6 hetkeä, jotka saivat naiset lähtemään tyydyttämättömästä parisuhteesta

HuffPostin haastattelemat naiset kertoivat, mikä lopulta antoi heille rohkeuden päättää pitkään jatkuneen mutta epätyydyttävän parisuhteen. Kertomuksissa toistuivat yksinäisyys suhteen sisällä, yksipuolinen vastuu ja helpotus, jota koettiin kumppanin poissa ollessa.

Parisuhteen päättämiseen liitetään helposti ajatus yhdestä dramaattisesta käännekohdasta.

Kumppani jää kiinni uskottomuudesta, riita ylittää viimeisen rajan tai vuosia salattu asia paljastuu. Todellisuudessa moni suhde päättyy paljon hiljaisemman oivalluksen jälkeen.

Ihminen voi huomata tavallisena viikonloppuna, ettei kaipaa kumppaniaan. Hän voi käydä vaikean elämänvaiheen läpi ja ymmärtää jääneensä siinä yksin. Joskus ratkaiseva kysymys on vain se, haluaako todella elää samalla tavalla vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta.

HuffPostin toimittaja Bianca Mendez pyysi naisia kertomaan hetkestä, joka sai heidät lopulta lähtemään epätyydyttävästä parisuhteesta.

Haastateltujen tilanteet olivat erilaisia. Osa oli ollut suhteessa muutaman vuoden, osa huomattavasti pidempään. Yhteistä oli se, ettei lähteminen tapahtunut välttämättä heti ensimmäisten ongelmien ilmaannuttua.

Moni oli yrittänyt korjata suhdetta, odottanut muutosta ja epäillyt oikeuttaan lähteä, koska kumppani ei vaikuttanut ulkopuolisten silmissä erityisen pahalta.

Kertomukset ovat yksittäisten ihmisten kokemuksia, eivät yleispätevä testi parisuhteen tulevaisuudesta. Niistä nousee silti esiin kuusi havaintoa, jotka voivat auttaa tunnistamaan, milloin suhteen ongelma ei ole enää vain tilapäinen vaikea vaihe.

1. Kumppani ei ollutkaan tukena vaikeimpana aikana

HuffPostin haastattelema Allison R. päätti viisi vuotta kestäneen suhteensa sen jälkeen, kun pari oli joutunut kohtaamaan vaikeita elämäntilanteita.

Juuri vastoinkäymiset tekivät suhteen todellisen toimintatavan näkyväksi.

Hyvinä aikoina kumppanuus voi tuntua toimivalta, vaikka toinen ottaisi enemmän vastuuta keskusteluista, yhteisistä suunnitelmista ja arjen järjestämisestä.

Kriisin aikana epätasapainoa on vaikeampi sivuuttaa.

Kun ihminen on surullinen, peloissaan tai muuten kuormittunut, hän huomaa nopeasti, pystyykö kumppani olemaan läsnä vai jääkö kaikki emotionaalinen ja käytännöllinen vastuu edelleen hänen kannettavakseen.

Allisonin kertomuksessa vaikeat kokemukset saivat hänet kysymään itseltään:

"Onko tämä todella ihminen, jonka kanssa haluat olla koko loppuelämäsi?"

Kysymys ei syntynyt yhden epäonnistuneen päivän perusteella. Se liittyi siihen, miten kumppani toimi silloin, kun tukea todella tarvittiin.

Hyvässäkään suhteessa toinen ei osaa aina sanoa oikeita sanoja tai ratkaista vaikeuksia. Olennaisempaa on halu kuunnella, ottaa vastuuta ja pysyä mukana silloinkin, kun tilanne ei ole helppo.

Jos toinen katoaa henkisesti aina vaikeuksien alkaessa, parisuhteessa voi tuntea itsensä yksinäisemmäksi kuin ilman suhdetta.

2. Aika erossa tuntui helpotukselta eikä ikävältä

Allison kertoi viettäneensä myös kesäisen viikonlopun ystäviensä kanssa ilman kumppaniaan.

Etäisyys tavallisesta arjesta antoi hänelle mahdollisuuden tarkastella suhdetta toisesta näkökulmasta.

Parisuhteen sisällä ihminen voi tottua jatkuvaan jännitykseen, varovaisuuteen tai pettymykseen niin hyvin, ettei enää huomaa niiden vaikutusta itseensä.

Vasta muutama päivä turvallisessa ja rennossa seurassa voi paljastaa, kuinka paljon energiaa kotona kuluu kumppanin mielialojen ennakoimiseen tai riitojen välttämiseen.

Hetkellinen helpotus kumppanin poissa ollessa ei tietenkään tarkoita automaattisesti, että suhde pitäisi päättää.

Myös onnellisessa suhteessa ihmiset voivat nauttia omasta ajasta, ystävistään ja erillisistä harrastuksistaan.

Huomionarvoisempi merkki on se, jos ihminen tuntee olevansa järjestelmällisesti vapautuneempi, rauhallisempi ja enemmän oma itsensä aina kumppanin poissa ollessa.

Hän voi huomata nukkuvansa paremmin, puhuvansa vapaammin tai nauravansa tavalla, joka on suhteessa kadonnut.

Silloin kannattaa kysyä, johtuuko helpotus vain arjen velvollisuuksien tauosta vai siitä, ettei kumppanin seurassa ole enää emotionaalisesti turvallista tai hyvä olla.

3. Lupaukset muutoksesta eivät näkyneet teoissa

Epätyydyttävässä suhteessa elävä ei yleensä päätä lähteä ensimmäisen pettymyksen jälkeen.

Moni kertoo tarpeistaan, odottaa, keskustelee ja antaa kumppanille uusia mahdollisuuksia.

Tilanne voi hetkellisesti parantua vaikean keskustelun tai erolla uhkaamisen jälkeen. Kumppani saattaa olla tavallista huomaavaisempi, luvata osallistua enemmän ja vakuuttaa ymmärtäneensä ongelman.

Jos muutos katoaa muutamassa päivässä tai viikossa, sama riita alkaa pian uudelleen.

HuffPostin keräämissä kokemuksissa ratkaisevaa ei aina ollut alkuperäinen ongelma vaan sen toistuminen siitä huolimatta, että siitä oli puhuttu useita kertoja.

Luottamus ei palaudu vakuutuksilla vaan johdonmukaisella toiminnalla.

Jos ongelmana on esimerkiksi kotitöiden epätasainen jakautuminen, muutos näkyy siinä, että toinen alkaa hoitaa oman osuutensa ilman jatkuvaa ohjaamista ja muistuttamista.

Jos ongelmana on loukkaava puhetapa, anteeksipyyntö on vasta alku. Todellinen muutos näkyy siinä, ettei samaa käytöstä enää toisteta jokaisen uuden riidan yhteydessä.

Ihminen voi odottaa pitkään mahdollista tulevaa versiota kumppanistaan.

Lopulta päätös on kuitenkin tehtävä sen perusteella, millainen suhde on nyt eikä sen perusteella, millaiseksi se ehkä joskus muuttuu.

4. Kaikki suhteen ylläpitäminen jäi yhden ihmisen tehtäväksi

Monessa pitkään jatkuneessa suhteessa ongelma ei ole yksi suuri teko vaan jatkuva yksipuolisuus.

Toinen suunnittelee tapaamiset, aloittaa keskustelut, huomaa kodin tehtävät, muistaa merkkipäivät ja yrittää ratkaista ristiriidat.

Kumppani saattaa osallistua silloin, kun hänelle annetaan tarkat ohjeet, mutta vastuu kokonaisuuden johtamisesta jää jatkuvasti yhdelle ihmiselle.

Tätä näkymätöntä suunnittelua kutsutaan usein metatyöksi tai henkiseksi kuormaksi.

Se ei tarkoita ainoastaan tehtävien tekemistä. Kuormaa syntyy myös siitä, että jonkun täytyy huomata tehtävä, muistaa aikataulu ja varmistaa, että asia tulee hoidetuksi.

Sama epätasapaino voi näkyä suhteen tunne-elämässä.

Yksi osapuoli yrittää selvittää, miksi etäisyys on kasvanut, ehdottaa yhteistä aikaa ja ottaa esiin vaikeat asiat. Toinen odottaa passiivisesti, että suhde jatkuu ilman hänen aktiivista panostaan.

HuffPostin naisten kertomuksissa lähteminen tuli mahdolliseksi, kun he ymmärsivät, etteivät he voineet yksin tehdä kahden ihmisen parisuhdetta toimivaksi.

Kaikissa suhteissa vastuu ei jakaudu joka päivä tasan. Sairaus, työkiireet tai perhekriisi voivat tarkoittaa, että toinen kantaa väliaikaisesti enemmän.

Pitkäaikaisessa kumppanuudessa pitäisi kuitenkin olla tunne siitä, että molemmat ovat samalla puolella ja valmiita ottamaan vastuuta vuorotellen.

5. Suhteessa pysyttiin lähinnä menetettyjen vuosien vuoksi

Mitä pidempään suhde on jatkunut, sitä vaikeammalta lähteminen voi tuntua.

Ihminen on voinut käyttää suhteeseen vuosia, muuttaa kumppanin vuoksi, rakentaa yhteisen kodin ja luopua muista mahdollisuuksista.

Ero voi silloin näyttää siltä, että kaikki aikaisempi työ ja aika menisivät hukkaan.

Päätöksenteossa puhutaan uponneiden kustannusten harhasta. Sillä tarkoitetaan taipumusta jatkaa jotakin siksi, että siihen on jo käytetty paljon aikaa, rahaa tai vaivaa, vaikka jatkaminen ei enää palvelisi tulevaisuutta.

Parisuhdetta ei tietenkään voi arvioida samalla tavalla kuin liiketoimintaprojektia.

Yhteiset vuodet eivät myöskään muutu merkityksettömiksi, vaikka suhde päättyisi. Niihin voi sisältyä rakkautta, kasvua, tärkeitä kokemuksia ja mahdollisesti yhteisiä lapsia.

Menneiden vuosien määrä ei silti yksin ole syy käyttää seuraaviakin vuosia suhteessa, jossa molemmat tai toinen ovat jatkuvasti tyytymättömiä.

Hyödyllinen kysymys onkin se, valitsisiko ihminen tämän suhteen nykyisessä muodossaan myös tänään, jos hän tapaisi kumppaninsa nyt ilman yhteisen historian painoa.

Jos vastaus on pitkään selvä ei, historia voi olla muuttunut yhteyden sijasta esteeksi.

6. Nainen ymmärsi, ettei lähtemiseen tarvita yhtä suurta rikkomusta

Moni odottaa lupaa lähteä.

Hän voi ajatella, ettei suhde ole riittävän huono, koska siinä ei esiinny väkivaltaa, uskottomuutta tai jatkuvaa huutamista.

Kumppani voi olla pohjimmiltaan hyvä ihminen, mutta suhde ei silti vastaa kummankaan tarpeita.

HuffPostin kertomusten tärkeimpiä havaintoja on se, ettei eron oikeutukseksi tarvita aina yhtä helposti selitettävää tapahtumaa.

Jatkuva tyytymättömyys, yhteensopimattomat tulevaisuuden tavoitteet tai tunne siitä, ettei suhteessa voi olla oma itsensä, voivat olla riittäviä syitä arvioida suhdetta uudelleen.

Parisuhteen päättäminen ei edellytä sitä, että toinen osapuoli julistetaan pahaksi ihmiseksi.

Kaksi ihmistä voi välittää toisistaan ja huomata silti, etteivät he pysty rakentamaan molemmille hyvää yhteistä elämää.

Tämä ei tee erosta kivutonta. Se voi kuitenkin estää vuosien katkeruuden, jos kumpikaan ei enää aidosti halua samaa suhdetta.

Epätyydyttävä vaihe ei aina tarkoita suhteen loppua

Jokaisessa pitkässä parisuhteessa on jaksoja, jolloin läheisyys vähenee, arki kuormittaa tai toinen joutuu kantamaan tavallista enemmän vastuuta.

Pienten lasten vuodet, sairastuminen, talousvaikeudet ja työuupumus voivat heikentää suhteen laatua ilman, että yhteys olisi lopullisesti kadonnut.

Oleellinen kysymys on se, miten kumppanit suhtautuvat ongelmaan.

Pystyvätkö molemmat tunnistamaan tilanteen? Kuunnellaanko kummankin kokemusta? Onko kumpikin valmis muuttamaan omaa toimintaansa?

Jos suhteessa on edelleen kunnioitusta, turvallisuutta ja yhteinen halu korjata tilannetta, vaikea vaihe voi muuttua paremmaksi.

Pariterapia voi auttaa tunnistamaan toistuvia vuorovaikutusmalleja ja puhumaan aiheista, joista kotona päädytään aina samaan riitaan.

Terapiakaan ei kuitenkaan voi rakentaa suhdetta yhden ihmisen puolesta.

Jos toinen kieltäytyy kaikesta keskustelusta, mitätöi ongelmat tai käyttää terapiaa vain viivyttääkseen eroa, yhteistä muutosta on vaikea saada aikaan.

Riidattomuus ei aina tarkoita onnellisuutta

Jotkut tyytymättömät suhteet näyttävät ulospäin rauhallisilta.

Kumppanit eivät välttämättä riitele, koska toinen tai molemmat ovat jo luopuneet yrityksestä tulla kuulluiksi.

Asioista ei puhuta, koska keskustelun ei uskota johtavan mihinkään.

Tällöin rauha voi olla emotionaalista vetäytymistä eikä aitoa tyytyväisyyttä.

Varoitusmerkki on erityisesti välinpitämättömyys. Viha ja pettymys voivat vielä kertoa siitä, että ihminen toivoo muutosta.

Kun mikään kumppanin tekemä ei enää tunnu miltään eikä yhteisen tulevaisuuden menettäminen pelota, suhde voi olla jo pitkälle päättynyt tunnetasolla.

Lähteminen voi olla oikea päätös ja silti tuntua pahalta

HuffPostin haastattelemien naisten kokemuksissa eroa seurasi usein sekä surua että helpotusta.

Nämä tunteet eivät sulje toisiaan pois.

Ihminen voi ikävöidä entistä kumppaniaan, yhteisiä rutiineja ja suhteen hyviä puolia mutta olla silti vakuuttunut siitä, ettei suhde ollut hänelle oikea.

Eron jälkeinen epävarmuus ei automaattisesti tarkoita, että päätös olisi ollut virhe.

Mieli palaa helposti hyviin muistoihin ja unohtaa vähitellen sen jatkuvan kuormituksen, joka johti lähtemiseen.

Syiden kirjoittaminen muistiin voi auttaa myöhemmin, jos yksinäisyys tai ikävä alkaa muuttaa mennyttä suhdetta todellista paremmaksi.

Tarkoituksena ei ole rakentaa entisestä kumppanista vihollista, vaan muistaa rehellisesti koko suhde eikä vain sen miellyttävimpiä hetkiä.

Yhteiset lapset ja talous voivat tehdä lähdöstä vaikean

Kaikki eivät pysty päättämään suhdetta heti, vaikka tietäisivät haluavansa lähteä.

Yhteinen asunto, lapset, taloudellinen riippuvuus, sairaus tai puutteellinen tukiverkosto voivat tehdä erosta pitkän käytännön prosessin.

Ihmistä ei pidä syyllistää siitä, ettei hän pysty toteuttamaan päätöstään välittömästi.

Tilannetta voi alkaa valmistella pienin askelin. Niitä voivat olla oman talouden selvittäminen, tärkeiden asiakirjojen kerääminen, asumisvaihtoehtojen tutkiminen ja luotettavalle läheiselle kertominen.

Yhteisten lasten vuoksi ero ei tarkoita vanhemmuuden päättymistä. Lapsen etua tukee yleensä se, että aikuiset pystyvät rakentamaan mahdollisimman ennakoitavan arjen ja pitämään lapsen erossa keskinäisestä riidastaan.

Jos yhteistyö ei onnistu, apua voidaan hakea esimerkiksi perheneuvolasta, lastenvalvojalta tai perheasioiden sovittelusta.

Väkivaltaisesta suhteesta ei pidä lähteä ilman turvallisuussuunnitelmaa

HuffPostin kertomukset käsittelevät epätyydyttäviä suhteita yleisellä tasolla. Väkivalta, uhkailu ja kontrollointi muodostavat erillisen ja vakavamman tilanteen.

Jos kumppani seuraa liikkumista, hallitsee rahankäyttöä, uhkaa lapsilla, rikkoo tavaroita tai käyttää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, erosta kertominen voi lisätä vaaraa.

Tällöin lähtö kannattaa suunnitella väkivaltatyön ammattilaisen tai luotettavan läheisen avulla.

Suomessa Nollalinja palvelee lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita maksutta numerossa 116 016 ympäri vuorokauden.

Turvakotiin voi hakeutua yksin tai lasten kanssa ilman lähetettä. Akuutissa vaarassa pitää soittaa hätänumeroon 112.

Ratkaiseva hetki vahvistaa usein pitkään kypsyneen päätöksen

HuffPostin naisten kuvaama viimeinen pisara ei useimmiten ollut suhteen ainoa ongelma.

Se oli hetki, jolloin aikaisemmat kokemukset järjestyivät yhdeksi selväksi kokonaisuudeksi.

Yksi vaikea tilanne paljasti tuen puuttumisen. Viikonloppu ystävien kanssa näytti, miltä huolettomuus tuntui. Toistuva rikottu lupaus osoitti, ettei muutosta ollut tulossa.

Ulkopuoliselle ratkaiseva tapahtuma voi näyttää pieneltä. Päätöksen tehneelle se voi vahvistaa asian, jonka hän on tiennyt pitkään mutta jota ei ole vielä uskaltanut sanoa ääneen.

Suhteen tulevaisuutta harkitsevan ei tarvitse kysyä vain, onko kumppani riittävän huono, jotta hän saisi lähteä.

Hän voi kysyä myös, onko suhde molemmille riittävän hyvä, turvallinen ja vastavuoroinen, jotta siinä kannattaa jatkaa.

Jos vastaus pysyy pitkään kielteisenä eikä yhteinen työ muuta tilannetta, lähteminen ei välttämättä ole epäonnistuminen.

Se voi olla päätös lopettaa sellaisen tulevaisuuden odottaminen, jota kumpikaan ei käytännössä ole rakentamassa.