5 itsensä johtamisen taitoa auttaa pois automaattisista reaktioista

Itsensä hallinta ei tarkoita tunteiden poistamista tai täydellisyyttä. Se tarkoittaa tilan kasvattamista ärsykkeen ja oman toiminnan väliin, jotta vastaus voi seurata arvoja eikä hetken impulssia.

Ihminen käyttää paljon aikaa ympäröivän maailman hallitsemiseen, vaikka yksi tärkeimmistä taidoista on kyky ymmärtää ja ohjata itseään. Tavoitteena ei ole kontrolloida jokaista tunnetta, vaan muodostaa tietoisempi suhde siihen, mitä omassa mielessä ja kehossa tapahtuu.

Psychology Todayn artikkelissa psykoterapeutti ja valmentaja Moshe Ratson kuvaa viisi toisiinsa liittyvää taitoa, joiden avulla ihminen voi toimia oman valmentajansa tavoin. Ne siirtävät käytöstä vähitellen automaattisista reaktioista harkittuihin valintoihin.

1. Henkilökohtainen vastuu

Muut ihmiset, menneisyys ja epäoikeudenmukaiset olosuhteet vaikuttavat elämään. Vastuun ottaminen ei tarkoita näiden tosiasioiden kieltämistä eikä itsensä syyttämistä kaikesta.

Hyödyllinen kysymys kuuluu: mitä minun on mahdollista tehdä nyt sen perusteella, mitä on tapahtunut? Huomio siirtyy silloin pelkästä kohteena olemisesta siihen osaan tarinaa, johon ihminen voi itse vaikuttaa.

2. Itsehavainnointi ja pohdinta

Ratson kehottaa suhtautumaan omaan sisäiseen maailmaan tutkijan uteliaisuudella. Mitä tunnen, mitä ajattelen ja mitä kehossa tapahtuu? Millaiset tilanteet laukaisevat saman reaktion, ja mitä yritän silloin suojella?

Samalla kannattaa tutkia vanhoja uskomuksia, joita on alettu pitää tosiasioina: en riitä, ihmisiin ei voi luottaa tai arvoni riippuu onnistumisesta. Niitä voi testata kysymällä, mikä tukee uskomusta, mikä puhuu sitä vastaan ja olisiko tilanteelle toinen tulkinta.

3. Tuomitsematon tietoinen läsnäolo

Tunteen päälle syntyy helposti toinen reaktio. Ihminen on mustasukkainen ja moittii itseään siitä, ahdistuu ja ajattelee olevansa viallinen tai tekee virheen ja kutsuu itseään typeräksi.

Tuomitsematon havainnointi ei tarkoita kaiken toiminnan hyväksymistä. Se tarkoittaa, että ihminen voi huomata vihansa tai hyökkäyshalunsa toimimatta heti sen mukaan. Pieni kielellinen muutos auttaa: ”olen viha” vaihtuu havaintoon ”huomaan olevani vihainen”.

4. Myötätunto itseä kohtaan

Pelkkä tietoisuus voi lisätä häpeää, jos jokaista havaintoa käytetään uutena syynä arvostella itseä. Myötätunto muistuttaa, että puolustautumisella, täydellisyyden tavoittelulla tai jatkuvalla varmistelulla on usein historia ja alkuperäinen suojatehtävä.

Tuomitsemisen sijaan voi kysyä, mitä tämä osa minussa yrittää suojella ja mitä se pelkää tapahtuvan. Hyväksyvä uteliaisuus ei poista muutosvastuuta, mutta se tekee muutoksesta vähemmän sisäistä sotaa.

5. Tietoinen vastaus

Kun ihminen ottaa vastuuta, tarkkailee itseään, pidättäytyy välittömästä tuomiosta ja suhtautuu kokemukseen myötätuntoisesti, ärsykkeen ja reaktion väliin avautuu tilaa.

Silloin voi kysyä: millainen haluan olla tässä hetkessä? Mikä vastaus on arvojeni mukainen, palvelee ihmissuhdetta ja tuntuu huomenna kunnioitettavalta? Vastaus ei välttämättä ole helppo, mutta se ei synny pelkästä impulssista.

Psychology Todayn mukaan itsensä johtaminen rakentuu tuhansista pienistä hetkistä eikä yhdestä suuresta muutoksesta. Vaikeat tunteet eivät katoa, mutta niiden ja toiminnan välinen suhde voi muuttua. Seuraavan hankalan tilanteen aluksi voi riittää kolme kysymystä: mitä minussa tapahtuu, mitä voin oppia ja miten haluan vastata?