Surevan kohtaaminen tuntuu monista vaikealta. Pelätään sanovansa väärin, loukkaavansa tai pahentavansa tilannetta. Usein tämä johtaa vaikenemiseen, kiertelyyn tai yliyrittämiseen. Todellisuudessa sureva ei kaipaa täydellisiä sanoja, vaan inhimillistä ja aitoa ensireaktiota.

Ensimmäinen hetki asettaa sävyn. Se voi joko avata yhteyden tai sulkea sen.

Ole läsnä ennen mitään muuta

Sureva tarvitsee ennen kaikkea kokemuksen siitä, ettei ole yksin. Kiire neuvoa, selittää tai lohduttaa voi tuntua etäiseltä, vaikka tarkoitus olisi hyvä.

Katsekontakti, rauhallinen ääni ja yksinkertainen toteamus kuten "olen pahoillani" tai "olen tässä" riittävät usein enemmän kuin pitkät puheet. Läsnäolo tulee ennen sanoja.

Vältä lohduttavia kliseitä

"Löydät vielä voimaa", "aika parantaa" tai "kaikella on tarkoitus" voivat kuulostaa lohdullisilta puhujan mielessä, mutta surevalle ne voivat tuntua mitätöiviltä.

Kliseet siirtävät huomion pois surevan tunteista ja kohti tulevaa, vaikka sureva elää tässä hetkessä. Parempi on tunnistaa kipu sellaisena kuin se on.

Kuuntele ilman korjaamista

Jos sureva haluaa puhua, anna hänen puhua omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Älä keskeytä, täydennä tai ohjaa keskustelua parempaan suuntaan.

Kuunteleminen ei tarkoita ratkaisemista. Se tarkoittaa tilan antamista tunteille, myös niille vaikeille.

Kunnioita erilaisia tapoja surra

Toiset itkevät, toiset vaikenevat. Joku haluaa olla seurassa, toinen vetäytyy. Yhtä oikeaa tapaa surra ei ole.

Ensireaktio, jossa hyväksyt toisen tavan olla ilman arvostelua, luo turvallisuutta. "On ok, että tunnet näin" on usein tärkeämpää kuin mikään neuvo.

Älä katoa ensikohtaamisen jälkeen

Moni sureva kokee, että tuki on voimakkainta alussa ja hiipuu nopeasti. Juuri myöhemmin, kun arki palaa ja menetys konkretisoituu, yksinäisyys voi kasvaa.

Pieni viesti, kysymys tai kutsu myöhemmin kertoo, ettei sureva ole unohtunut. Jatkuvuus on osa hyvää ensireaktiota.

Lopuksi

Surevan kohtaamisessa ei ole kyse oikeista sanoista, vaan aidosta ihmisyydestä. Ensireaktiolla on väliä, koska se viestii: näenkö sinut ja uskallanko olla tässä kanssasi.

Kun et yritä poistaa toisen kipua, vaan suostut olemaan sen äärellä, teet jo enemmän kuin uskot.