Voiko 36 kysymyksellä rakastua? Toimittaja kokeili menetelmää ensitreffeillä

Internetissä kiertävän väitteen mukaan kaksi vierasta voi rakastua vastaamalla yhdessä 36 kysymykseen. Todellisuudessa kuuluisa tutkimus käsitteli läheisyyden synnyttämistä, ei varmaa rakastumista. Eräs toimittaja päätti silti kokeilla menetelmää ensitreffeillään.

Voiko romanttisen yhteyden synnyttää laboratoriosta saadulla kysymyslistalla? YourTangossa julkaistussa kokemuksessaan toimittaja Lindsay Tigar päätti selvittää asiaa käytännössä ja pyysi Tinderissä tapaamaansa miestä vastaamaan kanssaan kuuluisiin 36 kysymykseen.

Menetelmä lupasi ainakin populaarissa muodossaan paljon. Kysymysten piti saada kaksi vierasta avautumaan toisilleen niin perusteellisesti, että tavallinen ensitreffien keskustelu muuttuisi nopeasti läheiseksi yhteydeksi.

Lopputulos ei ollut rakastuminen. Kysymykset auttoivat Tigaria kuitenkin näkemään tavallista nopeammin, millainen mies hänen vastapäätään istui ja miksi suhde ei todennäköisesti toimisi.

Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut saada ihmisiä rakastumaan

36 kysymystä perustuvat sosiaalipsykologi Arthur Aronin ja hänen tutkijakollegoidensa vuonna 1997 julkaisemaan tutkimukseen. Sen otsikko oli The Experimental Generation of Interpersonal Closeness eli vapaasti suomennettuna ihmisten välisen läheisyyden kokeellinen synnyttäminen.

Tutkimuksessa toisilleen tuntemattomat osallistujat vastasivat pareittain kysymyksiin, jotka muuttuivat vähitellen henkilökohtaisemmiksi. Keskusteluun käytettiin noin 45 minuuttia.

Ensimmäisessä kokeessa tehtävät synnyttivät osallistujien välille enemmän koettua läheisyyttä kuin vertailuryhmän pinnallisempi keskustelu. Tutkimus ei kuitenkaan osoittanut, että kysymykset saisivat ihmiset automaattisesti rakastumaan.

Tutkijat eivät myöskään alun perin rakentaneet menetelmää romanttisen rakkauden tuottamiseen. Elaine Aron on myöhemmin täsmentänyt, että tällaisen väitteen tutkiminen olisi vaatinut osallistujia, jotka nimenomaan halusivat rakastua, sekä suhteiden pitkäaikaista seurantaa.

Kysymyksiä on käytetty myöhemmin monissa yhteyksissä läheisyyden, ystävyyden ja eri ryhmien välisen ymmärryksen tutkimiseen. Niiden mahdollinen vaikutus ei siis rajoitu romanttisiin pareihin.

Kolme sarjaa muuttuu vähitellen henkilökohtaisemmaksi

Kysymykset on jaettu kolmeen 12 kysymyksen kokonaisuuteen. Ensimmäinen sarja alkaa melko turvallisista aiheista, mutta viimeisessä vaiheessa osallistujat joutuvat kertomaan peloistaan, tärkeistä muistoistaan ja läheisistä ihmissuhteistaan.

Alussa voidaan kysyä esimerkiksi, kenet ihminen haluaisi illallisvieraakseen, haluaisiko hän olla kuuluisa ja millainen olisi hänen täydellinen päivänsä.

Myöhemmin keskustelu siirtyy kasvatukseen, perheeseen, kiitollisuuteen, toteutumattomiin unelmiin ja vaikeisiin muistoihin. Osallistujat kertovat vuorotellen myös siitä, mitä he arvostavat toisissaan.

Menetelmän olennaisin osa ei ole kysymysten lukumäärä vaan asteittainen ja vastavuoroinen avautuminen. Molemmat kertovat itsestään vähän enemmän samaan tahtiin, jolloin kumpikaan ei joudu yksin haavoittuvaan asemaan.

Ensimmäiset kysymykset tuntuivat leikiltä

Tigar oli jo treffikumppaninsa saapuessa huomannut, ettei tuntenut tähän fyysistä vetovoimaa. Hän päätti silti viedä kokeilun loppuun nähdäkseen, voisivatko kysymykset muuttaa ensivaikutelmaa.

Ensimmäiset 12 kysymystä tuntuivat hänestä enemmän seurapeliltä kuin tieltä rakastumiseen. Pari puhui muun muassa kuuluisuudesta, kiitollisuudesta ja ominaisuuksista, joita he haluaisivat itselleen lisää.

Keskustelu oli tavallista ensitreffiä henkilökohtaisempi, mutta se ei vielä synnyttänyt Tigarin kaipaamaa yhteyttä. Pelkkä yksityisten asioiden vaihtaminen ei muuttanut sitä, ettei romanttista kiinnostusta ollut syntynyt.

Toinen kierros paljasti yhteensopimattomuutta

Seuraavat kysymykset veivät keskustelun lapsuuteen, perhesuhteisiin sekä parhaisiin ja vaikeimpiin muistoihin. Niiden avulla Tigar sai nopeasti tietää paljon treffikumppaninsa taustasta ja tavasta nähdä elämää.

Samalla hän huomasi heidän välillään suuria eroja. Vielä ratkaisevampaa oli se, miten mies osallistui keskusteluun: Tigarin mukaan tämä keskeytti ja käänsi puheen jatkuvasti itseensä.

Kokeilu osoitti näin jotakin tärkeämpää kuin vastausten varsinaisen sisällön. Henkilökohtainen kysymys ei synnytä läheisyyttä, jos toinen ei kuuntele vastausta.

Menetelmä vaatii uteliaisuutta molempiin suuntiin. Jos toinen käyttää jokaisen vastauksen vain lähtökohtana omalle tarinalleen, vastavuoroisuuden tilalle syntyy kaksi rinnakkaista monologia.

Viimeiset kysymykset eivät pystyneet luomaan kemiaa

Kolmannessa sarjassa kysymykset muuttuvat hyvin henkilökohtaisiksi. Yhdessä niistä kuvitellaan kodin olevan tulessa ja kysytään, minkä yhden esineen ihminen pelastaisi läheistensä ja lemmikkiensä jälkeen.

Tigar kertoi valitsevansa isänsä hänelle kirjoittaman kirjeen, jolla oli suuri tunne- ja muistoarvo. Treffikumppani keskeytti hänen kertomuksensa kysyäkseen, miksei hän pelastaisi kannettavaa tietokonettaan.

Vastaukset saivat Tigarin näkemään, että he suhtautuivat eri tavoin sekä tärkeisiin esineisiin että herkistä asioista keskustelemiseen. Kysymykset lisäsivät tietoa, mutta lisääntynyt tieto ei tehnyt heistä yhteensopivampia.

Pari jätti myös väliin menetelmään yleisesti liitetyn neljän minuutin katsekontaktin. Silmiin katsomisesta tuli tunnettu osa harjoitusta erityisesti New York Timesin suositun Modern Love -kirjoituksen myötä, mutta se ei ole varsinainen taikamekanismi rakastumiseen.

Lopputuloksena oli läheisempi keskustelu, ei rakkaus

Tigar ei ihastunut treffikumppaniinsa, mutta hän koki olleensa keskustelussa tavallista enemmän läsnä. Hän sai yhden tapaamisen aikana tietoa, joka olisi tavallisessa deittailussa saattanut tulla esiin vasta paljon myöhemmin.

Kysymysten hyöty olikin yhteensopivuuden nopeammassa arvioimisessa. Vastauksista paljastuivat arvot, tulevaisuuden toiveet, perhesuhteet ja tapa suhtautua haavoittuvuuteen.

Samalla itse keskustelukäytös tarjosi tärkeää tietoa. Kuunteleeko toinen, antaako hän tilaa, kysyykö lisää ja kohteleeko hän henkilökohtaisia kokemuksia kunnioittavasti?

Tigar voisi kokeilla kysymyksiä uudelleen, mutta hänen mukaansa vasta toisilla treffeillä. Hän haluaisi ensin tietää, että välissä on ainakin jonkinlaista vetovoimaa ja kiinnostusta.

Miksi kysymykset voivat lisätä läheisyyttä?

Tutkimuksen taustalla on ajatus asteittaisesta ja vastavuoroisesta itsestä kertomisesta. Ihmissuhteet syvenevät usein juuri siten, että ihmiset jakavat vähitellen henkilökohtaisempia asioita ja saavat niihin hyväksyvän vastauksen.

36 kysymystä nopeuttavat tätä tavallisesti viikkoja tai kuukausia kestävää etenemistä. Kevyistä aiheista siirrytään hallitusti kohti asioita, joita ei ehkä tulisi kysyneeksi tavallisessa kahvipöytäkeskustelussa.

Harjoituksen rakenne vähentää myös avautumisen epätasapainoa. Molemmat vastaavat samoihin kysymyksiin, joten yhden ei tarvitse ottaa kaikkea emotionaalista riskiä.

Läheisyyden kannalta olennaista on kuitenkin se, miten vastauksiin reagoidaan. Uteliaisuus, hyväksyntä ja kuulluksi tuleminen voivat lähentää, kun taas vähättely tai keskeyttäminen voi tehdä henkilökohtaisesta keskustelusta tavallista epämiellyttävämmän.

Mitä kysymykset eivät pysty tekemään?

Kysymyslista ei pysty synnyttämään fyysistä vetovoimaa, yhteisiä arvoja tai kunnioittavaa käytöstä tyhjästä. Se voi ainoastaan tehdä ihmisten välisen yhteyden tai yhteensopimattomuuden nopeammin näkyväksi.

Hetkellinen läheisyyden tunne ei myöskään kerro, kuinka ihminen toimii myöhemmin ristiriidassa, pettymyksessä tai arjen vastuissa. Pitkä suhde vaatii paljon sellaista tietoa, jota yhden illan keskustelu ei voi tarjota.

Nopea avautuminen voi tuntua myös liian voimakkaalta. Kaikkien ei ole turvallista tai miellyttävää puhua vaikeista muistoista uuden tuttavuuden kanssa, eikä yhteenkään kysymykseen ole velvollisuutta vastata.

Harjoitusta ei pidä käyttää keinona painostaa toista läheisyyteen. Molempien pitäisi tietää etukäteen, millaisesta keskustelusta on kyse, ja saada keskeyttää se ilman selittelyä.

Kokeilun tärkein tulos oli realistisempi kuin rakastuminen

YourTangon kokemuskertomus kumoaa samalla kysymyksiin liitetyn romanttisen lupauksen ja vahvistaa niiden käytännöllisemmän hyödyn. Menetelmä ei tehnyt väärästä ihmisestä oikeaa, mutta auttoi tunnistamaan väärän yhteensopivuuden nopeasti.

Ensitreffeillä kysymykset voivat tuntua haastattelulta, jos niitä luetaan mekaanisesti järjestyksessä. Luontevampaa voi olla valita muutama kysymys ja antaa keskustelun edetä vastausten pohjalta.

Harjoituksesta voi olla hyötyä myös pitkään yhdessä olleille pareille, ystäville tai perheenjäsenille. Ihmiset muuttuvat, eikä läheinenkään välttämättä tunne kaikkia toisen tämänhetkisiä toiveita ja pelkoja.

36 kysymystä eivät ole tieteellinen rakkausloitsu. Ne ovat rakennettu tapa tehdä se, mitä läheisissä suhteissa tapahtuu muutenkin: kertoa vähitellen enemmän, kuunnella vastavuoroisesti ja katsoa, syntyykö kokemuksesta yhteyttä.