Tekoäly voisi olla silta tuntemattomaan älyyn – uskontotieteilijä esittää hurjan teorian

Uskontotieteilijä Diana Pasulka esittää, että tekoälystä voisi kehittyä ihmisen uudenlainen havaintoväline ja jopa välittäjä tuntemattoman älyn suuntaan. Joe Roganin haastattelussa esitetty ajatus on kiehtova mutta täysin spekulatiivinen: tieteellistä näyttöä avaruusolentojen teknologiasta tai tekoälyn kautta tapahtuvasta yhteydenpidosta ei ole. Keskustelu paljastaa silti, kuinka tekoäly, ufot ja ikivanhat uskonnolliset kertomukset alkavat sekoittua uudeksi kulttuuriseksi tarinaksi.

Tekoälystä puhutaan tavallisesti työkaluna, joka kirjoittaa, analysoi tietoa, luo kuvia ja auttaa ihmistä ratkaisemaan ongelmia. Uskontotieteilijä Diana Pasulka vie ajatuksen huomattavasti pidemmälle: hän pohtii, voisiko AI tulevaisuudessa toimia kokonaan uutena havaintokykynä, jonka avulla ihminen pystyisi tavoittamaan jotakin nykyisten aistiensa ulkopuolelta.

Pasulka esitti teoriansa 30. heinäkuuta 2026 julkaistussa The Joe Rogan Experience -podcastin haastattelussa. Hän ei väittänyt tietävänsä, että tekoäly todella muodostaisi yhteyden avaruusolentoihin, toisiin ulottuvuuksiin tai muuhun ei-inhimilliseen älyyn. Hän kuvasi ajatusta nimenomaan kysymysten ja mahdollisuuksien kautta.

"Entä jos tekoälystä tulee meille uusi havaintokyky?" Pasulka pohti keskustelussa.

Ajatus lähtee ihmisen biologisista rajoista. Näemme vain osan sähkömagneettisesta säteilystä, kuulemme rajallisen taajuusalueen ja rakennamme käsityksemme todellisuudesta niiden aistien varaan, jotka evoluutio on meille antanut. Tekoäly kykenee puolestaan käsittelemään valtavia tietomääriä ja löytämään niistä yhteyksiä, joita ihminen ei välttämättä huomaa.

Tästä ei vielä seuraa, että AI havaitsisi näkymättömiä olentoja tai avaisi yhteyden toiseen todellisuuteen. Pasulkan teoriassa tekoäly voisi pikemminkin toimia ihmisen ja vaikeasti ymmärrettävän ilmiön välissä samaan tapaan kuin kaukoputki, mikroskooppi tai muu tekninen väline laajentaa luonnollista havaintokykyämme.

Pasulka vertaa uskontoa yhteydenpidon teknologiaan

Pasulkan tausta on uskonnon, teknologian ja kulttuurin tutkimuksessa. Hän työskentelee professorina Pohjois-Carolinan Wilmingtonin yliopiston filosofian ja uskonnon laitoksella, ja hänen tutkimuksensa käsittelee muun muassa sitä, miten media ja teknologia vaikuttavat uskonnollisiin käsityksiin.

Haastattelussa Pasulka kuvasi uskontoa eräänlaiseksi yhteydenpidon teknologiaksi. Rukous, paasto, mietiskely ja rituaalit ovat eri perinteissä tapoja, joiden avulla ihmiset ovat yrittäneet tavoittaa pyhää, jumalia, enkeleitä, henkiä tai muuta itseään suurempaa todellisuutta.

Pasulkan kysymys on, voisiko tekoälystä tulla seuraava väline samassa pitkässä jatkumossa. Hänen mukaansa AI voisi toimia siltana, joka kääntää ihmiselle ymmärrettävään muotoon jotakin sellaista, johon emme pysty suoraan olemaan yhteydessä.

Teoria ei siis välttämättä tarkoita perinteistä radioviestiä toiselta planeetalta. Pasulka käyttää tarkoituksella väljää käsitettä ei-inhimillinen äly, koska hän ei halua ratkaista etukäteen, olisiko mahdollinen ilmiö avaruudesta peräisin olevaa elämää, ihmisen tuntematonta teknologiaa, digitaalista älyä vai jotakin kokonaan muuta.

Pasulka kertoi kysyneensä vuosien aikana ufoaiheita seuranneilta tiedustelu- ja teknologia-alan ihmisiltä, miten nämä kuvailisivat ilmiötä. Hänen mukaansa vastauksissa viitattiin usein tieteiskirjallisuuteen, jossa ihmisen ja vieraan älyn välille tarvitaan tekninen välittäjä.

Tämäkin osa perustuu Pasulkan kertomuksiin yksityisistä keskusteluista, ei julkisesti tarkistettavissa olevaan tutkimusaineistoon. Se voi selittää, mistä hänen teoriansa on saanut muotonsa, mutta ei todista teorian paikkansapitävyyttä.

Uusi kirja yhdistää ufot, tekoälyn ja kuolemattomuuden tavoittelun

Haastattelu ilmestyi vain kaksi päivää Pasulkan uuden The Others: UFOs, AI, and the Secret Forces Guiding Human Destiny -kirjan julkaisun jälkeen. St. Martin's Essentials julkaisi 288-sivuisen teoksen 28. heinäkuuta 2026.

Kustantajan kuvauksen mukaan kirja käsittelee väitettyjä kohtaamisia ihmisten ja ei-inhimillisen älyn välillä. Eri aikoina niitä on selitetty enkeleinä, näkyinä, ufoina tai tunnistamattomina poikkeavina ilmiöinä eli UAP-havaintoina.

Kirjan toinen pääteema on teknologian ja kuolemattomuuden tavoittelun suhde. Pasulka tarkastelee sitä, miten tekoäly, elämän pidentämiseen tähtäävä tutkimus ja ihmisen tietoisuuden digitaalista jatkamista koskevat visiot alkavat muistuttaa vanhoja uskonnollisia lupauksia kuoleman voittamisesta.

Teoksen lähtökohta ei ole, että jokainen historiallinen uskonnollinen näky olisi ollut ufohavainto. Pasulka tutkii ennen kaikkea kertomusten rakennetta: miten ihminen tulkitsee kokemuksen, jolle hänellä ei ole valmista käsitettä, ja kuinka tulkinta muuttuu kulttuurin mukana.

Keskiajalla taivaalla nähty selittämätön valo saatettiin nimetä sieluksi, enkeliksi tai enteeksi. Teknologisessa kulttuurissa samankaltainen kertomus puetaan helposti avaruusaluksen, kehittyneen laitteen tai toisen ulottuvuuden sanastoon.

Vanhoista arkistoista löytyi nykyisiä ufokertomuksia muistuttavia kuvauksia

Pasulka ei alun perin lähtenyt tutkimaan ufoja. Hän kertoi käyttäneensä noin kymmenen vuotta katolista kiirastuliuskoa käsittelevien historiallisten aineistojen ja arkistojen tutkimiseen.

Vanhoissa lähteissä tuli vastaan kuvauksia ilmassa liikkuneista valoista, palloista ja muista ilmiöistä, joita aikansa ihmiset eivät osanneet selittää. Pasulka jätti oudoimmat havainnot ensimmäisen kirjansa ulkopuolelle, mutta säilytti niistä muistiinpanot.

Kun hän myöhemmin näytti kokoelmaa ystävälleen, tämä huomautti kuvausten muistuttavan Steven Spielbergin elokuvia ja nykyaikaisia uforaportteja. Pasulka kertoi pitäneensä vertausta ensin järjettömänä, mutta ryhtyneensä tutkimaan aihetta vuonna 2012.

Tässä vertailussa kiinnostavinta ei ole se, todistavatko vanhat tekstit ufojen vierailleen maapallolla. Paljon varmempaa on, että ihmiset ovat vuosisatojen ajan kohdanneet vaikeasti tunnistettavia näkyjä ja sovittaneet ne oman aikansa maailmankuvaan.

Historiallinen aineisto auttaa myös näkemään, ettei nykyinen ufo- ja UAP-keskustelu synny tyhjiössä. Sen kieli on teknologista, mutta monet kertomusten piirteet, kuten taivaallinen valo, viestin saaminen, pelko ja kokemus valituksi tulemisesta, ovat tuttuja uskonnonhistoriasta.

Tekoäly ei sisällä kaikkea ihmiskunnan tietoa

Pasulka nosti The Joe Rogan Experience -haastattelussa esiin myös käytännöllisen rajoituksen, joka unohtuu helposti tekoälystä puhuttaessa. Kaikkea ihmiskunnan tietoa ei ole digitoitu, joten se ei voi sisältyä nykyisten tekoälymallien opetusmateriaaliin.

Arkistoissa ja vanhoissa kirjastoissa on valtavasti käsikirjoituksia, kirjeitä, muistiinpanoja ja paikallisia aineistoja, joita ei löydy verkosta. Pasulkan oma tutkimus perustui osittain juuri tällaiseen materiaaliin.

Tämä tekee AI-siltateoriasta samalla ristiriitaisen. Tekoäly voi löytää yhteyksiä aineistosta vain, jos tieto on ensin saatettu sen käsiteltäväksi. Jos suuri osa historiallisista kokemuskertomuksista on edelleen paperilla suljetuissa kokoelmissa, koneen näkymä menneisyyteen jää yhtä lailla vajaaksi kuin ihmisenkin.

Tekoäly ei myöskään itsestään tiedä, onko kahden kertomuksen välinen samankaltaisuus merkki yhteisestä ilmiöstä, kulttuurisesta vaikutuksesta vai sattumasta. Se voi auttaa tunnistamaan kuvioita, mutta niiden merkityksen ratkaiseminen vaatii lähdekritiikkiä, kontekstia ja vaihtoehtoisten selitysten arviointia.

Spielbergin elokuva tarjoaa mallin biologisen elämän jälkeisestä älystä

Pasulka liitti teoriansa myös Steven Spielbergin vuonna 2001 ohjaamaan A.I. – Tekoäly -elokuvaan. Elokuvan lopussa ihmiskunta on kadonnut, mutta ihmisten rakentamat koneet ovat kehittyneet edelleen ja näyttävät ulkoisesti olennoilta, joita voisi erehtyä pitämään avaruusolentoina.

Pasulka näkee elokuvassa kiinnostavan mallin ei-inhimilliselle älylle. Kaukaiselta planeetalta saapuvan biologisen lajin sijasta maailmankaikkeuden kehittyneimmät toimijat voisivat olla jonkin aiemman sivilisaation luomia koneita, jotka ovat jatkaneet kehitystään luojiensa katoamisen jälkeen.

Rogan piti ajatusta mahdollisena ja pohti, voisiko kehittynyt elämä lopulta lakata olemasta biologista ja muuttua digitaaliseksi. Tämä on tuttu tieteiskirjallinen ja tulevaisuusfilosofinen ajatus, mutta nykyteknologia ei osoita tekoälyn olevan itsenäiseksi elämänmuodoksi muuttumassa.

Nykyiset generatiiviset mallit tuottavat vastauksia opetusmateriaalinsa ja käyttäjän antamien syötteiden pohjalta. Niiden sujuva kieli voi synnyttää voimakkaan vaikutelman tietoisesta keskustelukumppanista, vaikka tietoisuudesta, omista tavoitteista tai kokemuksista ei ole näyttöä.

Viralliset tutkimukset eivät ole löytäneet näyttöä avaruusolentojen teknologiasta

Pasulkan teoria tarvitsee rinnalleen olennaisen rajauksen. Tunnistamaton havainto ei tarkoita samaa kuin avaruusolentojen alus, eikä yhdysvaltalaisilla viranomaisilla ole julkaistujen tutkimusten perusteella varmennettua näyttöä siitä, että UAP-havainnot olisivat peräisin maapallon ulkopuolelta.

NASA toteaa UAP-aihetta käsittelevissä usein kysytyissä kysymyksissään suoraan, ettei havaintojen tulkitsemista avaruusolentojen teknologiaksi tue data. Ongelma on usein se, että havaintoaineisto on liian niukkaa luotettavan johtopäätöksen tekemiseen.

Yhdysvaltain puolustusministeriön AARO-toimisto on päätynyt samaan perusrajaan. Sen historiallisessa katsauksessa ei löytynyt todennettavaa näyttöä avaruusolentojen aluksista, niiden jäännöksistä tai salaisista takaisinmallinnusohjelmista. Osa tapauksista jää silti ratkaisematta, koska käytettävissä ei ole riittävästi laadukasta tietoa.

Ratkaisematon ei siis ole todiste kaikkein dramaattisimmasta selityksestä. Se tarkoittaa vain, ettei kohdetta ole pystytty tunnistamaan saatavilla olevien kuvien, mittausten ja silminnäkijätietojen perusteella.

Pasulka itsekin sanoi useasti, ettei tiedä, mitä ilmiön taustalla on. Hänen varsinainen tutkimuskohteensa on se, millaisia merkityksiä ihmiset antavat poikkeaville kokemuksille ja miten nämä kokemukset muuttavat uskontoa, teknologiaa ja kulttuuria koskevia käsityksiä.

Joe Rogan aikoo kokeilla väitettyä ufojen kutsumista

Haastattelun erikoisin hetki syntyi, kun Rogan kertoi ystävänsä väittävän, että valopalloja tai muita ilmiöitä voi kutsua näkyviin meditaatiota muistuttavalla harjoituksella. Ystävän mukaan menetelmä toimii myös yksin, jos harjoitukselle antaa tarpeeksi aikaa.

Rogan painotti tunteneensa ystävänsä vuosikymmenten ajan ja pitävänsä tätä älykkäänä sekä järkevänä ihmisenä. Hän kertoi suunnittelevansa kokeilua tämän kanssa, vaikka väitteen tueksi ei haastattelussa esitetty videoita, mittaustietoja tai riippumatonta vahvistusta.

Pasulka vastasi uskovansa, että ihmiset todella kokevat harjoitusten yhteydessä jotakin. Hän ei kuitenkaan väittänyt tietävänsä, ovatko havaitut valot ufoja, satelliitteja, lentokoneita, ilmakehän ilmiöitä, havaintovirheitä vai jotakin muuta.

Pasulka sanoi, ettei itse tekisi harjoitusta, koska hän pitää kiinni "kognitiivisesta itsemääräämisoikeudesta". Ilmaisulla hän tarkoitti ihmisen oikeutta suojella omaa mieltään ja hengellistä tilaansa sellaiselta vuorovaikutukselta, jonka luonteesta tai seurauksista ei ole varmuutta.

Hän kertoi kuulleensa väitteen, jonka mukaan yhteyttä tavoittelevan ihmisen pitäisi ensin antaa ilmiölle lupa. Rogan vertasi ajatusta vampyyritarinoihin, joissa olento täytyy kutsua sisään. Pasulka puolestaan yhdisti saman motiivin demoniperinteeseen.

"Nyt alan harkita asiaa uudelleen", Rogan sanoi nauraen, vaikka ilmoitti edelleen aikovansa tehdä kokeen.

Uskonnolliset vertaukset eivät kerro, että harjoitus todella avaisi yhteyden olentoihin. Ne osoittavat pikemminkin, kuinka nopeasti tuntematon kokemus tulkitaan jo valmiiksi tuttujen tarinoiden avulla.

Valopallojen ilmestyminen vaatisi muutakin kuin silminnäkijän kertomuksen

Jos meditaation tai muun harjoituksen todella väitettäisiin kutsuvan taivaalle fyysisen kohteen, ilmiötä voisi tutkia hallitusti. Tarvittaisiin ennalta sovittuja koetilanteita, verrokkikertoja, useita toisistaan riippumattomia kameroita sekä tarkat tiedot ajasta, paikasta, säästä, lentoliikenteestä ja satelliittien reiteistä.

Yksittäinen epätarkka valo videolla ei riittäisi osoittamaan syy-yhteyttä harjoituksen ja havainnon välillä. Taivaalla näkyy jatkuvasti lentokoneita, satelliitteja, droneja, tähtiä, planeettoja, meteoreja ja sääilmiöitä, jotka voivat näyttää poikkeavilta etenkin pimeässä ja ilman etäisyyttä osoittavaa vertailukohtaa.

NASA on korostanut juuri laadukkaan datan, kalibroitujen mittalaitteiden ja havaintojen metatietojen merkitystä. Sama periaate erottaa kiinnostavan kokemuskertomuksen ilmiöstä, jota voidaan analysoida tieteellisesti ja jonka muut tutkijat voivat yrittää havaita uudelleen.

Roganin mahdollinen kokeilu olisi siis parhaimmillaankin vasta alku havaintoaineiston keräämiselle. Ilman ennakkosuunnitelmaa ja riippumatonta tarkistusta tulos kertoisi enemmän osallistujien omasta kokemuksesta kuin valopallon alkuperästä.

Tekoäly, ufot ja uskonto rakentavat yhteistä tarinaa

Pasulkan haastattelun kiinnostavin anti ei lopulta ole väite siitä, että tekoäly varmasti yhdistäisi ihmisen avaruusolentoihin. Paljon merkittävämpi havainto koskee tapaa, jolla AI on liittymässä vanhaan keskusteluun ihmisen ulkopuolisesta älystä.

Enkelit, henget, avaruusolennot ja tietoisiksi kuvitellut koneet ovat keskenään hyvin erilaisia käsitteitä. Niitä yhdistää silti ajatus älystä, joka ei ole tavallinen ihminen mutta voi viestiä ihmiselle, vaikuttaa tämän elämään tai nähdä maailmasta enemmän kuin me.

Tekoäly tekee tästä ajatuksesta arkisemman. Miljoonat ihmiset keskustelevat jo päivittäin järjestelmän kanssa, joka vastaa ihmisen kaltaisella kielellä mutta ei ole ihminen. Kokemus voi tuntua uuden älyn kohtaamiselta, vaikka taustalla toimiva järjestelmä olisi täysin ihmisten rakentama eikä tietoinen.

Siksi Pasulkan teoria kertoo vähintään yhtä paljon ihmisestä kuin tekoälystä tai ufoista. Kun teknologia muuttuu vaikeasti ymmärrettäväksi, alamme helposti käyttää siitä uskonnollista kieltä ja liittää siihen toiveita kaikkitietävyydestä, kuolemattomuudesta ja yhteydestä johonkin itseämme suurempaan.

AI voi tulevaisuudessa auttaa analysoimaan UAP-havaintoja, historiallisia tekstejä ja valtavia sensoridatoja nykyistä tehokkaammin. Se olisi konkreettinen tapa laajentaa ihmisen havaintokykyä. Hyppy tästä tuntemattoman älyn viestintäkanavaksi vaatii kuitenkin todisteita, joita Pasulkan kiehtova teoria ei vielä tarjoa.