Eron tai leskeytymisen jälkeen moni huomaa ikävän asian pariskunnista

Eronnut tai puolisonsa menettänyt ihminen ei menetä välttämättä vain parisuhdettaan. Samalla voivat harventua kutsut illallisille, yhteisille matkoille ja viikonlopun tapaamisiin, jos vanhat ystävät näkevät hänet enää ilman paria.

Parisuhteen päättyminen muuttaa ihmisen elämää monella tavalla. Eron tai puolison kuoleman jälkeen muuttuvat koti, arjen rutiinit, talous ja tulevaisuutta koskevat suunnitelmat.

Samalla voi tapahtua jotakin yllättävämpää: myös ystävyyssuhteet alkavat muuttua.

Ihminen, joka oli aikaisemmin luonteva osa pariskuntien yhteisiä illallisia, matkoja ja viikonloppuja, ei välttämättä saakaan enää kutsuja samoihin tilanteisiin. Hänet voidaan edelleen tavata kahdestaan lounaalla, mutta yhteisestä vapaa-ajasta katoaa kuin huomaamatta.

YourTangossa julkaistussa kirjoituksessa sosiaalipsykologi Bella DePaulo käsittelee ilmiötä, jonka eronneet ja leskeksi jääneet saattavat huomata vasta palattuaan sinkuksi.

DePaulon mukaan parisuhteessa elävät ihmiset eivät aina tiedosta, kuinka helposti he alkavat kohdella yksin eläviä ystäviään ulkopuolisina.

Kyse ei ole kaikkia pareja koskevasta säännöstä. Monet pitävät ystävyyssuhteistaan huolta riippumatta siitä, elääkö ystävä yksin vai parisuhteessa.

Ilmiö on silti tunnistettu myös tutkimuksessa. Parisuhteen muodostuminen voi kaventaa ystäväverkostoja ja keskittää ihmisen sosiaalista elämää kumppanin ympärille.

Ystävä ei enää sopinut pariskuntien viikonloppuun

DePaulo kertoo YourTangossa tapauksesta, jonka hänen opiskelijansa jakoi jo vuonna 1999.

Opiskelijan äiti ja tämän kumppani olivat viettäneet lähes joka viikonloppu aikaa toisen pariskunnan kanssa. Ystävyys oli jatkunut pitkään, eikä kyse ollut vain satunnaisesta tuttavuudesta.

Kun äidin parisuhde päättyi, hän soitti ystäväpariskunnan naiselle ja kertoi erosta.

Ystävä kuunteli, osoitti myötätuntoa ja tuki häntä keskustelun aikana. Puhelun lopuksi hän kuitenkin totesi olevansa pahoillaan siitä, etteivät he enää näkisi viikonloppuna.

Viesti oli käytännössä selvä: eronnut nainen oli ollut tervetullut yhteiseen ajanviettoon osana pariskuntaa, mutta ei enää yksittäisenä ystävänä.

DePaulon mukaan tapaus osoittaa, kuinka parisuhdestatus voi huomaamatta muuttua pääsylipuksi tiettyihin sosiaalisiin tilanteisiin.

Ystävyys ei ollut kadonnut virallisesti. Sen asema kuitenkin heikkeni heti, kun toinen ei enää saapunut paikalle kumppanin kanssa.

Sinkkusyrjintä voi olla hyvin hienovaraista

DePaulo käyttää ilmiöstä englanninkielistä käsitettä singlism. Sillä tarkoitetaan yksin eläviin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja, leimaamista, sivuuttamista ja syrjintää.

Suomeksi voidaan puhua esimerkiksi sinkkusyrjinnästä tai parisuhdestatukseen perustuvasta eriarvoisesta kohtelusta.

Ilmiö ei aina näy suorana loukkauksena. Usein se muodostuu pienistä oletuksista ja käytännöistä.

Sinkun oletetaan esimerkiksi olevan aina käytettävissä töissä, koska hänellä ei ole puolisoa tai lapsia. Hänen ihmissuhteitaan saatetaan pitää vähemmän tärkeinä kuin romanttista parisuhdetta.

Juhlien, lomien ja matkojen suunnittelussa voidaan ajatella automaattisesti pariskuntia. Yksin tuleva vieras koetaan hankalaksi lisäksi tai hänelle aletaan etsiä väkisin seuralaista.

Myös eronnut tai leskeksi jäänyt voidaan nähdä muistutuksena siitä, että parisuhteet eivät aina kestä. Tämä voi herättää joissakin pareissa tiedostamatonta epämukavuutta.

Tällaisten motiivien olemassaoloa ei voi kuitenkaan päätellä yksittäisestä kutsumatta jättämisestä. Joskus yhteydenpito vähenee kiireen, muuttuneiden elämäntilanteiden tai epävarmuuden vuoksi ilman tietoista torjuntaa.

Parisuhde voi kaventaa ystäväverkostoa huomaamatta

Tutkimuksessa on käytetty käsitettä dyadinen vetäytyminen kuvaamaan sitä, kuinka uuden pariskunnan jäsenet alkavat viettää enemmän aikaa keskenään ja vähemmän ystäviensä kanssa.

Prosessi voi olla osittain luonnollinen. Parisuhteen alkuvaiheessa kumppanit haluavat tutustua toisiinsa, rakentaa yhteistä arkea ja käyttää aikaa läheisyyden kehittämiseen.

Myöhemmin työ, lapset, koti ja muut velvollisuudet voivat vähentää ystäville jäävää aikaa entisestään.

Vuonna 2003 julkaistussa tutkimuksessa sosiologi Matthijs Kalmijn tarkasteli seurustelun ja yhteen muuttamisen vaikutuksia ystäväverkostoihin. Tulokset tukivat osittain käsitystä siitä, että parisuhteen edetessä ystävien määrä voi pienentyä ja kumppaneiden verkostot alkavat limittyä.

Tämä ei tarkoita, että jokainen parisuhde tuhoaisi ystävyyssuhteita.

Ongelma syntyy silloin, kun kumppanista tulee lähes ainoa läheinen ihminen ja muut ihmissuhteet jäävät pitkäksi aikaa hoitamatta.

Jos parisuhde myöhemmin päättyy, ihminen voi huomata, ettei hänellä enää ole samanlaista omaa sosiaalista verkostoa kuin ennen suhdetta.

Eronnut huomaa käytännön, johon saattoi itsekin osallistua

Ashley E. Ermer ja Jaclyn Elisa Keenoy käsittelivät vuonna 2023 julkaistussa tutkimusartikkelissaan ikääntyvien yksinelävien terveyttä ja sosiaalisia suhteita.

Heidän mukaansa aikaisemmin naimisissa olleet voivat tulla eron tai leskeytymisen jälkeen herkemmiksi huomaamaan sinkkuihin kohdistuvaa eriarvoista kohtelua.

Tutkijat kirjoittivat:

"Naimisissa olevat ihmiset eivät usein ymmärrä ylläpitävänsä sinkkusyrjintää ennen kuin he itse siirtyvät parisuhteen menettämisen jälkeen yksineläviksi."

Ihminen on saattanut aikaisemmin ajatella pariskuntien yhteisiä tapaamisia täysin luonnollisina. Sinkuksi jäätyään hän huomaa, että sama käytäntö jättää hänet nyt ulkopuolelle.

Hän voi myös ymmärtää kohdelleensa aikaisemmin omia yksin eläviä ystäviään samalla tavalla.

Kyse ei välttämättä ole tietoisesta julmuudesta. Parisuhdekeskeiset normit ovat niin tavallisia, ettei niitä huomata ennen kuin oma asema muuttuu.

Parisuhteesta voi tulla huomaamaton jäsenkortti

Monet sosiaaliset tilanteet rakentuvat valmiiksi parien ympärille.

Illallispöytään kutsutaan kolme pariskuntaa. Lomalle lähdetään kahden muun parin kanssa. Juhlakutsussa oletetaan vieraan saapuvan avecin kanssa.

Yksittäinen sinkku voi muuttaa tutuksi koettua asetelmaa, vaikka hänen läsnäolonsa ei todellisuudessa aiheuttaisi mitään ongelmaa.

Jotkut saattavat pelätä, että yksin tuleva kokisi olonsa kiusalliseksi parien keskellä. Hänet jätetään siksi kutsumatta oletetun epämukavuuden säästämiseksi.

Hyvä tarkoitus voi kuitenkin johtaa juuri siihen ulkopuolisuuden kokemukseen, jota haluttiin välttää.

Turvallisempaa on antaa ystävän itse päättää, haluaako hän osallistua. Kutsun voi esittää ilman oletusta siitä, että hänen pitäisi tuoda mukanaan romanttinen kumppani.

Leskeys ja avioero eivät ole sama kokemus

YourTangon artikkeli käsittelee eronneita ja leskeksi jääneitä yhdessä, koska molemmat palaavat avioliiton jälkeen yksin eläviksi.

Kokemuksia ei silti pidä rinnastaa liian suoraviivaisesti.

Avioerossa parisuhde päättyy, vaikka molemmat osapuolet jatkavat elämäänsä. Eroon voi liittyä helpotusta, pettymystä, ristiriitoja, syyllisyyttä ja käytännön neuvotteluja esimerkiksi lapsista tai omaisuudesta.

Leskeydessä puoliso kuolee. Ihminen joutuu käsittelemään parisuhteen päättymisen lisäksi läheisen kuolemaa ja surua.

Puolison menetys on yksi ihmisen raskaimmista elämäntapahtumista. Ystävien ja perheen tuki voi olla silloin erityisen tärkeää.

Juuri siksi sosiaalisten kutsujen väheneminen voi tuntua erityisen julmalta. Leskeksi jäänyt saattaa menettää samalla sekä tärkeimmän läheisensä että osan yhteisestä ystäväpiiristä.

Eronneen kokemusta ei myöskään pidä vähätellä siksi, ettei puoliso ole kuollut. Pitkän avioliiton päättyminen voi hajottaa kokonaisen tutun elämäntavan ja synnyttää aidon suruprosessin.

Yhteiset ystävät saattavat tuntea joutuvansa valitsemaan puolen

Avioeron jälkeen ystäväpiirin muuttumiseen voi liittyä myös ristiriitoja, joita leskeydessä ei ole samalla tavalla.

Yhteiset ystävät voivat kokea, että heidän pitäisi valita puolisoista toinen. He saattavat pelätä loukkaavansa jompaakumpaa tai kuulevansa erosta asioita, joihin eivät halua sekaantua.

Jos ero on riitaisa, molempien kutsuminen samaan tilaisuuteen voi olla vaikeaa.

Tällaiset tilanteet vaativat harkintaa, eikä jokaisen ystävyyssuhteen säilyttäminen ennallaan ole aina mahdollista.

Silti eronneen automaattinen poistaminen pariskuntien yhteisestä elämästä on eri asia kuin käytännön rajojen pohtiminen vaikeassa erossa.

Ystävä voi säilyttää yhteyden kumpaankin osapuoleen erikseen ilman, että hän ottaa vastuuta riidan ratkaisemisesta tai toimii viestinviejänä entisten puolisoiden välillä.

Ulkopuolelle jääminen merkitsee myös tuen menetystä

Kutsujen loppuminen ei ole vain sosiaalinen loukkaus.

Ermerin ja Keenoyn mukaan ystävien ja sukulaisten etääntyminen voi merkitä todellisen tukiverkoston heikkenemistä.

Tuki voi olla emotionaalista, kuten kuuntelemista ja läsnäoloa. Se voi olla myös käytännöllistä apua muutossa, lastenhoidossa, viranomaisasioissa tai sairastumisen aikana.

Parisuhteen päättyessä juuri tällaisen tuen tarve voi kasvaa.

Jos ihminen on rakentanut lähes koko sosiaalisen elämänsä puolison ja muiden pariskuntien ympärille, hänen voi olla pakko muodostaa verkostonsa osittain uudelleen.

Prosessi voi kestää pitkään, etenkin jos ero tai leskeys tapahtuu myöhemmällä iällä ja vanhojen ystävyyssuhteiden tilalle on vaikeampi löytää uusia.

Yksin eläminen ei tarkoita yksinäisyyttä

Parisuhteen puuttuminen ei automaattisesti tee ihmisestä yksinäistä tai sosiaalisesti eristäytynyttä.

Monilla pitkään yksin eläneillä on laaja ja monipuolinen verkosto ystäviä, sukulaisia, naapureita ja yhteisöjä.

DePaulo käyttää ajatusta useista tärkeistä ihmisistä yhden ainoan sijasta. Romanttisen kumppanin ei tarvitse olla ihmisen ainoa tai edes tärkein läheinen suhde.

Tällainen verkosto voi auttaa myös elämänmuutoksissa. Kun tuki ei ole kokonaan yhden ihmisen varassa, parisuhteen päättyminen ei katkaise kaikkia läheisiä yhteyksiä samalla kertaa.

Yksin eläminen ja yksinäisyys ovatkin eri asioita. Ihminen voi elää yksin ja kokea vahvaa yhteenkuuluvuutta, tai olla avioliitossa ja tuntea itsensä hyvin yksinäiseksi.

Ratkaisevaa on ihmissuhteiden laatu, ei pelkkä siviilisääty.

Ystävyyssuhteita ei pitäisi laittaa odottamaan parisuhteen ajaksi

DePaulon kirjoituksen keskeinen viesti koskee myös tällä hetkellä parisuhteessa eläviä.

Ystävyyksiä kannattaa ylläpitää silloinkin, kun parisuhde voi hyvin ja vie suuren osan arjesta.

Ystävää voi tavata ilman kumppania. Sinkkuystävän voi kutsua mukaan tilanteeseen, jossa muut vieraat ovat pareja. Kaikkien sosiaalisten suunnitelmien ei tarvitse rakentua tasaisen pariluvun ympärille.

Myös kummankin puolison omat ystävyyssuhteet voivat vahvistaa hyvinvointia ja tuoda parisuhteeseen tilaa.

Kumppanin ei tarvitse täyttää samanaikaisesti parhaan ystävän, harrastuskaverin, keskustelukumppanin, matkaseuran ja koko tukiverkoston roolia.

Laaja sosiaalinen verkosto ei ole uhka hyvälle parisuhteelle. Se voi vähentää siihen kohdistuvia kohtuuttomia odotuksia.

Uutta sinkkua ei pidä kohdella ongelmana

Eron tai leskeyden jälkeen ystävät eivät aina tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä.

He voivat pelätä kysyvänsä liian henkilökohtaisia kysymyksiä tai muistuttavansa toista tämän menetyksestä.

Epävarmuus voi johtaa vetäytymiseen, vaikka tarkoitus ei olisi hylätä ystävää.

Usein yksinkertainen yhteydenotto riittää. Ystävältä voi kysyä, haluaako hän puhua tapahtuneesta ja millainen seura tuntuisi juuri nyt hyvältä.

Hänet voi kutsua mukaan tavalliseen tapaan ilman, että koko tilaisuudesta tehdään hänen eronsa tai leskeytensä käsittelytilaisuutta.

Kaikki eivät halua puhua kokemuksestaan jatkuvasti. Monelle tavallinen yhdessäolo voi olla tärkeä muistutus siitä, ettei koko identiteetti ole muuttunut pelkäksi eronneeksi tai leskeksi.

Kutsun esittäminen on parempi kuin oletusten tekeminen

Ystävä voi kieltäytyä pariskuntien yhteisestä illasta, koska tilanne tuntuu vielä liian raskaalta. Hän voi myös ilahtua siitä, ettei häntä ole unohdettu.

Kumpaakaan reaktiota ei kannata ennustaa hänen puolestaan.

Kutsu voidaan esittää kevyesti ja ilman painetta:

"Olemme kokoontumassa lauantaina syömään. Olet lämpimästi tervetullut, mutta ymmärrämme myös, jos et tällä kertaa halua tulla."

Tällainen viesti antaa ihmiselle mahdollisuuden valita ja osoittaa samalla, ettei hänen asemansa ystävänä riipu kumppanista.

Jos hän kieltäytyy kerran, kutsumista ei silti tarvitse lopettaa pysyvästi. Suru ja erosta toipuminen muuttuvat ajan myötä, ja myöhemmin sama kutsu voi tuntua hyvältä.

Parisuhteen päättyminen voi muuttaa käsityksen avioliitosta

YourTangon otsikko kysyy, mitä eronneet ja leskeksi jääneet tietävät avioliitosta sellaista, mitä monet vastanaineet eivät vielä huomaa.

Vastaus ei ole se, että avioliitto olisi huono tai että parisuhteessa eläminen johtaisi väistämättä ystävien hylkäämiseen.

Opetus liittyy pikemminkin asemaan, jonka parisuhde antaa yhteiskunnassa ja sosiaalisissa piireissä.

Parisuhteessa elävä voi pitää kutsuja, seuraa ja pariskunnille rakennettuja tilanteita itsestäänselvyyksinä. Vasta aseman menettäminen paljastaa, kuinka paljon kohtelusta liittyi häneen itseensä ja kuinka paljon siihen, että hän kuului pariin.

Havainto voi olla kivulias, mutta se voi myös johtaa muutokseen.

Eronnut tai leskeksi jäänyt voi rakentaa ystävyyssuhteitaan uudelleen tavalla, jossa hänen arvonsa ei riipu parisuhdestatuksesta. Parisuhteessa elävä voi puolestaan huolehtia siitä, ettei hän sulje sinkkuystäviään huomaamatta yhteisen elämän ulkopuolelle.

Lopulta vahva ystävyys ei tarvitse kahta kumppania, tasaisesti jaettua illallispöytää tai sopivaa avecia.

Sen pitäisi kestää myös se, että ystävän elämäntilanne muuttuu.