Avioero ravistelee koko elämää. Arki, identiteetti ja tulevaisuudenkuva menevät uusiksi. Karen Finnin blogissa muistutetaan, että onnellisuus eron jälkeen on mahdollista, mutta tietyt toistuvat toimintamallit pitävät monet jumissa menneessä.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ero kuormittaa sekä mieltä että kehoa. Silti Finn korostaa, että ihmisellä on enemmän vaikutusvaltaa omaan toipumiseensa kuin usein uskotaan. Ensimmäinen askel on tunnistaa ne tavat, jotka sabotoivat omaa hyvinvointia.

1. Exän somen seuraaminen

Yksi yleisimmistä kompastuskivistä on entisen puolison sosiaalisen median tarkkailu.

Onko hän jo siirtynyt eteenpäin? Näyttääkö hän onnelliselta? Onko rinnalla joku uusi? Jokainen vilkaisu avaa haavan uudelleen.

Tutkimusten mukaan jatkuva altistuminen exän elämälle hidastaa toipumista. Jokainen kerta, kun vastustaa tarvetta tarkistaa tilanne, vahvistaa omaa itsenäisyyttä. Tarvittaessa unfollow tai estäminen voi olla terve ratkaisu.

2. Tahalliset "sattumat"

Toinen yleinen malli on hakeutua entisen elämänpiiriin näennäisen sattumalta.

Kiertotie vanhan kodin ohi tai ilmestyminen tuttuihin paikkoihin ei yleensä ole vahinko. Se on yritys pysyä yhteydessä, vaikka suhde on päättynyt.

Itseltä kannattaa kysyä rehellisesti: mitä toivon näkeväni? Haluanko hänen kaipaavan minua? Toivonko, ettei hän ole onnellinen ilman minua?

Tällainen käyttäytyminen pitää ihmisen kiinni menneessä ja estää uuden elämän rakentamisen.

3. Surun ohittaminen uudella suhteella

Kolmas yleinen virhe on yrittää hypätä surun yli etsimällä nopeasti uusi kumppani.

Ero tuo mukanaan väistämättömän suruprosessin, vaikka ero olisi ollut oma päätös. Tutkimusten mukaan surun käsittelyä ei voi ohittaa. Tukahduttaminen siirtää kivun myöhemmäksi.

Kun surun hyväksyy, sen läpi kulkeminen vapauttaa. Vasta silloin on mahdollista rakentaa uusi suhde terveeltä pohjalta.

Valinta, joka ratkaisee tulevaisuuden

Avioeron jälkeen suurin kysymys ei ole se, mitä ex tekee, vaan mitä itse tekee.

Jääkö elämään menneeseen vai käyttääkö kokemusta kasvun mahdollisuutena? Toipuminen ei tapahdu hetkessä, mutta pienet tietoiset valinnat vievät eteenpäin.

Toivo kulkee usein surun rinnalla. Kun menneestä uskaltaa päästää irti, tilalle syntyy tilaa uudelle ja aidosti omannäköiselle elämälle.