MrBeast ja Joe Rogan kehittelivät jättimäistä zombikilpailua – samalla syntyi kuva viihteen tulevaisuudesta

MrBeast ja Joe Rogan alkoivat tuoreessa podcast-keskustelussa suunnitella lähes lennosta valtavaa zombiapokalypsiin sijoittuvaa kilpailuohjelmaa. Idea kasvoi muutamassa kymmenessä minuutissa hylättyyn kaupunkiin rakennettavaksi kymmenen päivän selviytymiskokeeksi, jonka palkintopotti voisi nousta miljooniin dollareihin. Samalla keskustelu laajeni tekoälyyn, Hollywoodin murrokseen ja siihen, millaisia töitä sisällöntuotanto voi synnyttää tulevaisuudessa.

MrBeast eli Jimmy Donaldson tunnetaan videoista, joissa tavallinen internetvideo paisuu kokonaisen televisiotuotannon kokoiseksi. Joe Roganin haastattelussa sama ajattelutapa näkyi poikkeuksellisen havainnollisesti, kun kaksikko ryhtyi kehittelemään mahdollista zombikilpailua lähes reaaliajassa.

Joe Rogan Experience -podcastin jaksossa numero 2527 keskustelu lähti liikkeelle hylätyistä kaupungeista ja siitä, miltä maailma näyttäisi ihmisten katoamisen jälkeen. MrBeast kertoi ajatuksen herättävän hänessä halun tehdä video, jossa hän eläisi kuukauden ajan viimeisenä ihmisenä autioituneessa kaupungissa.

Rogan vei ideaa pidemmälle: kaupungissa voisi olla näyttelijöitä zombeina, ja kilpailijoiden pitäisi selviytyä näiden hyökkäyksistä. MrBeast innostui nopeasti, mutta nosti heti esiin käytännön ongelman. Zombien torjumisen pitäisi näyttää uskottavalta ilman, että ketään oikeasti satutetaan.

Ajatus muuttui nopeasti kokonaiseksi kilpailusarjaksi

Keskustelun alussa kyse oli vielä yksittäisestä YouTube-videosta. Pian kaksikko puhui jo kymmenen päivän ja kymmenen jakson kilpailusta, jossa jokainen päivä muodostaisi oman kokonaisuutensa.

MrBeast ehdotti, että kilpailijat voisivat suorittaa päivisin tehtäviä, joilla palkintopottiin lisättäisiin aina miljoona dollaria. Täydellisesti onnistuneessa kilpailussa potti voisi kasvaa kymmeneen miljoonaan dollariin.

Yöllä kaupunkiin vapautettaisiin zombeja, joiden määrä kasvaisi päivä päivältä. Viimeisessä jaksossa kilpailijoita vastaan voisi tulla satojen zombien aalto.

Kilpailijoiksi kaksikko hahmotteli eri alojen selviytymisosaajia. Mukana voisi olla esimerkiksi entisiä erikoisjoukkojen sotilaita, kamppailu-urheilijoita ja kokeneita eränkävijöitä. Ideana olisi nähdä, kuinka eri taitojen asiantuntijat toimisivat yhdessä kuvitteellisessa katastrofissa.

MrBeast tiivisti idean riskin suorasukaisesti: ”Tämä on joko huonoin mahdollinen ohjelma, jolle kaikki nauravat, tai maailman ykkössarja. Välimuotoa ei ole.”

Hylätty kaupunki muutettaisiin tulevaisuuden raunioiksi

Ohjelmaa varten tarvittaisiin kokonainen autioitunut kaupunki tai sitä muistuttava kuvauspaikka. MrBeast arvioi, että pelkkä tällaisen maailman rakentaminen voisi tehdä projektista viiden tai kymmenen miljoonan dollarin hankkeen jo ennen kilpailijoiden palkintoja.

Lavastajat muuttaisivat kaupungin näyttämään siltä kuin se olisi ollut ilman ihmisiä vuosikymmenten ajan. Rakennuksiin lisättäisiin kasvillisuutta, huoltoasemat täytettäisiin vanhentuneilla tuotteilla ja koko ympäristö suunniteltaisiin näyttämään mahdollisimman uskottavalta.

Kilpailijoiden pitäisi päivisin hankkia ruokaa, tarvikkeita ja välineitä sekä ratkaista pulmia. Kaikkea ei annettaisi valmiiksi. Esimerkiksi varusteiden sijainti voisi selvitä vasta monivaiheisen arvoituksen jälkeen.

Yöksi palkintorahat voitaisiin siirtää eri rakennukseen, jolloin kilpailijat eivät pystyisi rakentamaan yhtä pysyvää linnoitusta koko ohjelman ajaksi. Heidän pitäisi sopeutua jatkuvasti uusiin paikkoihin ja uhkiin.

Rogan ehdotti myös, että zombit voisivat kuulla tavallista herkemmin. Kilpailijoiden pitäisi silloin liikkua pimeässä hiljaa, säästellä taskulamppujen akkuja ja päättää, kannattaako elintärkeitä tarvikkeita lähteä hakemaan keskellä yötä.

Turvallisuus muodostui idean suurimmaksi esteeksi

Keskustelussa käytettiin paljon aikaa siihen, miten zombit voitaisiin ”eliminoida” turvallisesti. Varsinaisia aseita MrBeast ei hyväksynyt vaihtoehdoksi, vaikka Rogan pohti ääneen erilaisia elokuvatuotannoissa käytettyjä ratkaisuja.

Mahdollisina vaihtoehtoina esiin nousivat geelikuulia ampuvat laitteet, laserpelin kaltaiset sensorit ja vaatteisiin kiinnitettävät tehosteet. Osuma voisi laukaista näkyvän väriefektin, vaikka kilpailija ja zombinäyttelijä eivät olisi todellisessa vaarassa.

Myös zombien tapa eliminoida kilpailija pitäisi määritellä tarkasti. Yksinkertaisin ratkaisu olisi se, että jo yksi kosketus pudottaisi kilpailijan pelistä. Näin tilanteet eivät muuttuisi oikeiksi paini- tai tappelukohtauksiksi.

Keskustelussa korostui se, ettei kyse ole vielä julkistetusta tuotannosta. Podcastissa syntyi ennen kaikkea laaja ideointituokio, jonka aikana MrBeast pyysi jopa omaa tiimiään ottamaan keskustelusta talteen ideat mahdollista jatkokehitystä varten.

MrBeast kutsuu tällaista ideointia sinisen taivaan ajatteluksi

Zombikilpailu tarjosi samalla kurkistuksen MrBeastin työskentelytapaan. Hän kutsui keskustelun kaltaista rajoituksetonta ideointia blue skying -ajatteluksi. Siinä parasta mahdollista sisältöä mietitään ensin ilman, että jokaista ajatusta ammutaan heti alas budjetin, aikataulun tai tuotannollisten vaikeuksien vuoksi.

Vasta myöhemmässä vaiheessa selvitetään, kuinka paljon idea maksaisi, kuinka kauan sen toteuttaminen kestäisi ja mitkä osat ovat todella vaivan arvoisia.

MrBeastin mukaan perinteisissä mediayhtiöissä poikkeukselliset ideat pysähtyvät usein jo ensimmäiseen ”ei onnistu” -reaktioon. Hänen omassa organisaatiossaan lähtökohta on päinvastainen: lähes kaikki on teoriassa mahdollista, jos aikaa ja rahaa käytetään riittävästi.

Hän kertoi käyttävänsä myös eräänlaista syketestiä. ”Kun puhun ideasta ja tunnen sykkeeni nousevan, se on yleensä hyvä merkki”, MrBeast sanoi. Hänen mukaansa oma innostus ennakoi usein sitä, että myös yleisö haluaa puhua ideasta.

Tekijöistä on tulossa uuden ajan elokuvaohjaajia

Keskustelu siirtyi myöhemmin sisällöntuottajien kasvavaan rooliin elokuva- ja suoratoistomaailmassa. MrBeast arvioi, että yhä useampi YouTubesta, TikTokista ja Instagramista tunnettu tekijä siirtyy lähivuosina pitkien elokuvien ja sarjojen pariin.

Hänen mukaansa lyhyiden videoiden tekeminen voi toimia vuosia kestävänä elokuvakouluna. Tekijä oppii kuvaamista, leikkaamista, rytmiä ja yleisön huomion hallintaa tuottamalla satoja pieniä kohtauksia ennen ensimmäistä pitkää elokuvaansa.

MrBeast ennusti podcastissa, että noin puolentoista vuoden viiveellä markkinoille voi tulla kymmeniä uusia sisällöntuottajien ohjaamia elokuvia. Arvio perustuu hänen näkemykseensä siitä, että ensimmäisten onnistumisten jälkeen rahoittajat alkavat etsiä vastaavia tekijöitä entistä aktiivisemmin.

Erityisesti alle 30-vuotiaille YouTube-videot, TikTok, Instagram Reels ja YouTube Shorts eivät hänen mukaansa ole television sivutuotteita. Ne ovat jo oma kulttuurinen päävirtansa.

Perinteinen media yrittää kopioida menestystä liian varovaisesti

MrBeastin mukaan sisällöntuottajan ja suuren mediayhtiön yhteistyö epäonnistuu helposti, jos yhtiö alkaa muuttaa tekijän toimintatapaa liian voimakkaasti. Tekijä palkataan juuri hänen yleisönsä ja omaleimaisen tyylinsä vuoksi, mutta tuotantoprosessissa nämä ominaisuudet saatetaan hioa pois.

Hän kuvasi tavoiteltavaa sisältöä violetin lehmän vertauksella. Tavallinen lehmä tien varressa unohtuu nopeasti, mutta violetti lehmä jää mieleen, koska vastaavaa ei ole ennen nähty.

Ajatus selittää myös zombikilpailun mittakaavaa. MrBeast ei halua tehdä hieman suurempaa versiota tutusta formaatista, vaan jotain niin poikkeavaa, että jo yksittäinen kymmenen sekunnin kohtaus erottuisi sosiaalisen median syötteessä.

Tekoäly voi luoda ihmisestä keskusteltavan version

Tekoälystä puhuessaan MrBeast kertoi omasta kokeilustaan, jossa hän syötti Googlen Gemini-tekoälylle suuren määrän erään strategiapelin asiantuntijan videoiden litteraatteja.

Kun järjestelmä oli saanut käyttöönsä kymmeniä tunteja henkilön puhetta ja päätöksentekoa, MrBeast pystyi kysymään siltä, miten kyseinen ihminen toimisi tietyssä pelitilanteessa. Hänen mukaansa tekoäly jäljitteli asiantuntijan vastaustapaa, sanavalintoja ja ajattelumalleja hämmästyttävän tarkasti.

Kokeilu johti pohdintaan siitä, kuinka vähän aineistoa tulevaisuudessa tarvitaan uskottavan digitaalisen persoonan rakentamiseen. Jos ihmisen puhetta tallennettaisiin jatkuvasti viikon tai kahden ajan, aineistosta voitaisiin ehkä muodostaa tekoälyversio, jonka kanssa muut pystyisivät keskustelemaan.

Tämä ei MrBeastin puheissa tarkoittanut valmista tuotetta vaan esimerkkiä kehityksen nopeudesta. Samassa keskustelussa hän myönsi, ettei osaa ennustaa tekoälyn synnyttämiä uusia ammatteja: ”Se muuttuu niin nopeasti, etteivät aivoni edes pysy mukana.”

Seuraavaa suurta sisältöammattia ei ehkä vielä tunneta

Rogan ja MrBeast vertasivat nykyhetkeä YouTuben alkuvuosiin. Vielä 2000-luvun lopulla ajatus ammattimaisesta verkkovideoiden tekijästä vaikutti monista epärealistiselta. Sittemmin sisällöntuotannosta on tullut kokonainen teollisuudenala.

MrBeast arvioi, että seuraavan vuosikymmenen aikana sadattuhannet ihmiset voivat ryhtyä päätoimisiksi sisällöntuottajiksi ja heidän ympärilleen voi syntyä miljoonia työpaikkoja. Kyse oli hänen omasta ennusteestaan, ei varmennetusta työmarkkinatilastosta.

Podcastissa haettiin tekoälypalvelulla myös arviota nykyisten tekijöiden määrästä. Hakutulos tarjosi vain karkean vaihteluvälin, minkä keskustelijat itsekin tunnistivat epävarmaksi. Olennaisempaa oli havainto siitä, kuinka laajaksi kuvaajien, leikkaajien, käsikirjoittajien, lavastajien, analyytikkojen ja muiden tekijöiden verkosto on kasvanut yksittäisten verkkopersoonien ympärille.

Samalla tekoäly muuttaa työnkuvia. Se voi auttaa suunnittelussa, jäljitellä henkilön neuvontatapaa ja mahdollisesti synnyttää kokonaan uusia viihdeformaatteja. Keskustelijat eivät silti uskoneet, että tulevaisuus olisi vain kehotteilla tuotettuja automaattisia elokuvia. He etsivät jotain sellaista, mitä nykyisillä käsitteillä ei vielä osata nimetä.

Zombi-idea kertoo enemmän kuin yhdestä mahdollisesta ohjelmasta

Podcastin kiinnostavin osa ei lopulta ollut se, toteutuuko zombikilpailu joskus. Merkittävää oli tapa, jolla yhdestä ohimenevästä ajatuksesta rakennettiin hetkessä monikerroksinen formaatti, kokonainen maailma ja mahdollinen suoratoistosarja.

MrBeastin mallissa YouTube, televisio, elokuva, videopelit ja sosiaalisen median lyhyet leikkeet eivät ole enää erillisiä alueita. Sama tuotanto suunnitellaan toimimaan pitkänä sarjana, näyttävänä kilpailuna ja kymmeninä verkossa leviävinä yksittäisinä hetkinä.

Tekoäly lisää tähän vielä uuden tason. Tulevaisuuden tekijä ei välttämättä ainoastaan kuvaa ja leikkaa sisältöä, vaan rakentaa vuorovaikutteisia persoonia, simulaatioita ja maailmoja, joiden yleisö voi osallistua kokemukseen aivan uudella tavalla.

Joe Rogan Experience -jakson perusteella MrBeast ei kuitenkaan odota tulevaisuutta passiivisesti. Hän yrittää rakentaa sen formaatteja jo nyt – vaikka ensimmäinen luonnos syntyisi kesken podcastin keskusteluna zombeista, hylätystä kaupungista ja punaisina hohtavista silmistä pimeässä.