Uutisvirta, sosiaalinen media ja jatkuva epävarmuus tekevät olosta levottoman. Kaikilla ei ole mahdollisuutta irrottautua arjesta tai "kadota metsään" rauhoittumaan. Silti jotkut ihmiset vaikuttavat olevan sisäisesti tasapainossa, vaikka ympärillä myrskyää.

Kirjailija ja henkinen valmentaja Roland Legge kuvaa blogissaan, että nämä ihmiset eivät ole välinpitämättömiä, he ovat harjoitelleet tiettyjä tapoja kohdata todellisuus. Tutkimusten mukaan he myös hakevat kokemuksia, joita voidaan kutsua pyhiksi: luontoa, musiikkia, luovuutta, hengellisyyttä tai merkityksellisyyttä.

Tässä neljä asiaa, joita he tekevät säännöllisesti.

1. He harjoittavat kiitollisuutta

Kiitollisuus ei tarkoita ongelmien kieltämistä. Se tarkoittaa huomion suuntaamista siihen, mikä on hyvin.

Leggen mukaan jokaisella on jotain, mistä olla kiitollinen: katto pään päällä, läheiset, terveys, arjen pienet ihmeet. Henkinen valmentaja Deborah Roth muistuttaa, että kiitollisuus voi olla niinkin yksinkertaista kuin ystävän puhelu tai tuttu puu lähimetsässä.

Kun huomio siirtyy puutteesta runsauteen, hermosto rauhoittuu.

2. He palaavat merkitykselliseen tekemiseen

Mikä saa sinut innostumaan? Mikä saa ajan katoamaan?

Leggen mukaan intohimo ei ole luksusta: se on ankkuri. Kun ihminen tekee jotain, joka tuntuu omalta, hän kokee enemmän sisäistä voimaa. Parisuhdeterapeutti Ava Cadell on korostanut reflektiota: omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen auttaa kasvamaan ja uudistumaan.

Merkityksellinen tekeminen tuo elämään suunnan, vaikka ympärillä olisi epävarmuutta.

3. He pysyvät läsnä

Moni viettää suurimman osan ajastaan joko menneessä tai tulevassa. Läsnäolo tarkoittaa tämän hetken hyväksymistä, ilman jatkuvaa pakoa.

Kun ihminen on aidosti tässä hetkessä, hän tekee tietoisempia valintoja. Tavallinen arki ei tunnu tylsältä, vaan merkitykselliseltä. Kiire ei katoa, mutta sen ote löystyy.

4. He etsivät tarkoitustaan

Tarkoitus ei ole pelkkä ura tai tavoite. Legge kuvaa sitä syvänä yhteytenä omaan arvoon ja siihen, miksi on olemassa.

Kun ihminen hyväksyy oman arvonsa, ilman jatkuvaa todistelua, hän kykenee näkemään arvon myös muissa. Se ei poista maailman kaaosta, mutta se muuttaa suhdetta siihen.

Kaaoksen keskelläkin voi tuntea olevansa kunnossa

Maailma ei todennäköisesti muutu pian rauhallisemmaksi. Mutta sisäinen suhde siihen voi muuttua.

Kiitollisuus, merkityksellisyys, läsnäolo ja oman arvon tunnistaminen eivät tee elämästä ongelmatonta. Ne tekevät siitä kannateltavampaa.

Kaaoksen keskelläkin voi tuntea olevansa kunnossa, ei siksi, että kaikki olisi hyvin, vaan siksi, että yhteys itseensä on vahva.