Monet meistä uskovat olevansa "vain sellaisia ihmisiä" — itsenäisiä, perfektionistisia, rauhallisia tai aina iloisia.

Todellisuudessa osa näistä piirteistä ei ole synnynnäistä persoonallisuutta, vaan lapsuudessa opittuja selviytymiskeinoja, jotka ovat jääneet päälle.

Kuten Your Tango muistuttaa, lapsuuden trauma, turvattomuus tai tuen puute voivat opettaa meitä suojelemaan itseämme tavoilla, jotka aikuisuudessa muuttuvat rajoittaviksi.

Näitä piirteitä ihaillaan usein, mutta niiden taustalla voi olla kipua ja pelkoa.

Tässä 11 "piirrettä", jotka eivät ehkä olekaan persoonallisuutta — vaan opittuja selviytymismekanismeja.

1. Yliriippumattomuus

Jos et koskaan pyydä apua ja haluat hallita kaikkea itse, se ei välttämättä ole vahvuutta.

Usein se juontaa juurensa lapsuuteen, jossa tukea ei saanut tai jossa vastuu lankesi liian varhain.

Kuten asiantuntija Annie Tanasugarn toteaa, yliriippumattomuus on usein traumaperäinen tarve hallita kaikkea, koska lapsena hallintaa ei ollut lainkaan.

2. "Helppo" ja vähään tyytyväinen luonne

Jos sanot olevasi "vähän vaativa" tai "low-maintenance", kyse voi olla tottumuksesta tukahduttaa omat tarpeet.
Ehkä sinut opetettiin siihen, ettei saa vaivata muita.

Tällainen ihminen ei halua olla kenellekään "taakka" — mutta samalla hän kieltää itseltään rakkauden ja tuen, jota ansaitsisi.

3. Ylisuuri yksityisyydentarve

Jos et halua jakaa mitään itsestäsi tai pidät aina etäisyyttä muihin, kyse voi olla turvattomuudesta, ei luonteesta.

Lapsuudessa saatettiin rikkoa yksityisyyttä tai vähätellä tunteita, joten aikuisena ihminen suojelee itseään vetäytymällä.

Se, mikä näyttää "varautuneisuudelta", on usein pelkoa tulla jälleen satutetuksi.

4. Paineessa loistaminen

Monet, jotka "toimivat parhaiten paineessa", oppivat sen jo lapsena.

Heidän piti pysyä rauhallisina kaoottisissa oloissa — olla ne, jotka "selvittävät kaiken".

Tutkimusten mukaan tämä ei ole todellista kukoistamista, vaan selviytymistä, joka on jäänyt tavaksi.

5. Avun torjuminen

Jos apu tuntuu uhkaavalta, kyse on usein menneestä kokemuksesta, jossa avun vastaanottaminen johti pettymykseen tai kontrollin menettämiseen.

Kuten psykologi Valentina Stoycheva toteaa, tällainen ihminen pelkää luottaa, koska se tarkoittaisi vallasta luopumista.

6. "Kaikki on hyvin" -asenne

Jos vastaat aina "ihan hyvin", vaikka et ole, olet todennäköisesti oppinut tukahduttamaan tunteesi.

Ehkä sinulla ei lapsena ollut lupaa olla surullinen, vihainen tai uupunut.

Tämä "vahvuus" ei ole vahvuutta, vaan tunne-elämän sulku, joka estää muita näkemästä todellista sinua.

7. Perfektionismi

Perfektionismi on usein yritys ansaita hyväksyntää.

Jos lapsena sinua kritisoitiin jatkuvasti, opit, että vain täydellinen kelpaa.

Aikuisena tämä muuttuu loputtomaksi suorittamiseksi, joka uuvuttaa ja ylläpitää häpeän tunnetta.

8. Yksinäisyydestä nauttiminen (liiaksi)

Yksin viihtyminen on terveellistä – mutta jos vältät seuraa järjestelmällisesti, kyse voi olla suojautumisesta, ei mukavuudesta.

Tutkimusten mukaan lapsuuden trauma altistaa eristäytymiselle ja vaikeudelle luottaa ihmisiin.

9. "Super rento" olemus

Ihminen, joka on "aina chill", saattaa itse asiassa olla emotionaalisesti turtunut.

Konfliktit, pettymykset ja pelko hylätyksi tulemisesta on helpompi piilottaa välinpitämättömyyden taakse.

Rauhallisuus ei aina tarkoita tasapainoa – joskus se on vain tunne-elämän hiljentämistä.

10. Kaiken järkeistys

Jotkut käsittelevät tunteita logiikan kautta – analysoimalla ja selittämällä kaiken, mitä tapahtuu.

Tämä "älyllistäminen" on tapa paeta haavoittuvuutta: kun tunteita ei tarvitse tuntea, ne eivät voi satuttaa.

Mutta järki ei paranna kipua, jota ei ole uskallettu kohdata.

11. Ylisarkasmi ja itsensä vähättely

Huomioitko, että käytät usein itseironista tai purevaa huumoria?

Tutkimusten mukaan sarkasmi ja itsensä pilkkaaminen voivat olla ahdistuksen ja turvattomuuden suojakeinoja.

Nauru voi helpottaa, mutta jos se on aina keino välttää vakavuutta, se myös etäännyttää ihmiset – ja sinut itsestäsi.

Lopuksi

Moni näistä piirteistä on saanut sinut selviytymään. Mutta ne eivät enää palvele sinua.

Kuten Your Tango kirjoittaa: "Lapsuudessa opitut selviytymismekanismit voivat aikuisena estää meitä elämästä aidosti ja vapaasti."

Todellinen kasvu alkaa, kun lakkaamme kutsumasta kipuamme “luonteeksi” – ja alamme parantaa sen juurta.