Moni on törmännyt työpaikalla ihmiseen, joka tuntuu olevan jatkuvasti äänessä, palavereissa ja keskusteluissa, mutta jonka konkreettinen työnjälki jää epäselväksi. Silti hän etenee, saa vastuuta ja vaikuttaa pärjäävän. Ilmiö ei ole sattumaa, vaan kertoo siitä, millaisia taitoja ja signaaleja työelämä usein palkitsee.

Puhuminen voi joskus korvata tekemisen, ainakin hetkellisesti.

1. Työelämä palkitsee itsevarmaa viestintää

Ihminen, joka puhuu vakuuttavasti, antaa helposti kuvan osaamisesta, vaikka konkreettiset tulokset olisivat ohuita. Itsevarma esiintyminen aktivoi kuulijoissa luottamusta, vaikka todellista näyttöä ei vielä olisi.

Monessa organisaatiossa näkyvyys sekoittuu helposti pätevyyteen. Se, joka osaa kertoa tekemisestään, vaikuttaa usein aktiivisemmalta kuin se, joka tekee hiljaa.

2. Palaverikulttuuri suosii sanavalmiita

Nykytyöelämässä suuri osa työstä tapahtuu palavereissa, työpajoissa ja keskusteluissa. Näissä ympäristöissä pärjääminen ei vaadi valmiita tuloksia, vaan kykyä kommentoida, ehdottaa ja reagoida nopeasti.

Ihminen, joka käyttää puheenvuoroja taitavasti, voi rakentaa mielikuvaa osallistumisesta ilman, että vastuu konkretisoituu tekemiseksi.

3. Epämääräinen kieli hämärtää vastuun

Puhumalla selviävät ihmiset käyttävät usein yleistä ja joustavaa kieltä. "Palataan tähän", "tämä on työn alla" ja "tärkeä nosto" kuulostavat aktiivisilta, mutta eivät sido mihinkään mitattavaan.

Kun vastuu jää epäselväksi, myös arviointi vaikeutuu. Tämä suojaa henkilöä, jonka panos on enemmän retorinen kuin käytännöllinen.

4. Sosiaalinen älykkyys peittää osaamisaukkoja

Hyvät sosiaaliset taidot auttavat lukemaan huonetta ja sanomaan juuri sen, mitä tilanteessa odotetaan. Tämä voi luoda vahvan vaikutelman kompetenssista, vaikka tekninen tai sisällöllinen osaaminen olisi rajallista.

Ihminen, joka osaa verkostoitua ja miellyttää, saa usein enemmän liikkumatilaa kuin se, joka keskittyy vain tehtävien suorittamiseen.

5. Kiireinen vaikutelma estää tarkemman tarkastelun

Kun ihminen vaikuttaa jatkuvasti kiireiseltä ja osallistuu moniin keskusteluihin, hänen työtään ei ehditä tai uskalleta kyseenalaistaa. Kiire suojaa arvioinnilta.

Tekeminen on helppo mitata, mutta puhumisen tuottamaa vaikutelmaa on vaikeampi purkaa osiin.

6. Hiljainen tekeminen jää helposti näkymättömäksi

Ne, jotka keskittyvät tekemään työnsä hyvin ilman jatkuvaa esilläoloa, jäävät usein varjoon. He eivät käytä aikaa itsensä markkinointiin, vaan olettavat työn puhuvan puolestaan.

Valitettavasti työelämä ei aina toimi näin. Ilman näkyvää viestintää hyväkin työ voi jäädä huomaamatta.

7. Organisaatiot eivät aina mittaa oikeita asioita

Jos työn tuloksia ei seurata selkeästi, puhuminen pääsee täyttämään tyhjiön. Tällöin arviointi perustuu mielikuviin, ei faktoihin.

Tämä ei ole yksilön vika, vaan rakenteellinen ongelma. Selkeät tavoitteet ja vastuut tekevät puhumisella selviytymisestä vaikeampaa.

Lopuksi

Puhuminen ei ole itsessään huono taito. Viestintä on olennainen osa työelämää. Ongelma syntyy silloin, kun puhe korvaa tekemisen pysyvästi ja palkitsee näennäisen aktiivisuuden todellisen panoksen sijaan.

Parhaat työyhteisöt arvostavat molempia. Sekä kykyä sanoittaa ajatuksia että halua ja taitoa tehdä työ valmiiksi.