastattelun yleispätevimmistä. Oman hyvinvoinnin, toimeentulon ja sosiaalisten taitojen kehittäminen voi parantaa elämää riippumatta siitä, johtaako se parisuhteeseen.

Naisten neuvot herättävät enemmän kysymyksiä

Naisille Taraban neuvoo muun muassa oman ulkonäön kehittämistä, hakeutumista toivottujen miesten käyttämiin ympäristöihin sekä itsensä tekemistä hyödylliseksi kiinnostavan miehen elämässä.

Hän vertaa parisuhdetta jopa työpaikkaan, jossa vastuun vastaanottaminen voi johtaa ylennykseen. Tarabanin mukaan paljon vaihtoehtoja omaava mies sitoutuu naiseen, jonka poistaminen hänen elämästään muuttuu vaikeaksi tai kalliiksi.

Tällainen ajattelu voi kannustaa ihmistä arvioimaan suhdetta lähes yksinomaan hyödyn ja kilpailun kautta. Se voi myös johtaa siihen, että toinen yrittää ansaita paikkansa tekemällä jatkuvasti enemmän sen sijaan, että suhde perustuisi molemminpuoliseen arvostukseen ja vapaaehtoisuuteen.

Tarabanin näkemyksiä ei siksi pidä käsitellä neutraaleina psykologisina totuuksina. Ne ovat hänen oma mallinsa, jossa romanttiset suhteet kuvataan markkinoina ja ihmiset keskenään kilpailevina toimijoina.

Provosoivat yleistykset eivät kuvaa kaikkia ihmisiä

Haastattelussa esitetään lukuisia voimakkaita yleistyksiä siitä, mitä miehet ja naiset haluavat, miten he viestivät ja millaisiin kumppaneihin he tuntevat vetoa.

Taraban esimerkiksi väittää miesten olevan ensisijaisesti uskollisia sitoumuksilleen ja naisten tunteilleen. Hän myös liittää miesten kiinnostuksen vahvasti ulkonäköön ja naisten kiinnostuksen resursseihin, asemaan sekä turvallisuuteen.

Tällaisille keskimääräisille eroille voidaan löytää tukea joistakin tutkimuksista, mutta ne eivät muodosta sääntöä, jonka perusteella yksittäisen ihmisen käyttäytymistä voisi ennustaa.

Seksuaalinen suuntautuminen, persoonallisuus, kulttuuri, ikä, taloudellinen asema ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat kaikki kumppanivalintoihin.

Tarabanin suuri suosio perustuu osittain siihen, että hän tarjoaa monimutkaisiin ihmissuhdeongelmiin suoraviivaisia ja varmoja vastauksia. Juuri siksi väitteisiin kannattaa suhtautua kriittisesti.

Tekoäly voi paljastaa, mitä ihmiset suhteilta todella hakevat

Tarabanin kiistanalaisista yleistyksistä huolimatta hänen tekoälyä koskeva kysymyksensä on ajankohtainen.

Jos ihminen valitsee tekoälykumppanin oikean ihmisen sijaan, valitseeko hän rakkauden vai kokemuksen siitä, että kaikki tapahtuu hänen ehdoillaan?

Ihmissuhteen vaikeimmat mutta myös arvokkaimmat osat syntyvät usein siitä, ettei toinen ihminen ole täysin hallittavissa. Hänellä on omat tarpeensa, rajansa ja näkemyksensä. Läheisyys vaatii erimielisyyksien sietämistä ja toisen itsenäisyyden hyväksymistä.

Tekoäly voi tarjota kokemuksen täydellisestä yhteensopivuudesta, koska se on suunniteltu mukautumaan. Samalla käyttäjä voi jäädä ilman niitä taitoja, joita vastavuoroinen ihmissuhde edellyttää.

Tekoälykumppanien suurin vaikutus ei ehkä lopulta ole se, että ihmiset menevät naimisiin robottien kanssa. Merkittävämpää voi olla se, että oikeita kumppaneita aletaan verrata palveluun, joka ei koskaan väsy, torju tai vaadi mitään takaisin.