Viha ei ole aina huutoa tai väkivaltaa. Joskus se näkyy jatkuvana ärtymyksenä, kritiikkinä, kylmyytenä ja tunnelmana, jossa toinen joutuu koko ajan varomaan seuraavaa purkausta.

Parisuhteen pitäisi olla paikka, jossa voi hengittää. Mutta jos kumppani kantaa mukanaan paljon käsittelemätöntä vihaa, koti voi alkaa tuntua turvapaikan sijasta miinakentältä.

Pienikin keskustelu voi muuttua riidaksi. Tavallinen kysymys voi laukaista puolustautumisen. Toisen mieliala alkaa määrittää koko kodin ilmapiiriä. Lopulta kumppani ja lapset voivat oppia lukemaan hänen ilmeitään, äänenpainoaan ja askeliaan, jotta seuraavalta purkaukselta voisi välttyä.

Your Tangon artikkelissa Randy Skilton kirjoittaa miehistä, jotka kantavat mukanaan paljon vihaa ja joiden vihamieliset tavat voivat vahingoittaa parisuhdetta ja koko perhettä. Hän muistuttaa, että viha itsessään ei ole aina paha tunne. Ratkaisevaa on se, miten ihminen ilmaisee sen.

Terve viha voi johtaa rehelliseen keskusteluun ja rajojen asettamiseen. Epäterve viha taas muuttuu helposti kontrolliksi, peloksi ja suhteessa elämiseksi jatkuvassa varuillaan olossa.

1. Hän vaikuttaa olevan koko ajan valmis räjähtämään

Yksi selvä merkki käsittelemättömästä vihasta on jatkuva ärtymys.

Hän tuntuu olevan koko ajan kireä. Pienet asiat saavat hänet hermostumaan. Hän riitelee riitelemisen vuoksi. Tuntuu kuin mikä tahansa väärä sana, väärä ilme tai väärä ajoitus voisi johtaa purkaukseen.

Skilton muistuttaa Your Tangossa, että vihalla itsellään ei ole pakko olla tuhoisaa roolia parisuhteessa. Terveellä tavalla vihaansa ilmaiseva puoliso pystyy kertomaan tunteistaan rauhallisesti, esittämään pyynnön ja hyväksymään myös vastauksen. Jos hän huomaa kiihtyvänsä liikaa, hän osaa ottaa aikalisän ja palata asiaan myöhemmin.

Epäterve viha toimii toisin.

Se ei pyri yhteyteen, vaan hallintaan. Sitä voidaan käyttää aseena, hiljaisena kohteluna, läheisyyden epäämisenä tai yritysten sabotoimisena silloin, kun toinen yrittää rakentaa yhteyttä.

Tällaisessa suhteessa toinen ei enää mieti vain sitä, mitä haluaa sanoa. Hän miettii, mitä uskaltaa sanoa.

2. Hän kritisoi jatkuvasti

Jatkuva kritiikki syö parisuhdetta hitaasti.

Jos kumppani saa sinut tuntemaan, ettet tee mitään oikein, se vaikuttaa väistämättä läheisyyteen. Et ehkä enää halua jakaa ajatuksiasi, olla haavoittuva tai hakeutua hänen lähelleen, jos odotat vastaukseksi arvostelua.

Your Tangon mukaan viha voi olla yksi syy siihen, miksi läheisyys katoaa avioliitosta. Jos mies ilmaisee vihaansa epäkunnioittavasti, se voi synnyttää puolisossa katkeruutta, joka ajan myötä voi muuttua vastenmielisyydeksi tai jopa vihaksi.

Tätä on tärkeä sanoittaa rehellisesti.

Jos jatkuvasti arvosteltu ihminen ei enää tunne halua läheisyyteen, kyse ei välttämättä ole kylmyydestä. Kyse voi olla siitä, että keho ja mieli eivät enää koe toista turvalliseksi.

Läheisyys tarvitsee kunnioitusta. Jos sitä ei ole, fyysinen läheisyys voi muuttua velvollisuudeksi tai tilanteeksi, jota toinen alkaa vältellä.

3. Hänen vihansa tekee sinusta alakuloisen

Kun elää jatkuvan vihamielisyyden keskellä, se ei jää vain hetkelliseksi pahaksi mieleksi.

Se voi alkaa vaikuttaa mielialaan, itsetuntoon ja koko käsitykseen omasta elämästä.

Your Tangon artikkelissa viitataan Missourin yliopiston tutkimukseen, jossa tarkasteltiin avioparien vuorovaikutusta kotona. Tutkimuksen mukaan aviomiehen tapa kohdella vaimoaan voi vaikuttaa merkittävästi vaimon mielenterveyteen, ja kritiikillä sekä vihamielisyydellä voi olla pitkäaikainen vaikutus hyvinvointiin.

Tämä ei ole yllättävää.

Jos kotona on jatkuvasti jännitettä, ihminen ei palaudu kunnolla. Hän alkaa ennakoida, pehmentää, varoa ja selittää. Hän yrittää pitää tunnelmaa kasassa, vaikka ei ole yksin vastuussa siitä.

Ajan myötä tämä voi tehdä olosta uupuneen, alakuloisen ja pienentyneen.

Parisuhde ei saisi olla paikka, jossa toinen joutuu jatkuvasti suojelemaan itseään toisen tunnepurkauksilta.

4. Hänen vihansa vaikuttaa myös lapsiin

Viha ei jää vain kahden aikuisen väliseksi asiaksi, jos kodissa on lapsia.

Lapset oppivat paljon seuraamalla. He näkevät, miten vanhemmat riitelevät, ratkaisevat ongelmia, pyytävät anteeksi tai jättävät pyytämättä. He oppivat, onko koti turvallinen paikka vai tila, jossa pitää olla varuillaan.

Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että lapset oppivat ihmissuhdetaitoja vanhemmiltaan havainnoinnin ja sosiaalisen oppimisen kautta. Jos he altistuvat jatkuvalle vihalle ja aggressiolle, he voivat oppia, että kovin ääni saa tahtonsa läpi.

Tämä voi näkyä myöhemmin monella tavalla.

Lapsi voi alkaa pelätä kovia ääniä. Hän voi oppia miellyttämään. Hän voi itse muuttua aggressiivisemmaksi. Hän voi kantaa jatkuvaa jännitystä kehossaan vielä aikuisena.

Siksi aikuisen vihanhallinta ei ole vain parisuhdeasia. Se on myös vanhemmuuskysymys.

Lapsen ei pitäisi joutua opettelemaan kotona, miten aikuisen tunnepurkaus väistetään.

5. Ratkaisematon viha tekee avioliitosta onnettoman

Aluksi vihainen purkaus voi tuntua poikkeukselta.

Ehkä ajattelet, että hänellä oli vain huono päivä. Ehkä hän stressaa. Ehkä hän pyytää anteeksi. Ehkä uskot, ettei se toistu.

Mutta jos purkauksista tulee kaava, suhde alkaa muuttua.

Skilton kirjoittaa Your Tangossa, että jatkuvat vihaiset purkaukset voivat saada puolison lopulta tuntemaan, ettei häntä kunnioiteta. Ajan myötä suhde heikkenee, eikä kadonnutta turvaa voi korvata pelkällä toiveella paremmasta.

Artikkelissa siteerataan myös pariterapeutti Talia Litmania, jonka mukaan viha on "jäävuoritunne". Pinnalla näkyy raivo, turhautuminen tai ärtymys, mutta veden alla on usein paljon sellaista, mitä on vaikeampi nähdä.

Tämä ei kuitenkaan tee vihamielisestä käytöksestä hyväksyttävää.

Vaikka vihan alla olisi pelkoa, häpeää, pettymystä tai kipua, toisen ihmisen ei kuulu joutua sen kohteeksi jatkuvasti.

Selitys ei ole sama asia kuin oikeutus.

Miten vihaiseen kumppaniin kannattaa suhtautua?

Jos kumppani suuttuu usein, ensimmäinen askel on olla lähtemättä automaattisesti hänen tunneaaltonsa mukaan.

Se ei tarkoita alistumista, vaan rajan pitämistä.

Jos toinen huutaa, uhkailee, ivaa tai yrittää kontrolloida, keskustelua ei yleensä kannata jatkaa siinä hetkessä. Voi sanoa rauhallisesti: "Puhun tästä, kun pystymme puhumaan kunnioittavasti."

Skilton muistuttaa Your Tangossa, ettei vihaa kannata tehdä tehokkaaksi keinoksi saada haluamansa. Jos huutaminen, uhkailu tai vetäytyminen johtaa aina siihen, että toinen antaa periksi, käytös vahvistuu.

Raja voi olla esimerkiksi:

"En jatka keskustelua, jos minulle huudetaan."

"En hyväksy nimittelyä."

"Voimme palata tähän, kun molemmat olemme rauhallisia."

"Sinun vihasi ei saa määrittää koko kotia."

Jos vihainen kumppani on valmis ottamaan vastuuta, vihanhallinta, yksilöterapia tai pariterapia voi auttaa. Mutta tärkeää on, että vastuu ei jää yksin sille, joka joutuu vihan kohteeksi.

Sinä et voi tehdä toisen vihanhallintatyötä hänen puolestaan.

Viha ja väkivalta eivät ole sama asia, mutta raja on otettava vakavasti

On tärkeää erottaa tavallinen ristiriita ja vahingoittava tai väkivaltainen käytös.

Kaikissa suhteissa riidellään joskus. Kaikki suuttuvat joskus. Kaikki sanovat joskus asioita, joita katuvat.

Mutta jos suhteessa on pelkoa, uhkailua, kontrollia, nimittelyä, taloudellista vallankäyttöä, eristämistä, fyysistä väkivaltaa tai jatkuvaa henkistä painostusta, kyse ei ole enää vain "vihanhallintaongelmasta".

Se voi olla väkivaltaa tai kaltoinkohtelua.

Your Tangon artikkelissa muistutetaan, että epäterve viha voi äärimmillään muuttua hyväksikäyttäväksi käytökseksi, johon voi kuulua esimerkiksi nimittelyä, pelottelua, uhkauksia, toisen ihmissuhteiden rajoittamista, taloudellista väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää hakea apua ja turvaa.

Jos pelkäät kumppaniasi, tärkein tehtävä ei ole pelastaa suhdetta. Tärkein tehtävä on turvata itsesi ja mahdolliset lapset.

Käsittelemätön viha ei katoa itsestään

Vihaisen ihmisen läheinen voi helposti alkaa toivoa, että tilanne paranee ajan kanssa.

Ehkä työkiireet hellittävät. Ehkä hän rauhoittuu. Ehkä hän tajuaa. Ehkä seuraava vaihe elämässä on helpompi.

Mutta jos ihminen on harjoitellut vihaista reagointia vuosia, se ei yleensä muutu pelkällä toiveella.

Muutokseen tarvitaan vastuunottoa.

Hänen pitää tunnistaa, mitä tekee. Hänen pitää lopettaa syyttäminen. Hänen pitää opetella puhumaan tunteistaan ilman, että ne muuttuvat aseiksi. Hänen pitää ymmärtää, ettei puolison ja perheen kuulu elää jatkuvassa varuillaan olossa.

Vasta silloin viha voi muuttua tunteeksi, jota käsitellään, eikä voimaksi, joka hallitsee kotia.

Kenenkään ei kuulu elää aktiivisen tulivuoren juurella

Parisuhteessa saa olla vaikeita tunteita. Saa olla pettymyksiä, stressiä, turhautumista ja vihaa.

Mutta kenenkään ei kuulu elää niin, että jokainen päivä on seuraavan purkauksen odottamista.

Jos kumppanin viha tekee kodista pelottavan, masentavan tai jatkuvasti varovaisen paikan, ongelma ei ole sinun herkkyydessäsi. Ongelma on siinä, että viha on saanut liikaa valtaa.

Terveessä suhteessa viha ei ole ase. Se on tunne, josta voi puhua.

Ja jos toinen ei halua oppia puhumaan siitä turvallisesti, sinun ei tarvitse rakentaa koko elämääsi hänen purkaustensa ympärille.