Voiko itsekeskeinen kumppani muuttua? Uusi tutkimus antaa toivoa, mutta ei lupaa ihmettä

Voimakkaan itsekeskeisen kumppanin kanssa eläminen voi kuluttaa, mutta persoonallisuus ei välttämättä pysy täysin muuttumattomana. Uusi seurantatutkimus löysi yhteyksiä parisuhteen laadun ja narsististen piirteiden kehityksen välillä. Tuloksia ei silti pidä tulkita kehotukseksi sietää loukkaavaa tai pelottavaa käytöstä.

Itsekeskeiseltä vaikuttavan kumppanin kanssa ei ole pakko valita vain kahden ääripään väliltä: joko hyväksyä kaikki tai uskoa voivansa pelastaa toisen. Tuore tutkimus viittaa siihen, että osa narsistisista piirteistä voi lieventyä parisuhteen aikana, mutta muutos ei ole automaattinen eikä kumppanin yksin aikaansaama.

Psychology Today tarkastelee Friedrich Schiller -yliopiston Anna Braigin ja hänen kollegoidensa tutkimusta, jossa seurattiin 1 925 saksalaista eri sukupuolta olevaa paria. Aineisto kerättiin kolmessa vaiheessa kahden vuoden välein, joten tarkastelu ulottui neljän vuoden ajalle.

Tutkimuksessa ei diagnosoitu narsistista persoonallisuushäiriötä. Siinä mitattiin väestössä eri voimakkuuksina esiintyviä antagonistisia ja itsekeskeisiä piirteitä, kuten narsistista ihailun tarvetta ja kilpailuhenkistä toisten vähättelyä. Tämä ero on olennainen, sillä hankala käytös tai yksittäinen piirre ei vielä oikeuta tekemään kumppanista kliinistä diagnoosia.

Narsismissa erotettiin kaksi erilaista puolta

Narsistinen ihailun tarve tarkoittaa pyrkimystä saada huomiota, tunnustusta ja vahvistusta omalle erityisyydelle. Se voi näyttäytyä itsevarmuutena ja viehätysvoimana, mutta myös jatkuvana tarpeena päästä keskipisteeseen.

Narsistinen kilpailu puolestaan liittyy oman ylemmyyden puolustamiseen toisia vähättelemällä. Siihen voi sisältyä vihamielisyyttä, herkkää loukkaantumista ja tarvetta voittaa myös tilanteissa, joissa parisuhde tarvitsisi yhteistyötä.

Korkeammat itsekeskeisten ja antagonististen piirteiden tasot liittyivät tutkimuksessa vähäisempään parisuhdetyytyväisyyteen ja sitoutumiseen. Samalla ne yhdistyivät voimakkaampaan vastavuoroisuuden vaatimiseen ja suurempaan sanalliseen aggressioon.

Vastavuoroisuuden vaatimisella tarkoitettiin tässä taipumusta pitää tarkkaa kirjaa palveluksista ja odottaa välitöntä vastapalvelusta tai kiitosta. Toimivassa pitkässä suhteessa tasapaino voi toteutua pidemmällä aikavälillä, vaikka kumpikin ei antaisi joka päivä täsmälleen saman verran.

Piirteet ja parisuhde muuttuivat rinnakkain

Tutkimuksen kiinnostavin havainto oli, että persoonallisuuden ja parisuhteen muutokset kietoutuivat joiltakin osin toisiinsa. Narsismiin liittyvät piirteet osoittivat johdonmukaisempia yhteyksiä parisuhteen kehitykseen kuin tutkimuksen muut tarkastellut piirteet.

Suurempi parisuhdetyytyväisyys ennakoi narsistisen kilpailun vähäisempää kasvua tai suurempaa laskua. Vahvempi sitoutuminen puolestaan liittyi narsistisen ihailun tarpeen lieventymiseen. Myös kumppanin kokema tyytyväisyys ja sitoutuminen olivat yhteydessä joihinkin muutoksiin.

Tulos ei kuitenkaan osoita yksinkertaista syy-seuraussuhdetta. Hyvä suhde voi tarjota palautetta ja turvallisuutta, jotka vähentävät tarvetta korostaa omaa ylemmyyttä. Yhtä mahdollista on, että jo valmiiksi lieventyvä itsekeskeisyys tekee suhteesta tyydyttävämmän.

Tutkijat löysivät vain valikoituja vaikutuksia, eivät yleistä sääntöä siitä, että rakastava kumppani muuttaisi narsistisen ihmisen. Lisäksi persoonallisuuspiirteitä mitattiin vain toiselta puolisoista ja lyhyillä mittareilla. Aineisto ei myöskään kattanut samaa sukupuolta olevia pareja.

Rajat voivat paljastaa, onko muutos mahdollinen

Psychology Today tulkitsee tuloksia niin, että omien tarpeiden selkeä puolustaminen voi auttaa katkaisemaan epätasapainoista toimintamallia. Käytännössä olennaista ei kuitenkaan ole löytää täydellisiä sanoja, vaan tarkkailla, miten kumppani reagoi kohtuulliseen rajaan.

Rakentava reaktio voi olla aluksi pettynyt tai puolustautuva, mutta siihen kuuluu kyky kuunnella, ottaa vastuuta ja muuttaa toimintaa ajan mittaan. Huolestuttavampi merkki on se, jos rajan asettamisesta seuraa rankaisemista, uhkailua, solvaamista, syyllistämistä tai todellisuuden jatkuvaa vääristelyä.

Raja ei ole yritys hallita toista. Se kertoo, millaiseen käytökseen ihminen suostuu ja mitä hän tekee, jos raja ylitetään. Esimerkiksi keskustelun voi lopettaa, jos se muuttuu nimittelyksi, ja asiaan voi palata vasta rauhallisemmassa tilanteessa.

Muutosta kannattaa arvioida tekojen eikä lupausten perusteella. Yksittäinen anteeksipyyntö ei vielä muuta kaavaa, mutta toistuva vastuunotto, kunnioittavampi puhe ja kyky hyväksyä myös kumppanin tarpeet kertovat jo enemmän.

Toisen hoitaminen ei kuulu kumppanille

Parisuhteen mahdollinen vaikutus persoonallisuuteen ei tee kumppanista terapeuttia. Itsekeskeisiä toimintamalleja voi käsitellä ammattilaisen kanssa, mutta muutoksen halun on tultava ihmiseltä itseltään.

Pariterapia voi auttaa turvallisessa suhteessa, jossa molemmat kykenevät kuuntelemaan ja kantamaan vastuuta. Jos suhteessa on pelkoa, kontrollia tai väkivaltaa, yhteinen terapia ei ole automaattisesti oikea ensimmäinen ratkaisu, vaan oma turvallisuus ja yksilöllinen tuki on asetettava etusijalle.

Tutkimus antaa maltillisen toiveikkaan viestin: persoonallisuuden terävät reunat voivat pehmetä, eikä nuorena aikuisena omaksuttu tapa toimia ole välttämättä ikuinen. Se ei silti velvoita ketään jäämään suhteeseen odottamaan muutosta, jota ei näy arjen teoissa.

Ratkaiseva kysymys ei lopulta ole vain se, voiko itsekeskeinen kumppani muuttua. Yhtä tärkeää on kysyä, saavatko molemmat suhteessa olla turvassa, tulla kuulluiksi ja säilyttää oman arvonsa muutosta odotettaessa.