Kun oma arvo tuntuu horjuvalta, jopa harmiton kuulumisten vaihto voi muuttua hiljaiseksi vertailuksi.
Kaikki kilpailullisuus ei ole pahasta. Joillekin ihmisille pieni leikkimielinen kisailu tuo energiaa, huumoria ja motivaatiota. Ongelma alkaa silloin, kun keskustelusta katoaa yhteys ja tilalle tulee tarve voittaa.
Epävarma ihminen ei aina sano suoraan: "Minusta tuntuu, etten riitä." Sen sijaan tunne voi näkyä tavassa, jolla hän vastaa toisen onnistumiseen, huoleen, mielipiteeseen tai kokemukseen. Hän ei välttämättä kuuntele ymmärtääkseen, vaan arvioi koko ajan, mitä tämä kertoo hänen omasta asemastaan.
Psychology Todayn mukaan sosiaalisen vertailun teoriassa ihmiset arvioivat omaa arvoaan vertaamalla itseään muihin esimerkiksi älykkyyden, menestyksen, ulkonäön tai aseman kaltaisilla alueilla. Vertailu voi olla inhimillistä, mutta jatkuvana se alkaa helposti rasittaa ihmissuhteita.
1. Hän vastaa onnistumiseesi omalla paremmalla onnistumisellaan
Kerro, että sait hyvää palautetta töissä. Hän kertoo heti, miten hänen esihenkilönsä kehui häntä vielä näyttävämmin.
Kerro, että aloitit uuden harrastuksen. Hän muistuttaa, että hän on tehnyt sitä jo vuosia.
Kerro, että sait vihdoin hoidettua jonkin vaikean asian. Hän nostaa esiin oman saavutuksensa, joka on hänen mielestään vielä isompi.
Tämä ei aina ole tietoista ilkeyttä. Epävarma ihminen voi kokea toisen onnistumisen uhkana, vaikka kukaan ei olisi haastanut häntä. Silloin hän yrittää palauttaa oman arvontunteensa nopeasti kertomalla, että hänkin on hyvä, tärkeä tai jopa parempi.
Kuuntelijalle tämä tuntuu siltä, ettei mikään oma ilo saa hetkeäkään tilaa.
2. Hän muuttaa huolesi kilpailuksi siitä, kenellä on vaikeampaa
Jos sanot olevasi väsynyt, hän on ollut väsyneempi. Jos kerrot stressistä, hänen stressinsä on suurempaa. Jos avaat jonkin pettymyksen, hänellä on heti esimerkki vielä pahemmasta kokemuksesta.
Tällaisessa keskustelussa et oikeastaan saa tulla kuulluksi. Joudut sen sijaan osallistumaan näkymättömään kisaan siitä, kenen kipu on todellisempaa.
Psychology Today on käsitellyt ilmiötä läheisissä suhteissa "uhrikilpailuna", jossa ihmiset alkavat kilpailla siitä, kumpi kärsii enemmän. Tällainen dynamiikka on ihmissuhteille tuhoisa, koska tunne ei tule kohdatuksi, vaan se muutetaan vertailuksi.
Tunnekypsä ihminen osaa yleensä sanoa: "Kuulostaa raskaalta", ilman että hänen tarvitsee lisätä heti perään: "Mutta minulla on vielä pahempaa."
3. Hän korjaa, täydentää ja tarkentaa kaikkea, jotta näyttäisi fiksummalta
Epävarma kilpailija ei aina leveile saavutuksilla. Joskus hän kilpailee tiedolla.
Hän tarttuu pieneen sanavalintaan. Hän korjaa sivuseikan, vaikka ymmärsi kyllä, mitä tarkoitit. Hän lisää keskusteluun yksityiskohdan, jonka tärkein tehtävä ei ole auttaa vaan osoittaa, että hän tietää enemmän.
Tällöin keskustelusta tulee helposti tentti. Et enää jaa ajatuksia, vaan varot, mihin muotoon ne asetat.
Tämä voi olla erityisen väsyttävää siksi, että korjaukset voivat olla sinänsä oikeita. Ongelma ei ole välttämättä faktassa, vaan sävyssä. Jos jokainen keskustelu päätyy siihen, että toinen asettuu yläpuolellesi, kyse ei ole enää tiedon jakamisesta vaan oman aseman pönkittämisestä.
4. Hän ottaa eriävän mielipiteen henkilökohtaisena tappiona
Tavallisessa keskustelussa ihmiset voivat olla eri mieltä ilman, että kumpikaan häviää.
Epävarmalle ihmiselle eri mieltä oleminen voi kuitenkin tuntua arvostelulta. Hän ei kuule vain ajatusta, vaan tulkitsee sen hyökkäykseksi omaa älykkyyttään, moraaliaan tai asemaansa vastaan.
Siksi hän alkaa puolustautua nopeasti. Hän selittää, miksi on oikeassa. Hän nostaa äänenpainoa. Hän syyttää toista ymmärtämättömyydestä. Hän saattaa jopa muuttaa keskustelun aihetta niin, että huomio siirtyy pois alkuperäisestä asiasta ja kohti hänen loukkaantumistaan.
Psychology Todayn mukaan puolustautuvuus voi ihmissuhteissa näkyä faktoista riitelemisenä, syyttelynä ja tekosyiden etsimisenä. Se haittaa ongelmien ratkaisemista ja voi luoda suhteeseen uusia haavoja.
5. Hän ei osaa iloita puolestasi ilman pientä piikkiä
Ehkä hän sanoo: "No, sinullahan kävi tuuri."
Tai: "Kiva, että jollain on aikaa tuollaiseen."
Tai: "Onhan se helppoa, kun sinulla on tuollaiset lähtökohdat."
Tämä on yksi hienovaraisimmista tavoista tehdä keskustelusta kilpailu. Hän ei suoraan vähättele sinua, mutta lisää onnistumiseesi pienen ehdon, alaviitteen tai särön. Onnistuit, mutta et ihan omilla ansioillasi. Sait jotain hyvää, mutta siinä on varmasti jokin selitys, joka pienentää sen arvoa.
Usein tämä kertoo enemmän sanojasta kuin sinusta. Jos toisen ilo tuntuu uhkaavalta, sitä on helpompi pienentää kuin kohdata oma kateus, riittämättömyys tai pelko jälkeen jäämisestä.
Psychology Todayn tuoreen artikkelin mukaan vertailu ja kilpailu voivat motivoida, mutta ne voivat myös lisätä ahdistusta ja rasittaa ihmissuhteita. Yhteistyöhön suuntautuminen taas voi lisätä myönteisempää vuorovaikutusta.
Kun keskustelussa pitää aina voittaa, yhteys katoaa
Epävarma ihminen ei välttämättä halua pilata keskustelua. Hän saattaa vain elää sisäisessä vertailussa, jossa jokainen toisen onnistuminen, mielipide tai kokemus tuntuu hänen omalta mittariltaan.
Silti vaikutus on sama: keskustelusta tulee raskas.
Hyvä keskustelu ei vaadi sitä, että kaikki ovat samaa mieltä, yhtä taitavia tai samassa elämäntilanteessa. Se vaatii vain sen, ettei jokainen lause muutu asetelmaksi, jossa jonkun pitää olla parempi.
Jos huomaat, että tietyn ihmisen seurassa alat varoa hyviä uutisia, vähätellä omia saavutuksiasi tai muotoilla mielipiteesi liian varovasti, kyse voi olla juuri tästä dynamiikasta.
Terveessä suhteessa toisen ilo ei ole sinun tappiosi. Toisen tieto ei tee sinusta tyhmää. Toisen väsymys ei mitätöi sinun väsymystäsi.
Ja tavallisen keskustelun pitäisi saada olla joskus juuri sitä: tavallinen keskustelu, ei piilotettu kilpailu.