5 treffitapaa, joita pariterapeutit toivoisivat useampien parien kokeilevan

Pitkässä parisuhteessa yhteinen aika täyttyy helposti lasten aikatauluista, kotitöistä ja muista käytännön asioista. Pariterapeuttien suosittelemissa treffeissä tärkeintä ei ole hinta tai romanttinen ympäristö vaan se, millaista vuorovaikutusta tapaaminen synnyttää.

Moni pari viettää päivän aikana paljon aikaa samassa tilassa mutta vain vähän aikaa aidosti yhdessä.

Illalla voidaan istua samalla sohvalla, mutta kumpikin katsoo omaa puhelintaan. Ravintolassa keskustelu voi pyöriä lasten kuljetuksissa, ostoslistassa ja seuraavan viikon aikatauluissa.

Yhteinen aika ei tällöin välttämättä tunnu läheiseltä, vaikka sitä olisi määrällisesti paljon.

HuffPostin kirjoittaja Brianne Hogan kysyi pariterapeuteilta, millaisilla treffeillä he toivoisivat useampien parien käyvän.

Asiantuntijoiden ehdotuksissa eivät korostu kalliit illalliset, romanttiset hotellit tai suuret yllätykset.

Tärkeämpää on se, auttaako tekeminen irrottautumaan arkisista rooleista, herättääkö se uteliaisuutta ja syntyykö tilanteessa kokemus kuulluksi tulemisesta.

Treffi-ilta ei tietenkään ratkaise vakavia parisuhdeongelmia. Toimiva tapaaminen voi silti tarjota tilaa yhteydelle, joka jää tavallisessa arjessa helposti tehtävälistojen alle.

1. Tehkää jotakin rinnakkain

Pari- ja perheterapeutti Tara Gogolinski suosittelee niin sanottuja rinnakkaistreffejä.

Niissä kumppanit tekevät samaa asiaa vierekkäin sen sijaan, että istuisivat koko ajan vastakkain ja yrittäisivät ylläpitää keskustelua.

Yhteinen tekeminen voi olla esimerkiksi ruoanlaittokurssi, savitöiden tekeminen, palapeli, huonekalun rakentaminen, puutarhatyö tai rauhallinen retki luonnossa.

Toiminta antaa huomiolle yhteisen kohteen. Katsekontaktia tai syvällistä keskustelua ei tarvitse tuottaa väkisin, mutta puhetta voi syntyä luonnollisesti tekemisen lomassa.

Monelle ihmiselle vaikeista asioista puhuminen tuntuu helpommalta kävellessä, autoillessa tai jotakin käsillään tehdessä kuin pöydän eri puolilla istuen.

Rinnakkain oleminen voi vähentää kokemusta kuulustelusta tai siitä, että keskustelussa pitäisi löytää heti oikeat sanat.

Treffien ei tarvitse olla uusi maksullinen harrastus.

Pari voi valmistaa yhdessä reseptin, jota kumpikaan ei ole aikaisemmin kokeillut, tehdä kotona pienen korjausprojektin tai lähteä kuvaamaan kiinnostavia yksityiskohtia omasta kaupunginosastaan.

Olennaista on, ettei toinen muutu automaattisesti johtajaksi ja toinen avustajaksi.

Jos yhteinen ruoanlaitto tarkoittaa käytännössä sitä, että toinen suunnittelee aterian, ostaa ainekset, jakaa tehtävät ja siivoaa jäljet, kokemus ei välttämättä tunnu tasavertaiselta treffeiltä.

Tekeminen kannattaa valita niin, että molemmat pääsevät osallistumaan ja kummankin osaaminen tai epävarmuus saa näkyä turvallisesti.

2. Kokeilkaa jotakin uutta ja hieman leikkisää

AASECT-sertifioitu seksuaaliterapeutti ja kliininen sosiaalityöntekijä Claire Perelman kannustaa pareja rikkomaan tuttua treffikaavaa.

"Uusien asioiden tekeminen yhdessä ruokkii uusien suhteiden jännitystä ja hauskuutta", Perelman sanoo HuffPostille.

Pitkässä suhteessa tuttuus tarjoaa turvallisuutta, mutta samalla yhteinen elämä voi muuttua hyvin ennustettavaksi.

Uusi tekeminen voi palauttaa tilanteeseen hieman samaa epävarmuutta ja uteliaisuutta, jota suhteen alkuvaiheessa syntyi luonnostaan.

Perelman ehdottaa esimerkiksi keramiikan maalaamista, maalauskurssia tai muuta toimintaa, joka vie parin tavallisten rutiinien ulkopuolelle.

Muita vaihtoehtoja voivat olla tanssitunti, pakohuone, karaoke, uusi lautapeli, improvisaatiokurssi tai vierailu paikassa, jossa kumpikaan ei ole aikaisemmin käynyt.

Tutkimus antaa ajatukselle jonkin verran tukea.

Arthur Aronin tutkimusryhmän vuonna 2000 julkaisemassa tutkimuksessa yhteisiin uusiin ja aktivoiviin tehtäviin osallistuminen liittyi parien kokemaan parempaan suhteen laatuun.

Myöhemmässä tutkimuksessa ilmiötä on kuvattu itsen laajentumisena. Uuden asian kokeminen kumppanin kanssa voi tuoda suhteeseen uusia taitoja, näkökulmia ja yhteisiä muistoja.

Uutuuden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa pelottavaa tai kallista elämystä.

Toisen pakottaminen korkean paikan aktiviteettiin, yleisön eteen tai fyysisesti vaativaan suoritukseen ei rakenna yhteyttä, jos hän kokee tilanteen turvattomaksi.

Gogolinski korostaa, että uutuus ja emotionaalinen turvallisuus toimivat yhdessä.

Parhaimmillaan uusi kokemus sisältää hieman jännitystä mutta samalla luottamuksen siihen, ettei kumppani pilkkaa, painosta tai jätä yksin epäonnistumisen hetkellä.

3. Järjestäkää uteliaisuustreffit

Yksi pitkän parisuhteen haasteista on tunne siitä, että kumppanista tiedetään jo kaikki.

Vuosien jälkeen toisen mielipiteitä saatetaan alkaa ennakoida ennen kuin hän ehtii itse vastata.

Ihminen voi sanoa kumppaninsa puolesta, ettei tämä kuitenkaan pitäisi tietystä paikasta, haluaisi matkustaa tiettyyn maahan tai olisi kiinnostunut uudesta harrastuksesta.

Oletus voi perustua siihen, millainen kumppani oli viisi tai kymmenen vuotta aikaisemmin.

Ihmiset kuitenkin muuttuvat. Heidän pelkonsa, toiveensa, arvonsa ja kiinnostuksen kohteensa kehittyvät elämänkokemusten mukana.

Uteliaisuustreffeillä pari voi käyttää valmiita keskustelukortteja tai keksiä toisilleen kysymyksiä, joiden vastauksia ei vielä tiedä.

Kysymykset voivat olla kevyitä:

"Minkä taidon haluaisit oppia, jos aikaa olisi rajattomasti?"

"Millainen päivä tuntuu sinusta täydelliseltä juuri nyt?"

"Mikä on saanut sinut nauramaan viime aikoina?"

Niissä voidaan mennä myös syvemmälle:

"Mistä asiasta olet tällä hetkellä ylpeä?"

"Mikä tulevaisuudessa jännittää tai pelottaa sinua?"

"Milloin tunnet olevasi kaikkein lähimpänä minua?"

Tavoitteena ei ole saada mahdollisimman monta kysymystä käsitellyksi.

Yksi kiinnostava vastaus voi johtaa kokonaan uuteen keskusteluun. Kumppanin vastausta ei myöskään pidä korjata sanomalla, ettei hän oikeasti ajattele niin tai ettei hänen muistonsa tapahtumasta ole oikea.

Uteliaisuus edellyttää valmiutta kuulla myös jotakin odottamatonta.

Intimiteettiä koskevissa tutkimuksissa henkilökohtainen kertominen on yhdistynyt läheisyyteen erityisesti silloin, kun kuulija koetaan ymmärtäväksi, välittäväksi ja hyväksyväksi.

Pelkkä syvällinen kysymys ei siis riitä. Ratkaisevaa on myös se, miten vastaukseen reagoidaan.

4. Kertokaa toisillenne asia, jota ette ole aiemmin sanoneet

Gogolinski ehdottaa pariskunnille treffejä, joille kumpikin tuo yhden asian, jonka on halunnut pitkään kertoa mutta jota ei ole saanut sanotuksi.

Harjoituksen englanninkielinen nimi on What I Never Said.

Kyse voi olla kiitollisuudesta, pelosta, muistosta, toiveesta tai asiasta, jonka sanominen on tuntunut nololta.

Kumppani voi esimerkiksi kertoa, milloin hän viimeksi tunsi olonsa erityisen rakastetuksi tai missä tilanteessa hän olisi kaivannut enemmän tukea.

Kuuntelijan tehtävänä ei ole selittää, puolustautua tai ratkaista asiaa.

Gogolinski ehdottaa ensimmäiseksi vastaukseksi vain lausetta:

"Kiitos, että kerroit minulle."

Yksinkertainen vastaus antaa kertojalle kokemuksen siitä, että hänen ajatuksensa otetaan vastaan ennen niiden arvioimista.

Harjoituksen ei pitäisi muuttua yllätyshyökkäykseksi, jossa vuosien pettymykset tuodaan esiin yhdellä kertaa.

Aihe kannattaa valita niin, että siitä pystyy puhumaan kunnioittavasti ja molemmat ovat suostuneet harjoitukseen.

Kuuntelijan ei myöskään tarvitse hyväksyä jokaista tulkintaa oikeaksi. Hän voi myöhemmin kertoa oman näkökulmansa, mutta ensimmäinen tehtävä on ymmärtää, mitä toinen yrittää ilmaista.

Jos paljastus koskee esimerkiksi uskottomuutta, väkivaltaa, riippuvuutta tai muuta suhteen turvallisuutta vakavasti muuttavaa asiaa, yhden lauseen vastaus ei riitä tilanteen käsittelemiseen.

Tällöin keskustelulle tarvitaan enemmän aikaa ja mahdollisesti pariterapeutin tai muun ammattilaisen tukea.

Harjoitus ei myöskään sovi suhteeseen, jossa rehellisyys voi altistaa toisen uhkailulle tai väkivallalle.

5. Lähtekää kävelylle, jolla ongelmia ei saa ratkaista

Gogolinskin toinen keskusteluharjoitus on kävely, jonka aikana kumppania kuunnellaan ilman ratkaisujen tarjoamista.

Ensimmäinen osapuoli puhuu esimerkiksi kymmenen minuutin ajan siitä, mikä hänen mieltään painaa. Toinen kuuntelee keskeyttämättä, neuvomatta ja muuttamatta keskustelua omaksi kokemuksekseen.

Tämän jälkeen osat vaihdetaan.

Harjoitus voi olla yllättävän vaikea, sillä neuvojen antaminen tuntuu usein välittämiseltä.

Kumppanin puhuessa huonosta työpäivästä kuulija alkaa helposti ehdottaa keskustelua esihenkilön kanssa, työpaikan vaihtamista tai tehokkaampaa ajankäyttöä.

Puhuja ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ratkaisua. Hän voi kaivata kokemusta siitä, että toinen ymmärtää tilanteen tuntuvan raskaalta.

Ratkaisujen tarjoaminen liian nopeasti voi tahattomasti viestiä, että tunne pitäisi poistaa tai että ongelma on olemassa vain siksi, ettei puhuja ole vielä keksinyt oikeaa toimintatapaa.

Kuuntelija voi sen sijaan kysyä tarkentavia kysymyksiä tai toistaa omin sanoin kuulemansa:

"Kuulostaa siltä, että olet joutunut kantamaan tuota yksin."

"Ymmärsinkö oikein, että eniten sinua satutti se, ettei mielipidettäsi kysytty?"

Kävelyn lopuksi voi kysyä, haluaako kumppani myöhemmin pohtia ratkaisuja vai tarvitsiko hän tällä kertaa vain kuuntelua.

Harjoituksen tarkoituksena ei ole kieltää ongelmanratkaisua pysyvästi.

Se erottaa toisistaan kaksi eri tarvetta: ensin ymmärretyksi tulemisen ja vasta sen jälkeen mahdollisen toimintasuunnitelman.

Hyvät treffit ei tarkoita jatkuvaa syvällistä keskustelua

Pariterapeuttien ehdotukset voivat kuulostaa siltä, että jokaisen treffi-illan pitäisi muuttua ohjatuksi parisuhdeharjoitukseksi.

Näin ei ole.

Joskus pari tarvitsee vain hauskan illan, television katselua, yhteisen aterian tai mahdollisuuden nukkua pitkään ilman velvollisuuksia.

Kevyt yhdessäolo voi olla aivan yhtä arvokasta kuin syvällinen keskustelu.

Ongelma syntyy lähinnä silloin, jos yhteinen aika ei koskaan sisällä leikkiä, uteliaisuutta tai aitoa kiinnostusta toisen sisäistä maailmaa kohtaan.

Treffien ei myöskään tarvitse onnistua täydellisesti.

Uusi aktiviteetti voi olla odotettua tylsempi, keskustelukortti voi herättää vaivaantuneisuutta ja kävelyllä voi unohtua kuuntelemaan ilman neuvoja.

Tavoitteena ei ole suorittaa läheisyyttä oikein vaan kokeilla, mikä auttaa juuri tätä paria tuntemaan olonsa yhteydessä olevaksi.

Treffien suunnittelun ei pitäisi jäädä aina samalle ihmiselle

Parisuhteen hoitamisesta voi itsessään muodostua henkistä kuormaa.

Jos sama kumppani etsii aina ideat, varaa pöydät, järjestää lastenhoidon ja muistuttaa yhteisestä illasta, treffit eivät välttämättä tunnu hänestä romanttiselta yllätykseltä.

Vastuuta voidaan jakaa vuorottelemalla suunnittelijaa tai valitsemalla idea yhdessä.

Kumpikin voi kirjoittaa muutaman maksuttoman, edullisen ja hieman erityisemmän treffien lapuille, joista valitaan tilanteeseen sopiva vaihtoehto.

Samalla kannattaa huomioida talous, toimintakyky, lastenhoidon mahdollisuudet ja molempien palautumisen tarve.

Parisuhdetta vahvistavien treffien ei pitäisi aiheuttaa seuraavan kuukauden taloushuolta tai pakottaa uupunutta ihmistä suoritukseen.

Treffi-ilta ei korjaa turvatonta suhdetta

Yhteinen savityökurssi tai keskustelukävely voi tukea suhdetta, jossa molemmat kunnioittavat toisiaan ja haluavat rakentaa yhteyttä.

Se ei ratkaise väkivaltaa, kontrollointia, jatkuvaa pelkoa tai tilannetta, jossa toinen käyttää henkilökohtaisia paljastuksia myöhemmin aseena kumppania vastaan.

Tällaisessa suhteessa lisääntynyt avoimuus voi jopa kasvattaa haavoittuvuutta.

Myös vakavasti kriisiytyneessä mutta turvallisessa suhteessa keskusteluharjoitukset voivat johtaa nopeasti samaan vanhaan riitaan.

Koulutetun pariterapeutin tuki voi auttaa hidastamaan keskustelua ja tunnistamaan vuorovaikutusmallin, johon pari juuttuu.

Terapia ei silti edellytä, että suhde olisi jo hajoamassa. Sinne voidaan hakeutua myös vahvistamaan viestintää ennen suurta elämänmuutosta.

Läheisyyttä rakentaa treffien sisältö eikä sen näyttävyys

HuffPostin pariterapeuttien suosituksia yhdistää ajatus tarkoituksellisesta yhteisestä ajasta.

Rinnakkainen tekeminen vähentää keskustelun suorituspainetta. Uutuus tuo suhteeseen leikkisyyttä, ja uteliaat kysymykset muistuttavat, ettei tuttukaan kumppani ole koskaan täysin valmis tai läpikotaisin tunnettu.

Kuunteluharjoitukset puolestaan antavat mahdollisuuden tulla nähdyksi ilman, että kokemusta korjataan välittömästi.

Treffit voi toteutua ravintolassa, metsäpolulla, keittiössä tai olohuoneen lattialla.

Sen arvo ei riipu rahasta tai siitä, näyttääkö ilta ulkopuolisten silmissä romanttiselta.

Parhaimmillaan yhteisen ajan jälkeen molemmille jää tunne siitä, etteivät he hoitaneet vain parisuhteeseen kuuluvia velvollisuuksia.

He kohtasivat jälleen ihmisen, jonka kanssa suhde aikanaan alkoi ja joka on muuttunut vuosien aikana aivan kuten he itsekin.