Kun ihmiset neuvovat "mene naimisiin parhaan ystäväsi kanssa", se kuulostaa järkevältä.

Mutta kuten Your Tangon artikkelissa Will Curtis kirjoittaa, kirjailija Amber Rae huomasi vuosien jälkeen, että pelkkä ystävyys ei riitä.

Rae oli seurustellut ja kihloissa yhdeksän vuotta ennen avioliittoaan. Kaksi vuotta häiden jälkeen hän ymmärsi, että jotakin puuttui – kunnes hän tapasi miehen nimeltä John. Hän ei rakastunut pinnallisesti, vaan koki jotakin syvempää: sielunkumppanin yhteyden.

Se, mikä merkitsee enemmän kuin rakkaus

Ystävyys on tärkeä osa parisuhdetta, mutta Rae korostaa, että todellinen yhteys on enemmän kuin rakkaus tai ystävyys.
Se on tunne, jota ei voi täysin selittää – kuin näkymätön side, joka vetää toisen lähelle.

"Se ei ole pelkästään romanttista", Rae kuvailee. "Kyse on siitä, että haluat vain olla toisen lähellä. Se on puhdas yhteys, tunne siitä, ettet halua päästää irti."

Tämä yhteys herätti hänessä jotakin, jota hän ei tiennyt kaivanneensa. Se oli hetki, jossa hän tunsi olevansa kotona toisen silmissä.

Syvän yhteyden tunnistaa haavoittuvuudesta

Rae kuvaa sielunkumppanuutta "pelottavan avoimeksi ajaksi".

Kun tunteet ovat paljaana, on pakko uskaltaa näyttää myös ne puolet itsestään, joita yleensä piilottaa.

Johnin hyväksyntä oli ehdotonta. Hän sanoi kuin hiljaa:

"Rakastan sinua ikuisesti – silloinkin, kun olet sotkussa."

Tämä hyväksyntä muodostui kaiken kestävän perustaksi.

Kuinka säilyttää yhteys

Todellinen sielunkumppanuus ei pysy hengissä itsestään.

Rae oppi, että on katsottava itseään rehellisesti – kohdattava hylätyksi tulemisen pelko, epävarmuudet ja lapsuudesta jääneet puolustusmekanismit.

Jotta voisi rakastaa syvästi, on tunnistettava ne omat osat, jotka ovat jumiutuneet menneisyyteen.

"Kun osaat nimetä ne ja nähdä, etteivät ne ole koko sinä, alat muuttua", Rae kertoo.

Voiko todellinen rakkaus rakentua pelkän ystävyyden varaan?

Rae vastaa yksiselitteisesti: ei.

Ystävyys on pohja, mutta sielunkumppanuus on sen yläpuolella – syvempää, läpinäkyvämpää ja rohkeampaa.

Se vaatii uskallusta olla oma itsensä, ilman suojakerroksia.

Kun kaksi ihmistä uskaltaa kohdata toisensa sellaisina kuin ovat, ilman pelkoa tai esitystä, syntyy tunne, joka ei muistuta mitään muuta.

Lopuksi

Amber Rae sanoo, että jokainen voi löytää tällaisen yhteyden, jos on valmis tekemään sisäistä työtä ja asettamaan rakkautensa korkeammalle tasolle.

Sielunkumppanuus ei ala hetkessä, vaan siinä missä rakkaus päättyy sanoihin, yhteys alkaa hiljaisuudesta.

Se on tunne, että olet vihdoin perillä – ei jonkun kanssa, vaan itsesi kanssa toisen silmien kautta.