Miksi surullinen musiikki voi tuntua niin hyvältä?

Kappale saa silmät kostumaan, mutta et halua vaihtaa sitä pois. Surullisen musiikin kuunteleminen voi olla voimakkaan miellyttävä kokemus. Tutkimuksissa ilmiötä on lähestytty erottelemalla tunteita, jotka arkikielessä niputetaan helposti saman surun alle.

Musiikin tunnelma ja kuuntelijan kokemus eivät ole yksi ja sama asia. Haikeaksi tunnistettu kappale voi tuntua lohdulliselta, kun taas toinen samanlainen sävellys jättää kylmäksi tai tuntuu raskaalta.

Durhamin yliopiston Music & Science -sivusto kuvaa surullisen musiikin kokemuksia sekä miellyttäviksi, lohduttaviksi että aidosti kivuliaiksi. Siksi kysymykseen ”parantaako surullinen musiikki mielialaa” ei ole yhtä vastausta.

Surullinen kuuntelukokemus voi olla monenlainen

PLOS One -lehdessä vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa Tuomas Eerola ja Henna-Riikka Peltola tarkastelivat ihmisten muistamia kokemuksia surullisesta musiikista. Mukana oli kolme kyselyaineistoa Suomesta ja Britanniasta.

Vastauksista erottui kolme kokemustyyppiä. Yksi liittyi kielteiseen, tuskaiseen suruun. Kahdessa muussa korostuivat lohdullinen tai miellyttävä suru.

Myönteiset kokemukset olivat tavallisimpia, mutta kielteisetkään eivät olleet harvinaisia. Haikean musiikin ystävän kokemusta ei siis voi käyttää kaikkien kuuntelijoiden mittapuuna.

Kappaleen mukana voi tulla oma elämäntilanne

Tutkimuksessa käsiteltiin muistettuja kokemuksia, ei vain musiikin sävellajeja tai tempoja. Tämä tekee eron näkyväksi: kuunteluun voi liittyä myös tietty ihminen, paikka tai elämänvaihe.

Esimerkiksi jäähyväisiin yhdistyvä kappale voi toisena päivänä tuntua liian läheiseltä ja myöhemmin tärkeältä muistolta. Tämä on arkinen esimerkki siitä, miksi pelkkä luonnehdinta ”surullinen biisi” ei kuvaa koko kuuntelutilannetta.

Liikuttuminen voi auttaa ymmärtämään nautintoa

Jonna Vuoskosken ja Tuomas Eerolan Frontiers in Psychology -lehdessä julkaistu tutkimus tarkasteli liikuttumisen osuutta. Ensimmäisen kokeen analyysissä oli 308 osallistujaa, jotka kuuntelivat viisi surullista musiikkikatkelmaa ja arvioivat sekä tunteitaan että musiikista pitämistä.

Tuloksissa surullisuuden ja pitämisen yhteys selittyi tilastollisesti liikuttumisen kokemuksella. Toisessa, 19 musiikinopiskelijan kokeessa kuunneltiin lyhyitä katkelmia, joiden surullisuus ja kauneus vaihtelivat. Myös se tuki liikuttumisen merkitystä.

Tutkijat ehdottavat, että suru voi osaltaan syventää liikuttumista ja sitä kautta liittyä musiikista nauttimiseen. Tulos ei kuitenkaan tarkoita, että surun lisääminen tekisi jokaisesta kappaleesta miellyttävämmän.

Tunnistettu suru ja koettu suru ovat eri kysymyksiä

Toisessa kokeessa arvioitiin nimenomaan sitä, miltä musiikki kuulosti, kun ensimmäisessä kysyttiin kuuntelijan omia tunteita. Erottelu auttaa myös tavallisen kuuntelukokemuksen sanoittamisessa.

Voi olla mahdollista sanoa samasta kappaleesta sekä ”tämä kuulostaa surulliselta” että ”minulle tästä tulee rauhallinen olo”. Kokemusten ei tarvitse kumota toisiaan.

Soittolistaa ei siksi tarvitse arvioida vain sen perusteella, kuinka iloisia kappaleet ovat. Myös se merkitsee, millaiseksi oma olo kuuntelun aikana muodostuu.